Jos edellisessä teepostauksessa kävin pintapuolisesti läpi sitä, mitä kaikkea hyvää tee ihmisen elimistössä voi saada aikaan, tällä kertaa keskityn siihen, miten teetä pitäisi terveyden kannalta juoda. Samoin kuin viimeksi, tieto on kertynyt eri lähteistä pitkän ajan kuluessa ja koskee ensisijaisesti vihreää teetä siksi, että sitä on tutkittu muita laatuja enemmän. Käsittääkseni samat asiat pätevät ainakin suurimmaksi osaksi myös valkoiseen, keltaiseen ja oolong- eli wulong-teehen. Huomautan myös, että harvassa lukemassani lähteessä on mainittu mitään teen juomisesta erilaisten lisukkeiden kanssa - en siis tiedä, voiko esimerkiksi maidon lisääminen teehen muuttaa teen terveysvaikutuksia suuntaan tai toiseen.
Teevesi
Vihreät teelaadut sisältävät paljon C-vitamiinia ja päivittäistä annosta onkin mahdollista kasvattaa jonkin verran juomalla runsaasti teetä. Askorbiinihappo - toiselta nimeltään siis C-vitamiini - kuitenkin tuhoutuu vedessä, jonka lämpötila on yli 90 astetta. Jälleen löytyy siis yksi hyvä syy olla hauduttamatta teetään liian kuumaan veteen; se tunnetumpi syyhän on, että liian kuumassa vedessä teestä tulee kitkerää litkua, jota ei moni mielellään juo (ja teen hyvät maut pääsevät paljon paremmin esiin, kun juoma ei ole suuta polttavan kuumaa...).
Hauduttamisajan pituudesta en kovin monta neuvoa ole löytänyt, mutta luonnollisesti teen hyviä ainesosia päätyy valmiiseen juomaan sitä enemmän, mitä kauemmin lehtiä vedessä uitetaan. Pirjo Suvilehto tietää kuitenkin kirjassaan Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia kertoa, että flavonoidien terveyshyödyistä saa eniten irti, kun haudutusaika on vähintään kolme minuuttia.
Teen määrä
Ellet käytä verenohennuslääkkeitä (joiden käyttäjiä saatetaan kuulemma jopa kieltää juomasta vihreää teetä), teetä ei periaatteessa voi juoda liikaa. Jos sillä olisikin suuria haittavaikutuksia, niiden näkymiseksi terveydentilassa pitäisi teetä pitäisi kitata sellaisia määriä, että normaali ihminen ei siihen pysty. Minä tosin en ole lääkäri, eli jos sinua hoitava ammattilainen neuvoo muuta, usko häntä äläkä omaksi ilokseen kirjoittelevaa bloggaria. :)
Mitään eksaktia desimäärää teen terveysvaikutusten varmistamiseksi ei tietenkään ole. Kolmesta teekupillisesta voi saada salaattilautasellisen verran vitamiineja ja kivennäisaineita ja tutkimuksissa on havaittu, että vähintään kuusi kupillista vihreää teetä päivässä juovilla henkilöillä on vähemmän sydänsairauksia kuin muilla. Siinä siis pari ohjenuoraa siitä, paljonko teetä ehkä kannattaisi vähintään juoda. Tässäkin toki pätee sama kuin hauduttamisessa: mitä enemmän juot, sitä enemmän hyödyllisiä aineita elimistöösi saat.
Teen terveyshyötyjä haetaan nykyisin myös teekapseleista, joita varsinkin laihduttajille taidetaan markkinoida. Teehän siirtää näläntunnetta ja sen katekiinit polttavat kaloreita, siksikin sitä kannattaa muodossa tai toisessa käyttää, mikäli painonpudotus on ajankohtainen. Kapselien tehoon ja toimintaan en ole sen kummemmin perehtynyt, mutta juotavan teen etuna pitäisin sitä, että samalla tulee nautittua nestettä, jota meistä jokainen kuitenkin tarvitsee. Jos et lisää teehen sokeria, hunajaa, maitoa tai muita lisukkeita, siitä ei sen kummemmin saa kaloreitakaan.
Entäs ne haitat?
Teen haittavaikutuksia ei tieteellisesti ole käsittääkseni pystytty kovinkaan monta osoittamaan. Sen pitkäaikainen ja runsaskin käyttö pitäisi olla täysin turvallista, ja joka tapauksessa hyödyt ovat moninkertaiset mahdollisiin (lieviin) haittoihin nähden.
Kovin kofeiiniherkille teekin saattaa olla liikaa, ja silloin sen käyttöä kannattaa tietenkin harkita oman sietokyvyn mukaan. Liiallinen kofeiinin saanti saattaa myös hidastaa kalsiumin imeytymistä, vaikka teen kohdalla tämän riskin pitäisi lukemani mukaan olla varsin pieni. Joidenkin lähteiden mukaan teestä saa kotikonstein vähäkofeiinista siten, että lehdet huuhdellaan kuumalla vedellä nopeasti ennen varsinaista haudutusta, joskin vastalauseita tälle "taikatempulle" löytyy runsaasti, enkä sen toimivuuteen oikein itsekään usko.
