maanantai 26. toukokuuta 2014

Melkein penkkiurheilija

Juoksen, käyn kuntosalilla ja liikun monin muinkin tavoin oikein mielelläni, mutten koskaan ole harrastanut joukkuelajeja, eikä kiinnostustakaan ole juuri ollut. Kouluaikoina salibandya ja jalkapalloa sisältäneet liikuntatunnit aiheuttivat painajaisia ja pakokauhua joskus montakin yötä etukäteen. Kilttinä tyttönä en tosin koskaan lintsannut, vaikka mieli kyllä teki monet kerrat. Yleensä mut sitten lykättiin puolustajan paikalle. Siellä olin vähiten tiellä, koska varsinkin edellä mainituissa palloilulajeissa jähmetyin yleensä kauhusta kankeaksi: en osannut enkä varsinkaan uskaltanut tehdä juuri mitään.

Koska käytännön kokemukset eivät ole olleet erityisen innostavia, ei varmaan yllätä, ettei penkkiurheilukaan ole pahemmin kiinnostanut. Tampereelle muutettuani eräs vannoutunut Tapparan kannattaja pääsi jo aloittamaan lauseensa "Nyt kun susta on tullut tamperelainen, niin...", johon minä tuumasin, että ei, en ole valinnut kumpaa paikallista jääkiekkojoukkuetta kannatan. Ei ollut aikomustakaan - eikä ole vieläkään, vaikka jonkinasteista painostusta Ilveksen suuntaan tuleekin.

Toukokuussa 2013 olisinkin ollut melkoisen yllättynyt, jos olisin tiennyt vuotta myöhemmin asuvani yksin aivan kaupungin toisella laidalla - ja että mulla olisi 15 eurolla ostettu Nokian kuvaputkitelevisio, josta eräänä tuskallisen kuumana toukokuun viikonloppuna tuijotetaan tuntikaupalla urheilua. Voi tosin olla, että olisin hämmästellyt sitäkin, että kuvioissa pyörii tuona samana viikonloppuna uusi poikaystävä - ja on pyörinyt jo hyvän aikaa. En tiedä, kumpi olisi ollut vuoden takaiselle minulle suurempi yllätys - penkkiurheilu vai uusi mies - mutta syy-seuraussuhde näiden kahden välillä lienee ilmeinen.

Ilmeistä on myös se, että Suomi voitti jääkiekossa ensin Tsekin ja hävisi sitten sunnuntaina loppuottelussa Venäjälle. Ja se, että Real Madrid melkein ei voittanut Mestareiden liigaa, mutta voitti sitten kuitenkin, ja vielä ihan reilusti. Vuosi sitten olisin ehkä jollakin tasolla tiedostanut tuon jälkimmäisen jääkiekkotuloksen, mutta jalkapallosta mulla ei olisi ollut mitään käryä. Nytkin ihmettelin jalkapallogurulleni, että miten niin Realin vastustaja on Atlético Madrid; juurihan ne voitti jonkun finaalipelin. Sillä tasolla on tietämykseni turhap...eikun siis jalkapallosta. (Toki mua sitten valaistiin, että Atléticon aiemmin voittama peli oli aivan eri liigan finaali.)

Järkyttävintä tässä on ehkä se, että mua alkaa jopa ohuesti kiinnostaa. Toki edelleen valitsen mieluummin lähes minkä tahansa muun aktiviteetin kuin kiekon tai pallon perässä poukkoilevien hikisten miesten tuijottamisen - minä kun en koe saavani siitä edes silmäniloa. Silti on myönnettävä, että Tsekkiä vastaan pelatun kiekko-ottelun nähtyäni tein eilen kanavavalintani MM-kiekon hyväksi, vaikkei sulhaskokelaani ollut edes paikalla. Tai että vielä aamupäivällä etsin hänen kanssaan tietoa siitä, mistä ihmeestä Atléticon päävalmentaja hermostui edellisen illan pelin päätteeksi niin kovin, että ryntäsi kentälle raivoamaan, vaikka pelin lopputulos oli ollut selvillä jo jonkun aikaa.

