perjantai 30. lokakuuta 2015

Muutama huonosti jäsennelty ajatus lasten maailmasta

Mä sain alkusyksystä töitä. Järjestin itseni erään liikuntakeskuksen lastenhoitopalveluun osa-aikaiseen työhön, jossa tehdään yksi lyhyt vuoro viikossa, ja palkkana on täysjäsenyys kyseiseen keskukseen. Köyhälle opiskelijalle todella iso juttu. Mun vakivuoroni on yksi viikon hiljaisimpia, joten olen päässyt vieläpä aika helpolla - syyslomaviikkoa lukuunottamatta. Silloin lapsia oli vahdittavana melkoinen lauma, tosin onneksi pääosin jo vanhoja tuttuja, joten suuremmilta itkuilta vältyttiin siitä huolimatta, että meno oli väliin aika hurjaa.

Tykkään hoitopalveluun tuotavista muksuista ihan järjestään, ja vanhemmatkin ovat olleet tosi ystävällisiä, vaikka toiminnastani välillä varmaan näkyykin, etten ole pienten lasten kanssa erityisen kokenut. Kai se on osin kokemattomuuttakin, mutta kyllä mä joitakin piirteitä nykykakaroissa ihmettelen. En välttämättä kauhistele, mutta ihmettelen.

Otetaan vaikka noiden ipanoiden tuotetietoisuus; se on välillä vähän pelottavaakin. Jos värityskuvakansiossa on kuvia Frozen-elokuvan Annasta ja Elsasta, ne viedään käsistä. Kyseisistä prinsessoista on muutenkin kovasti puhetta aina välillä, ja hassuinta on se, että kaikki Annaa ja Elsaa ihannoivat lapset eivät ole edes nähneet tuota Disneyn elokuvaa. En ole muuten minäkään, mutta olen vakavasti harkinnut leffan katsomista ihan vain siksi, että olisin paremmin tehtävieni tasalla.


Tällä viikolla töissä ollessani tajusin, ettei värityskuvakansiossa ole oikeastaan kuin Disneyn hahmoja esittäviä kuvia, ehkä jotain satunnaisia muistakin hyvin brändätyistä sarjoista. Ensin mietin, että pitäisikö pomolle vihjaista, että valitaan kansioon vähän vähemmän kaupallista kuvastoa, mutta sitten tajusin, että syy kuvavalikoimaan on ehkäpä kuitenkin se, että mukulat ihan itse pyytävät juuri näitä tiettyjä tuotteita: Annaa, Elsaa ja transformereita. Ja isommistakaan lapsista aika harva piirtää itse, vaikka tyhjääkin paperia olisi tarjolla.

Missä kohtaa sitten se pienten viaton kiinnostus vähän kaikkeen muuttuu trendeihin ja brändeihin suuntautuvaksi? Lastenhoitajana mun pienimmät "asiakkaani" eivät vielä puhu tai edes kävele. Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, koska heidän isompien sisarustensa puheet muuttuvat pienempien korvissa sen verran konkreettisiksi, että Frozen, minionit ja muut lasten suosiossa olevat jutut alkavat kiinnostaa. En mä sano, ettäkö ne sinällään turmelisivat ketään. Mä vaan ihmettelen, missä kohtaa ihmisessä herää sellainenkin tunne kuin muotitietoisuus.