Teen polyfenolit toimivat soluja suojaavina antioksidantteina ja ovat siis elimistölle todella hyödyllisiä, mutta voivat häiritä raudan imeytymistä. C-vitamiinia sisältävä hedelmä teekupillisen kanssa kuulemma heikentää tätä haittavaikutusta. Ja jos oikein varman päälle halutaan pelata, tee kannattaa mahdollisuuksien mukaan nauttia joko puoli tuntia ennen tai jälkeen aterian, ei samanaikaisesti sen kanssa.
Ohjeista ja tutkimuksista huolimatta tee on ennen kaikkea nautintoaine - eräs maailman suosituimmista ja siitä ihanteellinen, että sillä ei ole tupakan, alkoholin ja makeisten haittoja. Sitä voi siis huoletta nauttia niin vähän tai paljon kuin hyvältä tuntuu: desimääristä stressaaminen on lopulta turhaa, koska vähäisenkin teenjuonnin hyödyt ovat suuremmat kuin kokonaan juomatta jättämisen. Nautitaan siis tästä "ihmeaineesta" kukin tavallamme. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. maaliskuuta 2014
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Vihreän teen anatomiaa: ainesosia ja niiden terveysvaikutuksia
Palataanpa pitkästä aikaa aiheeseen tee. Moni meistä sitä litkii ja on kuullut sen olevan terveellistä - mutta mitä tee sitten oikeastaan sisältää ja mitä se meille tekee? Puhun tässä postauksessa lähinnä vihreästä teestä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että sitä on tutkittu huomattavasti enemmän kuin vaikka mustaa teetä. Muitakin teelaatuja tosin kyllä tutkitaan koko ajan enemmän, eikä lukemani perusteella ole syytä olettaa, etteivätkö niidenkin terveysvaikutukset olisi ainakin samansuuntaiset kuin vihreän teen.
Teepuut kuuluvat Camellia-kasvien sukuun ja kuten arvata saattaa, niitä on risteytetty ja erilaisia lajikkeita on olemassa runsaasti. Lajikkeen lisäksi teen laatuun vaikuttavat monet muutkin tekijät, mutta länsimainen teelajikkeiden luokittelu perustuu kuitenkin lehtien käsittelyyn. Niinpä samasta puskasta on mahdollista kerätä lehtiä niin mustaa, vihreää kuin valkoistakin teetä varten. Vihreä tee on eräs vähiten käsitellyistä teelaaduista. Mutta mitä siinä sitten on? Teen ainesosia tunnetaan satoja, seuraavassa käsittelen joitakin keskeisimpiä.
Teiini eli kofeiini
Alkaloidi, jonka piristävä, vireyttä ja valppautta lisäävä vaikutus perustuu siihen, että se kiihdyttää keskushermoston toimintaa. Kofeiini ei suinkaan ole teen "tärkein" ainesosa, mutta monen mielestä teen juomisen kannalta kiinnostavin. Yleinen käsitys (jossa itsekin pitkään olin) lienee, että teessä on huomattavasti vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Lukemani perusteella asia näyttäisi olevan kuitenkin juuri päinvastoin: teen kofeiinipitoisuus on - toki riippuen haudutusajasta, teelaadusta jne. - kahvia suurempi, joskin käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu pois. Suurin ero tulee kuitenkin siitä, että kahvin aiheuttaman kofeiinipiikin sijaan teen kofeiini imeytyy elimistöön hitaammin: vaikutus ilmenee myöhemmin, mutta myös kestää kauemmin.
L-teaniini
Aminohappo, jolla saattaa tutkimusten mukaan olla melkoisesti hyviä vaikutuksia kehossa. Juuri teaniini on se aine, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä elimistöön; sillä on myös rentoutumista edistävä, ei kuitenkaan väsyttävä vaikutus. Sen on tutkittu myös parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä, vähentävän stressiä, alentavan kolesterolia ja tukevan immuunivastetta. Flunssakautena ja tenttiin lukiessa runsas teen lipittäminen voi siis olla hyvinkin hyödyllistä. Teaniini vaikuttaa voimakkaasti myös vihreän teen makuun ja siksi sitä onkin sanottu "teen sieluksi".
Antioksidantit
Antioksidantti ei ole mikään yksittäinen ainesosa, vaan nimitys kemikaaleille, jotka suojaavat elimistöä vapailta happiradikaaleilta, eli molekyyleiltä, joita syntyy, kun soluissa tapahtuu hapettumista. Antioksidantit ovat siis elimistölle välttämättömiä ja tärkeitä; tutkimustulokset esimerkiksi teen syövältä suojaavasta vaikutuksesta perustuvatkin juuri siihen, mitä antioksidantit elimistössämme tekevät. Ja parasta on se, että antioksidantteja on teessä paljon!
