keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Stressinpurkupäivä

Yliopisto-opiskelijalla onneksi on mahdollisuus pitää toisinaan keskellä viikkoakin sellaisia päiviä, joina mikään oleellinen asia ei edisty mihinkään suuntaan ja toiminta on kaikkea muuta kuin tehokasta. Tosin syynä oli tällä kertaa se, että eilen olin tehokas parinkin päivän edestä. Lähdin heti aamutuimaan mulle tosi haastavalle ja voimia vievälle puheviestinnän kurssille, josta siirryin päivän työhaastatteluun numero yksi. Siitä selvittyäni kiirehdin kotiin ruokkimaan kissat ja pyrähtämään pikalenkille ennen työhaastattelua numero kaksi. Välissä kävin vielä ruokakaupassakin. Eipä ainakaan ollut vaikeuksia saada unta illalla.

Tänään päätin purkaa eilisen stressiä nukkumalla pitkään ja ulkoilemalla. Kaappasin ensimmäistä kertaa uudessa asuinpaikassani kameran mukaan kävelyreissulle ja lähdin katselemaan, millaisia kuvauskohteita lähistöltä löytyy.



Mulla on lähes aina kuulokkeet päässä, kun lähden kotoa, mutta aina välillä kuvatessani laitan musiikin hetkeksi pois päältä. Näin tein tänään varsinkin sorsia kuvatessani, koska halusin kuunnella niiden kaakatusta. :D Jouduin tosin laskemaan kuulokkeet kaulalleni myös siksi, että mua pyydettiin ohi kulkiessani mukaan johonkin musiikkivideoprojektiin. Nuori mies ja nainen lähestyivät mua englannin kielellä videokameransa vierestä ja sanoivat kuvaavansa videolle tanssivia ihmisiä.

Sen kummemmin en biisistä tai videosta tullut kyselleeksi, koska kieltäydyin heti kohteliaasti kunniasta; mua kun ei tunneta suuresta kyvystä (tai halusta) heittäytyä tällaisissa tilanteissa. Jäin kyllä miettimään, olisiko sittenkin pitänyt haastaa itsensä ja mennä kameran eteen pomppimaan, mutta tuumasin, että heittäytymisrohkeutta voi ehkä kerätä ensin muillakin tavoilla, "turvallisemmassa" ympäristössä.



Illemmalla sekoittelin vielä nopsasti leipätaikinan, koska halusin kokeilla ostamiani susirumia, mutta ah! niin halpoja silikonisia leipävuokia. Ja mikäs sen parempaa rentoutumista loppuillaksi kuin itse leivottu, lämmin leipä, vihreä tee ja kaksi vieressä hurisevaa kissahoidokkia. Huomenna jaksaa taas palata esseeviritelmien pariin. :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Karvapallot kyläilemässä

Pääsen pitkästä aikaa nauttimaan Lunan ja Aapon seurasta, kun ex-puolisoni lähtee lomalle ja minä saan kissat luokseni hoitoon. Ja onhan se hauskaa vaihtelua, kun juoksulenkin jälkeistä lihaskuntotreeniä tehdessä sohvan selkänojalta tapittaa kaksi hämmentynyttä silmäparia. Olen näpsinyt sisaruksista kuvia Instagramiin, joten en ainakaan vielä vaivautunut erikseen kaivelemaan järkkäriä esille.


Luna löysi sohvalta tyynyjen välistä kivan makuupaikan. Eikä tässä tahdo ihminen mahtua sohvalle istumaan, kun kaksi kissaa vie kaiken tilan. Toisaalta varsinkin Aapo kyllä tekee tilaa, kun tietää, että siitä hyvästä saa silittelyä ja rapsuttelua.