Niin se parisuhde muuttaa ihmistä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Virkatut pöllöt

Mulla on pyörinyt talvesta asti lankakorissa muutama kerä virkkauslankaa. Jokusen kerran ne on jo koukun kanssa olleet käsissäkin, mutta ahkerasta Pinterestin selailusta huolimatta en oikein ole keksinyt, mitä niistä lopulta oikein tekisi. Eilen sitten keksin väkertää pari pientä pöllöä koristeeksi makuuhuoneen ikkunaan. Mallia katsoin jostain Pinterestissä eteen tulleesta lankapölleröstä, mutta koska lankani oli aika paljon ohuempaa kuin mallikuvassa, taiteilin varsinaisen reseptin virkattuihin pöllöihin ihan itse.


Pöllöön tarvitaan kahta pääväriä, jotka ovat mulla harmaa ja valkoinen. Lisäksi tarvitaan vähän oranssia nokkaan ja kynsiin sekä mustaa silmiin. Minä kiinnitin pöllöt keikkumaan ohuisiin rannerenkaisiin, mutta tilallahan voisi käyttää melkein mitä vaan ohuehkoa alustaa. Koukku langan ja käsialan mukaan ja viimeistelyä varten touhuun sopiva neula. Linnun tekeminen vaatii perussilmukoiden hallintaa, muttei mielestäni ole erityisen vaikeaa. Resepti on seuraava:

Keskivartalo ja pyrstö:
1. krs: Tee valkoisella langalla silmukka sormen ympärille ja virkkaa siihen 3 kjs (= 1 p), 15 p = 16 p. Sulje kerros ps:lla.
2. krs: Vaihda työhön harmaa lanka ja virkkaa 3 kjs, 1 p samaan silmukkaan, *2 p seuraavaan silmukkaan*, toista *-* kerroksen loppuun = 32 p. Sulje kerros ps:lla.
3. krs: 1 kjs (= 1 ks), *1 ks seuraavaan silmukkaan*, toista *-* kerroksen loppuun ja sulje ps:lla.
4. krs: Virkkaa 4 kjs (= 1 pp) ja *2 pp seuraavaan silmukkaan*, toista *-*, kunnes pyrstö on haluamasi levyinen, 1 pp seuraavaan silmukkaan.
5. krs: 1 kjs, *1 ks seuraavaan silmukkaan*, toista *-*, kunnes olet pyrstön keskikohdassa, virkkaa 2 ks samaan silmukkaan ja toista *-* kerroksen loppuun. Päätä lanka.

Pää:
Valitse keskivartalokappaleesta silmukka, jonka kohdalle haluat pään keskikohdan sijoittuvan.
1. krs: Työn oikealla puolella, alkaen kolmannesta silmukasta pään keskisilmukan oikealla puolella, virkkaa valkoisella langalla 1 ks + 1 p, 2 pp, 3 pp. Virkkaa keskisilmukkaan 2 pp + 1 p + 1 ks + 1 p + 2 pp. Virkkaa pään vasen puoli oikean puolen peilikuvaksi
2. krs: 1 kjs, 1 ks seuraavaan 5 ks:aan, 3 kjs + 1 ks samaan silmukkaan edellisen ks:n kanssa (= pöllön korva). Virkkaa työn oikea puoli vasemman puolen peilikuvaksi. Päätä lanka.

Viimeistely:
Päättele langanpäät ja ompele pöllölle nokka ja silmät. Aseta rannerengas tai muu haluamasi pöllön istuma-alusta pyrstön ja keskivartalon "liitoskohdan" päälle ja ompele pöllö kiinni renkaaseen muutamalla pistolla (= pöllön kynnet). Pöllön voi vielä käsitellä silittämällä se kostean pyyheliinan läpi, mutta itse en tätä nähnyt välttämättömäksi.