EGCG
Antioksidanttien ja muiden ainesosien maailma on varsin monimutkainen. On esimerkiksi polyfenoleja, joista yksi esimerkki ovat flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, joilla on myös antioksidanttisia vaikutuksia. Eräs tällainen polyfenoli-katekiini-flavonoidi-antioksidantti on epigallokatekiinigallaatti eli EGCG. Katekiini-flavonoidina se mm. vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan kertymistä kudoksiin. Siksi teestä puhutaan toisinaan "laihduttajan juomana" - sehän siirtää nälän tunnettakin.
Flavonoidit, kuten EGCG, vahvistavat verisuonten seinämiä, millä lienee yhteys siihen, että teen on huomattu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Flavonoidit myös vaikuttavat teen väriin ja makuun. Katekiinina EGCG taas on ehkä jopa vitamiineja tehokkaampi antioksidantti - lisäksi katekiinit suojaavat mm. UV-säteilyltä, alentavat kolesterolia ja tappavat bakteereja.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Muutamasta teekupillisesta voi lukemani mukaan saada saman suuruisen annoksen vitamiineja ja kivennäisaineita kuin lautasellisesta salaattia. Mustia teelaatuja lukuunottamatta teessä on runsaasti C-vitamiinia. Lisäksi siinä on B1- ja B2-vitamiineja, E-vitamiinia, kaliumia ja magnesiumia. Fluoripitoisuudensa ansiosta se voi auttaa suojaamaan hampaita reikiintymiseltä, joskin mustan teen tiedetään myös värjäävän purukalustoa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden muita hyviä vaikutuksia löytyisi tietenkin monen postauksen verran lisääkin.
Vesi
Ei itse teelehtien ainesosana, mutta haluan nostaa tämän esille. Kun teejuomaa valmistetaan, vesi pitää tietenkin keittää. Historiallisesti - ja nykyaikanakin maissa, joissa puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys, mutta teetä juodaan paljon - se on ollut varsin merkittävä terveyshyöty, sillä vettä keittäessä pääsevät hengestään monet haitalliset bakteerit.
Yritin pitää tekstin tiiviinä, vaikka asiaa ja tietoa on saatavilla valtavia määriä. Toivon, että minitutkielmani on kaikesta huolimatta yhtä mielenkiintoinen, kuin aihepiiri on minulle. Teeasiaa on tulossa lisääkin, suunnitteilla on ainakin postaus siitä, miten teetä kannattaa näiden terveyttä edistävien ainesosien kannalta hauduttaa ja juoda. :)
Kirjoitin tämän postauksen pitkän ajan kuluessa lukemani ja oppimani pohjalta, siksi tarkkoja lähdeviitteitä ei ole merkitty - enkä usko, että niitä juuri kukaan jaksaisi lukeakaan, kun kyseessä ei ole akateeminen asiantuntijateksti. Alla kuitenkin muutama kirja, joita olen tätä tekstiä suunnitellessani ja kirjoittaessani selaillut:
Arstila, Pirkko 2011. Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku.
Nihtinen, Pekka 2004. Kiinalainen teekirja. Memfis Books, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2006. Teehetki. Minerva, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2007. Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia. Atena, Jyväskylä.
Teepuut kuuluvat Camellia-kasvien sukuun ja kuten arvata saattaa, niitä on risteytetty ja erilaisia lajikkeita on olemassa runsaasti. Lajikkeen lisäksi teen laatuun vaikuttavat monet muutkin tekijät, mutta länsimainen teelajikkeiden luokittelu perustuu kuitenkin lehtien käsittelyyn. Niinpä samasta puskasta on mahdollista kerätä lehtiä niin mustaa, vihreää kuin valkoistakin teetä varten. Vihreä tee on eräs vähiten käsitellyistä teelaaduista. Mutta mitä siinä sitten on? Teen ainesosia tunnetaan satoja, seuraavassa käsittelen joitakin keskeisimpiä.
Teiini eli kofeiini
Alkaloidi, jonka piristävä, vireyttä ja valppautta lisäävä vaikutus perustuu siihen, että se kiihdyttää keskushermoston toimintaa. Kofeiini ei suinkaan ole teen "tärkein" ainesosa, mutta monen mielestä teen juomisen kannalta kiinnostavin. Yleinen käsitys (jossa itsekin pitkään olin) lienee, että teessä on huomattavasti vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Lukemani perusteella asia näyttäisi olevan kuitenkin juuri päinvastoin: teen kofeiinipitoisuus on - toki riippuen haudutusajasta, teelaadusta jne. - kahvia suurempi, joskin käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu pois. Suurin ero tulee kuitenkin siitä, että kahvin aiheuttaman kofeiinipiikin sijaan teen kofeiini imeytyy elimistöön hitaammin: vaikutus ilmenee myöhemmin, mutta myös kestää kauemmin.