Aapo painaa nykyisin yllättävän paljon. Kun sisarukset kiipeävät tiskipöydälle, Lunan saa kevyesti yhdellä kädellä alas, mutta Aapoa pitää jo ihan oikeasti nostaa. Kahdella kädellä. Tai onnistuu se yhdelläkin kädellä, mutta koska herra on tosiaan siskoansa huomattavasti paljon painavampi, kissan poistaminen tiskialtaan liepeiltä käy helpommin kaksin käsin. Aapo kun ei varsinaisesti nauti nostelusta ja sylissä olemisesta; hellyydenkin se ottaa vastaan mieluummin vieressä sohvalla tai lattialla istuen.

Pahin pentuaika taitaa olla jo ohi, koska kumpikin kissa on rauhoittunut viime näkemästä huomattavasti. Tosin sain ystävällisen ohjeistuksen nostaa talouspaperirullat pois saalistajien ulottuvilta, ja kivasti syödyn näköiset lempparipallot on edelleen ihan parhaita. Aapo tykkää myös siitä, kun sitä leikitetään pienellä taskulampulla, joka heijastaa kalanruodon mallisen kuvan lattiaan. Se tuntuu tajuavan varsin hyvin, mistä on kyse, sillä erehtyessäni pysäyttämään kalankuvan liian pitkäksi aikaa Aapeli vilkaisee ensin kädessäni olevaa lamppua ja luo minuun sitten varsin patistavan katseen. 

Lunan pienille aivoille leikki tuntuu olevan liian monimutkainen; se kun ei tajua lähteä seuraamaan liikkuvaa valoläiskää, vaan jää tuijottelemaan hämmentyneen näköisenä ja tassuttelee sitten tiehensä. Olen ihmetellyt sen kykyä liikkua hiljaa ja huomaamattomasti. Jos se ei olisi niin ilmeisen tyhmä, se voisi olla ulkokissana varsin taitava hiirestäjä.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tomaatti-munakoisogratiini

Päätin eilen kauppareissulla, että teen tällä viikolla pitkästä aikaa yhtä niistä lempiruoistani, jotka olen löytänyt vegetarismin myötä kasvisreseptejä etsiessäni. Tätä on tarjottu myös erittäin nirsoille sekasyöjille, eikä valitusta ole kuulunut, joten vakuutan, että seuraavan reseptin kokeileminen kannattaa. :) Tomaatti-munakoisogratiinin tekeminen vie hieman aikaa, eli akuuttiin nälkäkuoleman tunteeseen tästä ei ole helpottajaksi. Lainkaan vaikeaa tämän herkun valmistaminen ei kuitenkaan ole. Alkuperäinen resepti on kanadalaisen tv-kokki Laura Calderin käsialaa. Minun versioni on hieman muokattu, koska teen tätä yksin asuvan opiskelijan budjetilla ja aikataululla.


  • 5 isoa tomaattia
  • 2 suurehkoa sipulia
  • 2 munakoisoa
  • 1-1,5 dl korppujauhoja
  • 1 pallo mozzarellaa
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • valkosipulijauhetta
  • Provencal-yrttiseosta
  • paprikajauhetta

1. Kuumenna 2 rkl oliiviöljyä esim. wokkipannulla ja lisää paloitellut sipulit.

2. Kun sipulit ovat pehmenneet kunnolla, lisää paloitellut tomaatit. Älä koverra tomaatin pehmeää sisusta pois, koska sipuli-tomaattimössön neste tulee siitä.

3. Hauduta sipulit ja tomaatit paksuksi "kastikkeeksi" ja mausta makusi mukaan pippurilla, valkosipulilla ja yrteillä. Kastikkeen valmistuminen vie 10-20 minuuttia, koska tässä versiossa tomaattia on alkuperäistä vähemmän. Mulle kävi tällä kertaa niin, että kastikkeesta ehti hautua vähän turhankin paljon nestettä pois. Mua se ei erityisesti nyt haitannut, mutta asian olisi varmasti voinut korjata lisäämällä seokseen vähän vettä. Haudutusajan pidentäminen veden avulla voi olla ihan hyväkin juttu, jos haluaa varmistaa, että soosi on taatusti hyvää; toinen vaihtoehto on tietysti lisätä tomaatin määrää, jolloin itse ruokaakin tulee enemmän.

