Eduskuntavaalit lähestyvät: joka ainoa vähänkin äänestysikäisen näköinen saa kaupungilla kulkiessaan käteensä juuri niin monta lippulappua ja lehtistä kuin vaan jaksaa kotiinsa kantaa. Jos postiluukulla ei kielletä ilmaisjakelua, paperisilppua ei tarvitse edes raahata itse pitkin kyliä. Mainoksia on joka puolella - kadunvarsilla, lehdissä, netissä, televisiossa. Luvataan ummet ja lammet, ja kuitenkin se tavallisesta kansalaisesta välittäminen tuntuu loppuvan sillä siunaamalla, kun ovet eduskuntaan aukeavat ja palkka alkaa juosta. Eikä ne siellä saa edes mitään hyvää tehtyä, kiusaavat vaan ihmisiä typerillä päätöksillä.
Tällä logiikalla moni suomalainen ei vaivaudu vaaliuurnalle - tai sitten käy siellä muka nerokkaasti äänestämässä Aku Ankkaa. Kun eihän sillä yhdellä äänellä ole mitään merkitystä, ja sitä paitsi tässähän se on hyvä tilaisuus kostaa Helsingin herroille, kun meitä niin riistävät ja kiusaavat. Ja sama kuvio toistuu seuraavien vaalien aikaan, kun viimeksikin valittiin taas pelkkiä itsekkäitä ja ahneita idiootteja.
Sanon heti alkuun, että mä en oikeasti ymmärrä politiikasta juurikaan, vaikka nykyisen opintoalani puolesta voisi olla hyväksikin perehtyä siihen vähän lähemmin. Jaksan seurata hyvin harvoja poliittisia kysymyksiä otsikkotasoa syvemmin, ja vain muutamiin itselleni läheisimpiin kysymyksiin osaan ottaa erityisemmin kantaa. Silti pidän äänestämistä äärettömän tärkeänä kansalaisvelvollisuutena - ei siis vain oikeutena - ja olen surullinen siitä, miten huonosti suomalaiset ymmärtävät, miksi se on tärkeää. Meillä kaikilla on kuitenkin mielipiteitä joistakin yhteiskuntaa koskevista asioista. Harva sanoo joka asiaan ihan sama.
En lähde lainkaan kieltämään sitä, etteikö yksittäisen äänen painoarvo vaikuttaisi kaikkien muiden joukossa todella pieneltä ja tavallaan olisikin sitä. Siinä juuri on demokratian idea: yhden ihmisen ei kuulukaan päättää koko maan asioista. Mitä useampi käyttää äänioikeuttaan, sitä vähemmän kenellä tahansa heistä on valtaa - ja tietenkin myös päinvastoin. Äänestämättä jättämisen suurin vaikutus on juuri siinä, että kun päätät jättää äänesi antamatta, luovutat samalla sen ehkä häviävän pieneltä tuntuvan, mutta olemassa olevan valtasi demokraattisessa valtiossa niille, jotka äänestävät. Kun moni muukin jää vaalipäivänä kotiin, sanoo "ihan sama", luulee olevansa kovinkin kapinallinen tai käy sotkemassa vaalilippuun jonkinlaisen mielenosoituksen, äänestävälle kansanosalle kertyy yhtäkkiä yllättävän paljon valtaa.
Eduskuntavaaleissa huomioidaan vain annetut, hyväksytyt äänet; kansanedustajat valitaan vain niiden perusteella. Nukkuvien puolueeseen jättäytyviä ei voi eikä osaa edustaa kukaan, ja siitä syntyy ilmiö nimeltä demokratiavaje. Kun sinä et halua päättää, muut päättävät silti puolestasi. Toisin sanoen kansanvalta toteutuu meilläkin vain niiden kesken, jotka sitä haluavat käyttää. Niiden, jotka eivät halua, on silloin turha valittaa, jos muut ovatkin valinneet maan asioista päättämään ihan väärän porukan, jolla on ihan väärät mielipiteet.
On myös hyvä hahmottaa, mitä yksittäisten ehdokkaiden lupaukset, puolueiden vaaliohjelmat ja eduskunnan todellinen toiminta ovat suhteessa toisiinsa. Se, että räväkästi ja kovaäänisestikin esiintynyt ehdokkaasi ei kansanedustajaksi päästessään käännäkään maan asioita päälaelleen, ei pitäisi tulla aikuiselle ihmiselle yllätyksenä. Vaalilupaus ei tarkoita sitä, että jokin asia todella tulee tapahtumaan siten, kuin sinä ja ehdokkaasi toivotte; se on lupaus tehdä työtä jonkin päämäärän toteutumiseksi. Koko maa ei voi olla joka asiasta samaa mieltä, eikä pidäkään olla. Ja juuri sitä on politiikka: erilaisten intressien yhteen sovittamista.
Oma puoluekantani ei ole suuri salaisuus, vaikken sitä tässä haluakaan kertoa. Annan ääneni ehdokkaalle ja ennen muuta puolueelle, jonka toivon voivan mahdollisimman tehokkaasti edistää niitä asioita, jotka minulle ovat tärkeitä. Minulla on omat ajatukseni siitä, mikä Suomelle olisi tulevalla vaalikaudella parasta. Kun tarpeeksi moni ajattelee samoin kuin minä ja ilmaisee kantansa äänestämällä, todennäköisyys sille, että olen tyytyväinen seuraavan eduskunnan päätöksiin, kasvaa. Sinun ei tarvitse ajatella poliittisista kysymyksistä samoin kuin minä. Silti toivon, että käytät valtaasi ja näet sen lopulta häviävän pienen vaivan, että etsit sinun kanssasi samansuuntaisesti ajattelevan ehdokkaan - ja äänestät.