L-teaniini
Aminohappo, jolla saattaa tutkimusten mukaan olla melkoisesti hyviä vaikutuksia kehossa. Juuri teaniini on se aine, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä elimistöön; sillä on myös rentoutumista edistävä, ei kuitenkaan väsyttävä vaikutus. Sen on tutkittu myös parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä, vähentävän stressiä, alentavan kolesterolia ja tukevan immuunivastetta. Flunssakautena ja tenttiin lukiessa runsas teen lipittäminen voi siis olla hyvinkin hyödyllistä. Teaniini vaikuttaa voimakkaasti myös vihreän teen makuun ja siksi sitä onkin sanottu "teen sieluksi".
Antioksidantit
Antioksidantti ei ole mikään yksittäinen ainesosa, vaan nimitys kemikaaleille, jotka suojaavat elimistöä vapailta happiradikaaleilta, eli molekyyleiltä, joita syntyy, kun soluissa tapahtuu hapettumista. Antioksidantit ovat siis elimistölle välttämättömiä ja tärkeitä; tutkimustulokset esimerkiksi teen syövältä suojaavasta vaikutuksesta perustuvatkin juuri siihen, mitä antioksidantit elimistössämme tekevät. Ja parasta on se, että antioksidantteja on teessä paljon!
EGCG
Antioksidanttien ja muiden ainesosien maailma on varsin monimutkainen. On esimerkiksi polyfenoleja, joista yksi esimerkki ovat flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, joilla on myös antioksidanttisia vaikutuksia. Eräs tällainen polyfenoli-katekiini-flavonoidi-antioksidantti on epigallokatekiinigallaatti eli EGCG. Katekiini-flavonoidina se mm. vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan kertymistä kudoksiin. Siksi teestä puhutaan toisinaan "laihduttajan juomana" - sehän siirtää nälän tunnettakin.
Flavonoidit, kuten EGCG, vahvistavat verisuonten seinämiä, millä lienee yhteys siihen, että teen on huomattu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Flavonoidit myös vaikuttavat teen väriin ja makuun. Katekiinina EGCG taas on ehkä jopa vitamiineja tehokkaampi antioksidantti - lisäksi katekiinit suojaavat mm. UV-säteilyltä, alentavat kolesterolia ja tappavat bakteereja.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Muutamasta teekupillisesta voi lukemani mukaan saada saman suuruisen annoksen vitamiineja ja kivennäisaineita kuin lautasellisesta salaattia. Mustia teelaatuja lukuunottamatta teessä on runsaasti C-vitamiinia. Lisäksi siinä on B1- ja B2-vitamiineja, E-vitamiinia, kaliumia ja magnesiumia. Fluoripitoisuudensa ansiosta se voi auttaa suojaamaan hampaita reikiintymiseltä, joskin mustan teen tiedetään myös värjäävän purukalustoa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden muita hyviä vaikutuksia löytyisi tietenkin monen postauksen verran lisääkin.
Vesi
Ei itse teelehtien ainesosana, mutta haluan nostaa tämän esille. Kun teejuomaa valmistetaan, vesi pitää tietenkin keittää. Historiallisesti - ja nykyaikanakin maissa, joissa puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys, mutta teetä juodaan paljon - se on ollut varsin merkittävä terveyshyöty, sillä vettä keittäessä pääsevät hengestään monet haitalliset bakteerit.
Yritin pitää tekstin tiiviinä, vaikka asiaa ja tietoa on saatavilla valtavia määriä. Toivon, että minitutkielmani on kaikesta huolimatta yhtä mielenkiintoinen, kuin aihepiiri on minulle. Teeasiaa on tulossa lisääkin, suunnitteilla on ainakin postaus siitä, miten teetä kannattaa näiden terveyttä edistävien ainesosien kannalta hauduttaa ja juoda. :)
Kirjoitin tämän postauksen pitkän ajan kuluessa lukemani ja oppimani pohjalta, siksi tarkkoja lähdeviitteitä ei ole merkitty - enkä usko, että niitä juuri kukaan jaksaisi lukeakaan, kun kyseessä ei ole akateeminen asiantuntijateksti. Alla kuitenkin muutama kirja, joita olen tätä tekstiä suunnitellessani ja kirjoittaessani selaillut:
Arstila, Pirkko 2011. Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku.
Nihtinen, Pekka 2004. Kiinalainen teekirja. Memfis Books, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2006. Teehetki. Minerva, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2007. Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia. Atena, Jyväskylä.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Täydennystä teekaappiin
Jahkailin viime viikonlopun Helsinkiin lähtöä aikani, mutta lopulta en voinut vastustaa pääkaupungin teekauppoja, jotka tuntuivat magneetin lailla vetävän mua puoleensa. Tampereella kun ei teehen erikoistuneita liikkeitä taida juuri olla ja joskus sitä kaipaa jotakin erikoisempaa kuin Nordqvistia ja Forsmania. Oli suorastaan pakko päästä haistelemaan ja maistelemaan, mitä sieltä Kampin ja Kluuvin liikkeistä löytyy.