4. Siivuta munakoisot noin sentin paksuisiksi palasiksi. Voitele ne oliiviöljyllä, mausta pippurilla ja paista 230-asteisessa uunissa ensin n. 15 minuuttia. Käännä palaset ja paista vielä n. 10 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa munakoisot voidellaan oliiviöljyllä molemmin puolin, mutta minulle riitti vain toisen puolen voitelu.

5. Sekoita korppujauhoihin paprikajauhetta (minä laitoin vajaan teelusikallisen) ja levitä tomaatti-sipuliseosta ohuelti uunivuoan pohjalle. Lado seuraavaksi päällekkäin munakoisoa, tomaattikastiketta ja korppujauhoja, kunnes vuokasi on täynnä. Päällimmäiseksi tulee tietenkin korppujauhokerros ja halutessasi mozzarellaa tai muuta juustoa.

6. Paista 190-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes gratiinin pinta on saanut kauniin värin.

Tämä ei siis ole gratiini siinä suomalaisten ehkä paremmin tuntemassa "parsakaalisekoitusta kermassa uitettuna" -mielessä. Hyvää se kuitenkin on, joskin proteiinin lähteenä melkoisen huono. Siksi sitä kannattaa nauttia esimerkiksi jonkin proteiinipitoisemman ruoan lisukkeena tai ainakin ottaa seuraksi raejuustoa, kananmunaa tms. Tämä ei myöskään ole mitään suurinta mahdollista terveysruokaa, vaikka valtaosa rasvasta onkin tyydyttymätöntä. Runsas oliiviöljyn käyttö lisää kuitenkin reippaasti ruoasta saadun energian määrää. 

Mutta toisinaan saa herkutella, ja onhan tämä nyt todella paljon parempi vaihtoehto kuin hampurilaisateria; pohjimmiltaanhan kyseessä on kuitenkin kasvisruoka. Siitähän tämä on vielä ihan erityisen kiva ruoka, että se tosiaan vaikuttaisi maistuvan myös sekasyöjille ja on helposti muokattavissa sellaiseksi, että samasta vuoasta voi ottaa annoksensa niin vegaani kuin keliaakikkokin. :)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Pieni ajatusleikki

Mun tekee mieli perustaa Facebook-ryhmä, jossa jokainen jäsen sitoutuu lahjoittamaan yhden euron johonkin tiettyyn hyväntekeväisyyskohteeseen - sanotaan vaikka uudelle lastensairaalalle, joka lienee niitä harvoja kohteita, joista en ole kuullut kenenkään ruikuttavan. Homman juju on, että lahjoituksen toteutumiselle on pienen pieni ehto. Jokainen ryhmän jäsen lahjoittaa vähintään sen euron verran rahaa hyvään tarkoitukseen, mikäli MTV3, Sub ja kumppanit lupaavat lopettaa Big Brotherin seuraavan kauden, ennen kuin se alkaakaan. 

Vielä pari päivää digiboksittomana Katsomon Live-TV:n suurkuluttajana en ole voinut välttyä siltä ärsyttävältä, ulvovalta mainokselta, jossa luvataan, että kun se kaikkeen mediaan kulovalkean lailla leviävä tosi-tv-turhake vihdoin loppuu, yksi suomalainen on 100 000 euroa rikkaampi. Älyvapaa summa rahaa älyvapaasta käyttäytymisestä älyvapaassa ohjelmassa. Lastensairaalakeräyksen tavoite on 30 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä kasassa on päälle 22 miljoonaa; sata tonnia mahtuisi sinne vielä moneen kertaan. Ja tuottaisi taatusti enemmän iloa, apua ja hyvää kuin jonkun BB-pellen taskussa.