Sitten vaan ripustuslanka kiinni pöllöön (ja renkaaseen) ja huhuilija killumaan vaikka makkarin ikkunaan. Ehkäpä se toimii jonkinlaisena unisiepparin sijaisena ja huhuilee pahat unet yön aikana tiehensä. :)


perjantai 2. toukokuuta 2014

Humppakuun kuvakooste

Huhtikuu on aina enemmän tai vähemmän humppakuu, koska silloin juhlitaan mun omieni lisäksi myös mm. veljeni ja ystäväni synttäreitä. Tässä kuussa siihen päälle ynnättiin vielä yhden kaverin tuparit - ja onhan se vappuaattokin vielä huhtikuun puolella. "Viralliselle" humpalle eli baariin mulla ei ole jaksamista, rahaa tai mielenkiintoa lähteä (alan ilmeisesti mummoutua), mutta sille osuudelle, jossa saan olla rakkaiden ihmisten kanssa niin, että keskustelukin on mahdollista, osallistun oikein mielelläni.

Toukokuun pitäisi silti onneksi olla vähän rauhallisempi, ehtii taas keskittyä entistä paremmin työnhakuun, liikuntaan ja kouluhommiin. Joka tilanteessa en ole raahannut kameraa mukana, mutta Instagramia suorastaan rakastan, joten sorrun viemään blogiani massalifestylen suuntaan ja tekemään ah, niin ärsyttävän insta- ja normikuvapostauksen. Sori! :D



Mun synttäreitäni juhlittiin oikein rauhallisesti yhteisellä ravintolahetkellä ystävien kesken, mun kun ei tehnyt mieli nyt järjestää mitään bileitä. Mua kuitenkin lahjottiin mm. aivan ihanan tuoksuisilla suihkusaippuoilla ja yllä näkyvillä koruilla. Ylempi "rakkauskoru" on äidiltäni, korvakorut ystävältäni.




Seuraavana oli vuorossa tuparien juhlintaa kera diskopallon ja lusikoitavien shottien. Jostain syystä kyseiset pirskeet tahtoivat kuitenkin kääntyä "somebileiksi", koska kännykkä tuntui yhden jos toisenkin mielestä tuona iltana erittäin puoleensavetävältä esineeltä... Ja koska omaa pärstää pitää myös tunkea kuvapostauksiin, perään vielä todisteet siitä, että olen oikeasti maalannut naamani kyseisenä iltana.



Kuukauden ehkä odotetuin bileilta oli minun laillani 22 vuotta täyttäneen ystäväni synttäripippalot. Oli kakkua, boolia, hyvää musiikkia, keskustelua ja öö...kivaa! Itsehän osallistuin näihin juhliin puolialasti eli yllä näkyvässä tuubimekossa. Taitaa muuten olla tämän blogin ensimmäinen etäisestikään päivän asua muistuttava kuvamaininta.


Seuraava synttärisankari halusi merkkipäiväänsä juhlistettavan Napolissa, joka on siis pizzeria Tampereen keskustassa. Olen viimeksi käynyt kyseisessä paikassa sekasyöjänä, joten uteliaana lähdin nyt kokeilemaan kasvisruokavaliooni sopivia pizzoja - ensimmäisenä grillatulla munakoisolla, basilikalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytetty. Ja hyvää oli! Juhlakalukin tuntui olevan tyytyväinen (minusta lähinnä lihakasaa muistuttaneeseen) pizzaansa, jossa oli ilmeisesti strutsia ja villisikaa.



Ja vielä viimeisen kerran oma naama... Vappuaattona vedin tietenkin valkolakin päähäni, jotta vältyin suuremmalta hiustenlaitolta ja hallintotieteilijän vihreät haalarit jalkaan. Istuimme ystäväni kanssa aikamme teinien ja teekkareiden seassa juomassa Fresitaa ja kenguruviiniä, mutta siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää sateiselta, siirryimme sisätiloihin jatkamaan vapun juhlintaa. Vappupäivänä sitten korvasimme aiemmin suunnittelemamme piknikin kokoontumalla ystäväni yksiöön vaihtamaan kuulumisia ja valittamaan väsymystä.

Joka viikolle on siis riittänyt huhtikuussa juhlittavaa. Tulevat viikonloput vaikuttavat rauhallisemmilta, kunnes toukokuun lopussa vietetään veljeni lakkiaisia.