Tarkoitus oli käydä yhteensä neljässä eri paikassa, mutta aikataulut antoivat myöten vain kahdelle visiitille, mikä saattoi kyllä olla ihan hyväkin juttu, koska niidenkin aikana laitoin jo melkoisen summan rahaa melkoiseen määrään teetä. Isot pussikoot aiheuttivat sen, että palasin eilen kotiin liki puolen teekilon onnellisena omistajana. :D Ei sillä ettenkö mä sitä samaa grammamäärää olisi saanut koottua pienemmistäkin myyntieristä, nyt makuvalikoima on vaan vähän kapeampi.
Näiden kanssa sieltä siis tultiin takaisin:
Chocolat - mustaa teetä kaakaon ja valkosuklaan paloilla. Tätä ostin erityisesti siksi, että meillä olisi poikaystäväni kanssa ehkä jokin tee, josta molemmat pitävät. Herra kun piti tämän tuoksusta.
Pomegranate / Dragon Fruit - granaattiomenan ja pitahayan makuinen valkoisen ja vihreän teen sekoitus.
Suklaa- ja granaattiomenateet ostin Kluuvin kauppakeskuksessa olevasta Chayasta. (Ei, linkkien tarkoitus ei ole kierosti mainostaa, kunhan nyt vaan kerron, mistä näitä herkkuja saa.)
Mata Hari - näistä ostoksista ehkä suosikkini: Ceylonteetä, mantelia, kaakaota, vaniljaa, kanelia ja omenaa. Kerrassaan ihanaa. En ole pitkään aikaan juonut yhtä hyvää mustaa teetä.
Carambola White - valkoista teetä, mansikanpaloja ja carambolaa eli tähtihedelmää.
Carambola ja Mata Hari -pussit vaihtoivat omistajaa Théhuone-nimisessä liikkeessä Eerikinkadulla. Tässä siis lauantain ostokset, mutta enhän mä sitten sunnuntainakaan malttanut säästää rahojani...
...kun me suunnattiin minun ja puoliskoni sekä anoppini, kälyni ja tämän poikaystävän voimin Porvooseen, jossa mulla välähti kasvishampurilaista puputtaessa, että hei, täältäkin vois löytyä teetä. Ja ei kun kännykällä googlailemaan, että onko näin ja minne pitää mennä. Tee- ja kahvihuone Helmestä löysin sitten Tsaarin vadelmateetä, jota ostettuani koko autossa kuulemma tuoksui vadelma.
Carambolaa en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta ainakin nuo muut ovat olleet oikein hyviä. Ongelmana tässä on nyt se, että mun teekaappini ei oikeastaan kaivannut täydennystä, vaan nämä täytynee säilöä johonkin toiseen kaappiin... :D
Tarkoitus oli käydä yhteensä neljässä eri paikassa, mutta aikataulut antoivat myöten vain kahdelle visiitille, mikä saattoi kyllä olla ihan hyväkin juttu, koska niidenkin aikana laitoin jo melkoisen summan rahaa melkoiseen määrään teetä. Isot pussikoot aiheuttivat sen, että palasin eilen kotiin liki puolen teekilon onnellisena omistajana. :D Ei sillä ettenkö mä sitä samaa grammamäärää olisi saanut koottua pienemmistäkin myyntieristä, nyt makuvalikoima on vaan vähän kapeampi.
Näiden kanssa sieltä siis tultiin takaisin:
Chocolat - mustaa teetä kaakaon ja valkosuklaan paloilla. Tätä ostin erityisesti siksi, että meillä olisi poikaystäväni kanssa ehkä jokin tee, josta molemmat pitävät. Herra kun piti tämän tuoksusta.
Pomegranate / Dragon Fruit - granaattiomenan ja pitahayan makuinen valkoisen ja vihreän teen sekoitus.
Suklaa- ja granaattiomenateet ostin Kluuvin kauppakeskuksessa olevasta Chayasta. (Ei, linkkien tarkoitus ei ole kierosti mainostaa, kunhan nyt vaan kerron, mistä näitä herkkuja saa.)
Mata Hari - näistä ostoksista ehkä suosikkini: Ceylonteetä, mantelia, kaakaota, vaniljaa, kanelia ja omenaa. Kerrassaan ihanaa. En ole pitkään aikaan juonut yhtä hyvää mustaa teetä.
Carambola White - valkoista teetä, mansikanpaloja ja carambolaa eli tähtihedelmää.
Carambola ja Mata Hari -pussit vaihtoivat omistajaa Théhuone-nimisessä liikkeessä Eerikinkadulla. Tässä siis lauantain ostokset, mutta enhän mä sitten sunnuntainakaan malttanut säästää rahojani...
...kun me suunnattiin minun ja puoliskoni sekä anoppini, kälyni ja tämän poikaystävän voimin Porvooseen, jossa mulla välähti kasvishampurilaista puputtaessa, että hei, täältäkin vois löytyä teetä. Ja ei kun kännykällä googlailemaan, että onko näin ja minne pitää mennä. Tee- ja kahvihuone Helmestä löysin sitten Tsaarin vadelmateetä, jota ostettuani koko autossa kuulemma tuoksui vadelma.