Oikeesti mua risoo harvoin mikään telkkariohjelma, yleensä ohitan tuollaiset olankohtautuksella. Ei ole pakko katsoa, jos ei kiinnosta. Big Brother on niitä harvoja, jotka saa mun verenpaineen nousemaan ihan jo olemassaolollaan. Mulle olis ihan sama, mitä siellä talossa tapahtuu, jos sitä saamarin informaatiosaastetta ei tunkisi silmille joka tuutista telkkarimainoksista etusivun uutisiin, sosiaalisesta mediasta nyt puhumattakaan. Viime tuotantokauden aikana muistan hymähdelleeni ex-puolisoni kanssa mainoksille, joissa kaupiteltiin ympärivuorokautisia näkymiä BB-taloon, että mieluummin maksaisimme siitä, että kyseisestä sarjasta ei tarvitsisi kuulla halaistua sanaa.

Ja olen täysin varma siitä, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Jos Maikkari on valmis palkitsemaan yhden huomionhakuisen suomalaisen ihmisen sadalla tuhannella eurolla siitä, että sekoilee televisiossa katsojien suosion arvoisesti, niin eiköhän meitä, joiden mielestä tuolle summalle olisi parempaakin käyttöä, ole vähintään sen sadan tonnin edestä ja enemmänkin. Ja voiko valtakunnallinen tv-kanava todella kieltää moisen summan päätymisen keräykseen, jonka tarpeellisuutta ja tärkeyttä kukaan tuskin kiistää? Todennäköisesti voi, koska ihmisen ahneudella (ja tyhmyydellä) ei ole rajaa, mutta olisi se mielenkiintoista nähdä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kaikki hyödyt irti: terveyttä edistävää teenjuontia

Jos edellisessä teepostauksessa kävin pintapuolisesti läpi sitä, mitä kaikkea hyvää tee ihmisen elimistössä voi saada aikaan, tällä kertaa keskityn siihen, miten teetä pitäisi terveyden kannalta juoda. Samoin kuin viimeksi, tieto on kertynyt eri lähteistä pitkän ajan kuluessa ja koskee ensisijaisesti vihreää teetä siksi, että sitä on tutkittu muita laatuja enemmän. Käsittääkseni samat asiat pätevät ainakin suurimmaksi osaksi myös valkoiseen, keltaiseen ja oolong- eli wulong-teehen. Huomautan myös, että harvassa lukemassani lähteessä on mainittu mitään teen juomisesta erilaisten lisukkeiden kanssa - en siis tiedä, voiko esimerkiksi maidon lisääminen teehen muuttaa teen terveysvaikutuksia suuntaan tai toiseen.

Teevesi
Vihreät teelaadut sisältävät paljon C-vitamiinia ja päivittäistä annosta onkin mahdollista kasvattaa jonkin verran juomalla runsaasti teetä. Askorbiinihappo - toiselta nimeltään siis C-vitamiini - kuitenkin tuhoutuu vedessä, jonka lämpötila on yli 90 astetta. Jälleen löytyy siis yksi hyvä syy olla hauduttamatta teetään liian kuumaan veteen; se tunnetumpi syyhän on, että liian kuumassa vedessä teestä tulee kitkerää litkua, jota ei moni mielellään juo (ja teen hyvät maut pääsevät paljon paremmin esiin, kun juoma ei ole suuta polttavan kuumaa...).

Hauduttamisajan pituudesta en kovin monta neuvoa ole löytänyt, mutta luonnollisesti teen hyviä ainesosia päätyy valmiiseen juomaan sitä enemmän, mitä kauemmin lehtiä vedessä uitetaan. Pirjo Suvilehto tietää kuitenkin kirjassaan Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia kertoa, että flavonoidien terveyshyödyistä saa eniten irti, kun haudutusaika on vähintään kolme minuuttia.