Carambolaa en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta ainakin nuo muut ovat olleet oikein hyviä. Ongelmana tässä on nyt se, että mun teekaappini ei oikeastaan kaivannut täydennystä, vaan nämä täytynee säilöä johonkin toiseen kaappiin... :D
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Teetä ja kiivimuffineja
Sain isältäni kaksi pussillista vihreää teetä tuliaisena työmatkalta Kiinasta. Toisen pussin päällä lukee merkintä "top quality" - se on kuulemma kalliimpaa, hyvälaatuiseksi luvattua teetä. Toinen tee on ilmeisesti jotakin arkisempaa. Teet ovat maustamattomia ja ne on ostettu irtotavarana, eli sen tarkemmin en niistä tiedä. Päätin tänään kokeilla tuota "top qualitya".
Ensimmäisenä panin merkille, että teelehdet olivat Suomessa myytäviin irtoteelaatuihin (siis ainakin Forsmaneihin, Clippereihin ym. markettimerkkeihin) verrattuna varsin kookkaita. Pääsin siis kerrankin käyttämään jo vuosia sitten saamaani kiinalaista teemukia, johon kuuluu oma sihtiosa. Sen reiät ovat sen verran suuret, että pienilehtisen teen hauduttaminen siinä ei onnistu, ellei pidä siitä, että muki on täynnä lehtiä.
Lehtien koon lisäksi tämä tee erosi tutummista laaduista myös tuoksultaan ja jonkun verran maultaakin. Harjaantumaton kieleni ei osannut maistaa, mikä juuri tässä teessä oli nyt se "top quality" -ominaisuus. Oikein hyvää se toki oli, sellaista kuin vihreän teen kuuluu ollakin, muttei minusta mitenkään tajunnanräjäyttävän laadukasta ja erikoista. Ehkä olen tässä asiassa vielä yhtä ymmärtämätön moukka kuin viinienkin suhteen. :)
Teen seuraksi leivoin Lite Bite -sivuston ohjetta mukaillen kiivimuffineita:
Ihan ekana ei olisi tullut mieleen laittaa kiiviä uuniin, mutta kyllä se itse asiassa näihin leivonnaisiin sopi. Banaani sieltä toki voimakkaimmin maistuu läpi. Taikina riittää 12 pienehköön muffiniin; laskeskelin, että yhdessä kappaleessa olisi noin 80-85 kcal, eli vaikka nämä eivät nyt mitään terveysruokaa ole, niin eivät sieltä pahimmasta päästä herkkujakaan, varsinkaan kun maku on oikein hyvä. Sopivat minusta myös tuon vihreän teen kanssa erinomaisesti. :)
Ensimmäisenä panin merkille, että teelehdet olivat Suomessa myytäviin irtoteelaatuihin (siis ainakin Forsmaneihin, Clippereihin ym. markettimerkkeihin) verrattuna varsin kookkaita. Pääsin siis kerrankin käyttämään jo vuosia sitten saamaani kiinalaista teemukia, johon kuuluu oma sihtiosa. Sen reiät ovat sen verran suuret, että pienilehtisen teen hauduttaminen siinä ei onnistu, ellei pidä siitä, että muki on täynnä lehtiä.
Lehtien koon lisäksi tämä tee erosi tutummista laaduista myös tuoksultaan ja jonkun verran maultaakin. Harjaantumaton kieleni ei osannut maistaa, mikä juuri tässä teessä oli nyt se "top quality" -ominaisuus. Oikein hyvää se toki oli, sellaista kuin vihreän teen kuuluu ollakin, muttei minusta mitenkään tajunnanräjäyttävän laadukasta ja erikoista. Ehkä olen tässä asiassa vielä yhtä ymmärtämätön moukka kuin viinienkin suhteen. :)
Teen seuraksi leivoin Lite Bite -sivuston ohjetta mukaillen kiivimuffineita:
- 2 dl venhäjauhoja
- ½ tl ruokasoodaa
- ½ tl leivinjauhetta
- 2 kiiviä
- 1 ½ banaania
- 2 tl steviajauhetta
- 2 rkl rypsiöljyä
- 1 rkl luonnonjogurttia
- 1 tl vanilliinisokeria
Ihan ekana ei olisi tullut mieleen laittaa kiiviä uuniin, mutta kyllä se itse asiassa näihin leivonnaisiin sopi. Banaani sieltä toki voimakkaimmin maistuu läpi. Taikina riittää 12 pienehköön muffiniin; laskeskelin, että yhdessä kappaleessa olisi noin 80-85 kcal, eli vaikka nämä eivät nyt mitään terveysruokaa ole, niin eivät sieltä pahimmasta päästä herkkujakaan, varsinkaan kun maku on oikein hyvä. Sopivat minusta myös tuon vihreän teen kanssa erinomaisesti. :)
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Miten oppia inhoamaan teetä
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että he juovat rooibosteetä tai yrttihaudukkeita, koska eivät pidä teen mausta. En väitä, että kaikki voisivat siitä pitää tai että kaikkien ylipäätään pitäisi, mutta teetä on helppo oppia vihaamaan, jos sitä ns. juo väärin. Mä en ole kahvila-alan ammattilainen eli en osaa kertoa kovin tarkkoja tietoja eri teelaaduista ja teekulttuurista, mutta osaan sentään nimetä muutaman itse tehokkaaksi havaitun keinon saada teestä sellaista myrkkyä, ettei sitä taatusti tee mieli juoda.
1. Aloita Liptonin keltaisesta.
Pienissä kahviloissa, joissa teenjuojia ilmeisesti käy varsin vähän, on yleensä tarjolla vain Liptonin teetä ja pahimmassa tapauksessa vain sitä pirun Yellow Labelia, jonka kuvitellaan olevan kaikille kelpaava "perustee". Sillä mäkin olen valitettavasti teenjuontini aloittanut; lisäsin ensimmäisiin mukillisiin hirvittäviä määriä sokeria. Toki tämä on makuasia ja moni varmaan oikeasti tykkää kyseisestä litkusta, mutta pelkästään yhden tuotteen perusteella ei kannata päätellä, ettei tykkää teestä ollenkaan. Yellow Label on maustamatonta mustaa teetä, jolle löytyy kyllä (minun mielestäni) parempiakin vaihtoehtoja. Siirryin aikanaan Liptonista aika nopeasti muihin mustan teen sekoituksiin ja join paljon esimerkiksi English Breakfast -teetä. Jos teen maku oudoksuttaa, ei ehkä muutenkaan kannata aloittaa maustamattomasta teestä, joskaan ei siitä eksoottisimmasta mahdollisesta maustetustakaan.
2. Hauduta liian kuumaan veteen.
Vaikka niissä pakkauksissa ja pusseissa lukisi mitä, musta tee on (minun tietääkseni) ainoa teelaatu, joka kestää myös kiehuvan kuumaan veteen hauduttamisen. Vihreää ja valkoista teetä varten veden pitää ehdottomasti antaa jäähtyä hetken aikaa, muuten tuloksena on todella kitkerä litku, jota eivät mitkään makeuttajat pelasta. Valitettavasti kahviloissakaan ei aina tiedetä tätä, ja monta kertaa on käynyt niin, että ennen kuin ehdin kieltää, myyjä on jo laittanut teesihdin tai -pussin suoraan 100-asteiseen veteen.
3. Hauduta liian kauan.
Sen lisäksi, että ainakin pussiteepakkauksissa neuvotaan teeveden lämpötilat usein päin honkia (ks. edellinen kohta), niissä käsketään usein myös uittamaan teepussia vedessä useita minuutteja. Unohdin kerran teepussin mukiin pariksi minuutiksi ja tuloksena oli sellaista tervaa, että viemäriin meni. Itselleen sopivan haudutusajan löytää vain kokeilemalla, mutta alkuun puolikin minuuttia on jo pitkä aika. Missään nimessä teetä ei kannata juoda niin, että jättää pussin lillumaan veteen samalla kun juo.
4. Lisää vihreään teehen makeuttajia.
Mulla kävi vihreän teen kanssa ensimmäisillä kerroilla ihan perinteisesti: ensin haudutin liian kuumaan veteen, sitten keksin, että kitkeryyden voi yrittää peittää makeuttajilla. Jossakin vaiheessa oivalsin, että kumpikaan ei oikein ollut hyvä idea. Vihreä tee ei minusta tarvitse makeuttajia, päinvastoin sokerit ja muut vastaavat tekevät siitä vähintään yhtä pahaa kuin liian kuuma vesikin. Makeuttajien määrä on toki makuasia siinä missä hauduttamisajan pituuskin, mutta vihreästä teestä saa helposti aivan väärän käsityksen, jos sitä ei koskaan maista sellaisenaan.
5. Lisää teehen maitoa.
Maitoteellä ja homejuustolla on se yhteinen piirre, että ne jakavat kumpikin mielipiteitä aika voimakkaasti. Itse en voi sietää kumpaakaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että teehen ei saisi lisätä maitoa, vaan kuten edellisessäkin kohdassa, teetä kannattaa kokeilla myös "mustana" eli ilman maitoa ja makeuttajia. Jos maitoa kaadetaan teen joukkoon sillä ajatuksella, että se peittää teen makua ja täten teetä on helpompi oppia juomaan, litkun kamalasta mausta ei välttämättä kannata syyttää teetä. Maito ei myöskään taatusti sovi kaikkien teelaatujen kanssa samalla tavalla yhteen.