Teen määrä
Ellet käytä verenohennuslääkkeitä (joiden käyttäjiä saatetaan kuulemma jopa kieltää juomasta vihreää teetä), teetä ei periaatteessa voi juoda liikaa. Jos sillä olisikin suuria haittavaikutuksia, niiden näkymiseksi terveydentilassa pitäisi teetä pitäisi kitata sellaisia määriä, että normaali ihminen ei siihen pysty. Minä tosin en ole lääkäri, eli jos sinua hoitava ammattilainen neuvoo muuta, usko häntä äläkä omaksi ilokseen kirjoittelevaa bloggaria. :)

Mitään eksaktia desimäärää teen terveysvaikutusten varmistamiseksi ei tietenkään ole. Kolmesta teekupillisesta voi saada salaattilautasellisen verran vitamiineja ja kivennäisaineita ja tutkimuksissa on havaittu, että vähintään kuusi kupillista vihreää teetä päivässä juovilla henkilöillä on vähemmän sydänsairauksia kuin muilla. Siinä siis pari ohjenuoraa siitä, paljonko teetä ehkä kannattaisi vähintään juoda. Tässäkin toki pätee sama kuin hauduttamisessa: mitä enemmän juot, sitä enemmän hyödyllisiä aineita elimistöösi saat.

Teen terveyshyötyjä haetaan nykyisin myös teekapseleista, joita varsinkin laihduttajille taidetaan markkinoida. Teehän siirtää näläntunnetta ja sen katekiinit polttavat kaloreita, siksikin sitä kannattaa muodossa tai toisessa käyttää, mikäli painonpudotus on ajankohtainen. Kapselien tehoon ja toimintaan en ole sen kummemmin perehtynyt, mutta juotavan teen etuna pitäisin sitä, että samalla tulee nautittua nestettä, jota meistä jokainen kuitenkin tarvitsee. Jos et lisää teehen sokeria, hunajaa, maitoa tai muita lisukkeita, siitä ei sen kummemmin saa kaloreitakaan.

Entäs ne haitat?
Teen haittavaikutuksia ei tieteellisesti ole käsittääkseni pystytty kovinkaan monta osoittamaan. Sen pitkäaikainen ja runsaskin käyttö pitäisi olla täysin turvallista, ja joka tapauksessa hyödyt ovat moninkertaiset mahdollisiin (lieviin) haittoihin nähden.

Kovin kofeiiniherkille teekin saattaa olla liikaa, ja silloin sen käyttöä kannattaa tietenkin harkita oman sietokyvyn mukaan. Liiallinen kofeiinin saanti saattaa myös hidastaa kalsiumin imeytymistä, vaikka teen kohdalla tämän riskin pitäisi lukemani mukaan olla varsin pieni. Joidenkin lähteiden mukaan teestä saa kotikonstein vähäkofeiinista siten, että lehdet huuhdellaan kuumalla vedellä nopeasti ennen varsinaista haudutusta, joskin vastalauseita tälle "taikatempulle" löytyy runsaasti, enkä sen toimivuuteen oikein itsekään usko.

Teen polyfenolit toimivat soluja suojaavina antioksidantteina ja ovat siis elimistölle todella hyödyllisiä, mutta voivat häiritä raudan imeytymistä. C-vitamiinia sisältävä hedelmä teekupillisen kanssa kuulemma heikentää tätä haittavaikutusta. Ja jos oikein varman päälle halutaan pelata, tee kannattaa mahdollisuuksien mukaan nauttia joko puoli tuntia ennen tai jälkeen aterian, ei samanaikaisesti sen kanssa.

Ohjeista ja tutkimuksista huolimatta tee on ennen kaikkea nautintoaine - eräs maailman suosituimmista ja siitä ihanteellinen, että sillä ei ole tupakan, alkoholin ja makeisten haittoja. Sitä voi siis huoletta nauttia niin vähän tai paljon kuin hyvältä tuntuu: desimääristä stressaaminen on lopulta turhaa, koska vähäisenkin teenjuonnin hyödyt ovat suuremmat kuin kokonaan juomatta jättämisen. Nautitaan siis tästä "ihmeaineesta" kukin tavallamme. :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Pieni pala naistenpäivän tajunnanvirtaa

Hyvää naistenpäivää, olit sitten nainen, mies tai mitä tahansa sukupuolilokeroinnin ulkopuolelta. Hyvää naistenpäivää tänään, huomenna ja kaikkina tulevina päivinä. Hyvää miestenpäivää yhtälailla: tänään, huomenna, kaikkina tulevina päivinä. Me ajattelemme itseämme ja toisiamme naisina ja miehinä joka ikinen päivä ja kiistelemme siitä, millaisilla vehkeillä varustetut yksilöt ovat niskan päällä ja kenen oikeuksia poljetaan. Jokainen päivä on miesten ja naisten päivä. Koska omistamme päivän niille, jotka eivät syystä tai toisesta koe kuuluvansa kumpaankaan lokeroon?

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Vihreän teen anatomiaa: ainesosia ja niiden terveysvaikutuksia

Palataanpa pitkästä aikaa aiheeseen tee. Moni meistä sitä litkii ja on kuullut sen olevan terveellistä - mutta mitä tee sitten oikeastaan sisältää ja mitä se meille tekee? Puhun tässä postauksessa lähinnä vihreästä teestä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että sitä on tutkittu huomattavasti enemmän kuin vaikka mustaa teetä. Muitakin teelaatuja tosin kyllä tutkitaan koko ajan enemmän, eikä lukemani perusteella ole syytä olettaa, etteivätkö niidenkin terveysvaikutukset olisi ainakin samansuuntaiset kuin vihreän teen.

Teepuut kuuluvat Camellia-kasvien sukuun ja kuten arvata saattaa, niitä on risteytetty ja erilaisia lajikkeita on olemassa runsaasti. Lajikkeen lisäksi teen laatuun vaikuttavat monet muutkin tekijät, mutta länsimainen teelajikkeiden luokittelu perustuu kuitenkin lehtien käsittelyyn. Niinpä samasta puskasta on mahdollista kerätä lehtiä niin mustaa, vihreää kuin valkoistakin teetä varten. Vihreä tee on eräs vähiten käsitellyistä teelaaduista. Mutta mitä siinä sitten on? Teen ainesosia tunnetaan satoja, seuraavassa käsittelen joitakin keskeisimpiä.

Teiini eli kofeiini
Alkaloidi, jonka piristävä, vireyttä ja valppautta lisäävä vaikutus perustuu siihen, että se kiihdyttää keskushermoston toimintaa. Kofeiini ei suinkaan ole teen "tärkein" ainesosa, mutta monen mielestä teen juomisen kannalta kiinnostavin. Yleinen käsitys (jossa itsekin pitkään olin) lienee, että teessä on huomattavasti vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Lukemani perusteella asia näyttäisi olevan kuitenkin juuri päinvastoin: teen kofeiinipitoisuus on - toki riippuen haudutusajasta, teelaadusta jne. - kahvia suurempi, joskin käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu pois. Suurin ero tulee kuitenkin siitä, että kahvin aiheuttaman kofeiinipiikin sijaan teen kofeiini imeytyy elimistöön hitaammin: vaikutus ilmenee myöhemmin, mutta myös kestää kauemmin.

L-teaniini
Aminohappo, jolla saattaa tutkimusten mukaan olla melkoisesti hyviä vaikutuksia kehossa. Juuri teaniini on se aine, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä elimistöön; sillä on myös rentoutumista edistävä, ei kuitenkaan väsyttävä vaikutus. Sen on tutkittu myös parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä, vähentävän stressiä, alentavan kolesterolia ja tukevan immuunivastetta. Flunssakautena ja tenttiin lukiessa runsas teen lipittäminen voi siis olla hyvinkin hyödyllistä. Teaniini vaikuttaa voimakkaasti myös vihreän teen makuun ja siksi sitä onkin sanottu "teen sieluksi".

Antioksidantit
Antioksidantti ei ole mikään yksittäinen ainesosa, vaan nimitys kemikaaleille, jotka suojaavat elimistöä vapailta happiradikaaleilta, eli molekyyleiltä, joita syntyy, kun soluissa tapahtuu hapettumista. Antioksidantit ovat siis elimistölle välttämättömiä ja tärkeitä; tutkimustulokset esimerkiksi teen syövältä suojaavasta vaikutuksesta perustuvatkin juuri siihen, mitä antioksidantit elimistössämme tekevät. Ja parasta on se, että antioksidantteja on teessä paljon!

EGCG
Antioksidanttien ja muiden ainesosien maailma on varsin monimutkainen. On esimerkiksi polyfenoleja, joista yksi esimerkki ovat flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, joilla on myös antioksidanttisia vaikutuksia. Eräs tällainen polyfenoli-katekiini-flavonoidi-antioksidantti on epigallokatekiinigallaatti eli EGCG. Katekiini-flavonoidina se mm. vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan kertymistä kudoksiin. Siksi teestä puhutaan toisinaan "laihduttajan juomana" - sehän siirtää nälän tunnettakin.

Flavonoidit, kuten EGCG, vahvistavat verisuonten seinämiä, millä lienee yhteys siihen, että teen on huomattu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Flavonoidit myös vaikuttavat teen väriin ja makuun. Katekiinina EGCG taas on ehkä jopa vitamiineja tehokkaampi antioksidantti - lisäksi katekiinit suojaavat mm. UV-säteilyltä, alentavat kolesterolia ja tappavat bakteereja.

Vitamiinit ja kivennäisaineet
Muutamasta teekupillisesta voi lukemani mukaan saada saman suuruisen annoksen vitamiineja ja kivennäisaineita kuin lautasellisesta salaattia. Mustia teelaatuja lukuunottamatta teessä on runsaasti C-vitamiinia. Lisäksi siinä on B1- ja B2-vitamiineja, E-vitamiinia, kaliumia ja magnesiumia. Fluoripitoisuudensa ansiosta se voi auttaa suojaamaan hampaita reikiintymiseltä, joskin mustan teen tiedetään myös värjäävän purukalustoa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden muita hyviä vaikutuksia löytyisi tietenkin monen postauksen verran lisääkin.

Vesi
Ei itse teelehtien ainesosana, mutta haluan nostaa tämän esille. Kun teejuomaa valmistetaan, vesi pitää tietenkin keittää. Historiallisesti - ja nykyaikanakin maissa, joissa puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys, mutta teetä juodaan paljon - se on ollut varsin merkittävä terveyshyöty, sillä vettä keittäessä pääsevät hengestään monet haitalliset bakteerit.

Yritin pitää tekstin tiiviinä, vaikka asiaa ja tietoa on saatavilla valtavia määriä. Toivon, että minitutkielmani on kaikesta huolimatta yhtä mielenkiintoinen, kuin aihepiiri on minulle. Teeasiaa on tulossa lisääkin, suunnitteilla on ainakin postaus siitä, miten teetä kannattaa näiden terveyttä edistävien ainesosien kannalta hauduttaa ja juoda. :)

Kirjoitin tämän postauksen pitkän ajan kuluessa lukemani ja oppimani pohjalta, siksi tarkkoja lähdeviitteitä ei ole merkitty - enkä usko, että niitä juuri kukaan jaksaisi lukeakaan, kun kyseessä ei ole akateeminen asiantuntijateksti. Alla kuitenkin muutama kirja, joita olen tätä tekstiä suunnitellessani ja kirjoittaessani selaillut:

Arstila, Pirkko 2011. Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku.
Nihtinen, Pekka 2004. Kiinalainen teekirja. Memfis Books, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2006. Teehetki. Minerva, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2007. Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia. Atena, Jyväskylä.