6. Pelkää irtoteetä.
On totta, että pussitee on helppo ja nopea. Olen kuullut sitä sanottavan "pikateeksi", vähän samaan tapaan kuin Mäkkärin hampurilaiset ovat pikaruokaa ja ravintolasta voit tilata syötäväksesi "kunnon" hampurilaisen. Olen kuullut myös, että pussiteessä on usein hyvin minimaalinen määrä teetä ja paljon kaikkea muuta, kuten mausteita. Tämän väitteen paikkaansa pitävyydestä en tiedä, mutta sen tiedän, että irtotee on usein maultaan huomattavasti parempaa kuin pussitee. Irtoteetä ei siis kannata pelätä: sen valmistaminen ei lopulta ole huomattavasti hitaampaa kuin pussiteenkään, eikä se ole vaikeaakaan, tosin suosittelen kunnollisen, tarpeeksi tiheän sihdin hankkimista. Makuvalikoimakin on usein laajempi. (Kiinassa irtoteetäkin käytetään kuulemma pikateenä siten, että heitetään vain lehdet kupin pohjalle ja vettä päälle.)
7. Älä osta teemerkkejä, jotka ovat sinulle vieraita.
Lipton, Nordqvist, Twinings. Siis silloin, kun ei osteta Pirkkaa ja muita halpamerkkejä. Edellä mainituilla on toki paljon vaihtoehtoja, mutta markkinoilla on paljon muutakin. Pienimmistä kaupoista ei ehkä saa muuta kuin Liptonin keltaista ja Tiikerin päiväunta, mutta jos teeostoksia varten uskaltautuu edes vähän isompaa markettiin, alkaa valikoimaa jo olla. Citymarketeissa ja Prismoissa on ihan hyvät teevalikoimat ja katse kannattaa suunnata yleensä ylähyllylle; tavanomaisimmat pussiteet ovat siinä silmien tasalla. Ylempää löytyy yleensä irtoteetä, ainakin Forsman ja Clipper sijoitetaan monesti sinne. Vielä parempi tietysti on, jos käy jossakin erikoisliikkeessä (Ruohonjuuri, Punnitse ja säästä, luontaistuotekaupat jne.) silmäilemässä teehyllyjä. Kaikki eivät pidä niistä massojen suosimista juomista; itsensä voi yllättää iloisesti, kun rohkaistuu kokeilemaan jotakin uutta ja erilaista.
8. Juo teetä väkisin.
Kaikki eivät pidä teestä, vaikka sen kuinka valmistaisi oikein. Joku ei tykkää kuumista juomista, jollekin itse teen maku on vastenmielinen ja toisten mielestä kahvi on ainoa oikea lämmin juotava. Mitä enemmän itsensä pakottaa juomaan teetä, sitä suurempi inho sitä kohtaan muodostuu. Kun itseään ei pakota, voi teestä tulla vaikka sellainen "hätävarajuoma", jota juodaan flunssaisena tai vaikkapa tilanteessa, jossa kieltäydyt juomasta kahvia ja sen sijasta tarjotaan teetä.
Edit: Tätä postausta on muutamassa tunnissa katsottu liki 300 kertaa, mikä on mulle hurja määrä! Uteliaisuus voitti ja on pakko kysyä, että mistä teitä oikein tulee? :) Googlen tilastot kertoo, että tänne on tultu Facebookista, mutta mihinkäs tää teksti on linkattu? Kommentoikaa! :D
1. Aloita Liptonin keltaisesta.
Pienissä kahviloissa, joissa teenjuojia ilmeisesti käy varsin vähän, on yleensä tarjolla vain Liptonin teetä ja pahimmassa tapauksessa vain sitä pirun Yellow Labelia, jonka kuvitellaan olevan kaikille kelpaava "perustee". Sillä mäkin olen valitettavasti teenjuontini aloittanut; lisäsin ensimmäisiin mukillisiin hirvittäviä määriä sokeria. Toki tämä on makuasia ja moni varmaan oikeasti tykkää kyseisestä litkusta, mutta pelkästään yhden tuotteen perusteella ei kannata päätellä, ettei tykkää teestä ollenkaan. Yellow Label on maustamatonta mustaa teetä, jolle löytyy kyllä (minun mielestäni) parempiakin vaihtoehtoja. Siirryin aikanaan Liptonista aika nopeasti muihin mustan teen sekoituksiin ja join paljon esimerkiksi English Breakfast -teetä. Jos teen maku oudoksuttaa, ei ehkä muutenkaan kannata aloittaa maustamattomasta teestä, joskaan ei siitä eksoottisimmasta mahdollisesta maustetustakaan.
2. Hauduta liian kuumaan veteen.
Vaikka niissä pakkauksissa ja pusseissa lukisi mitä, musta tee on (minun tietääkseni) ainoa teelaatu, joka kestää myös kiehuvan kuumaan veteen hauduttamisen. Vihreää ja valkoista teetä varten veden pitää ehdottomasti antaa jäähtyä hetken aikaa, muuten tuloksena on todella kitkerä litku, jota eivät mitkään makeuttajat pelasta. Valitettavasti kahviloissakaan ei aina tiedetä tätä, ja monta kertaa on käynyt niin, että ennen kuin ehdin kieltää, myyjä on jo laittanut teesihdin tai -pussin suoraan 100-asteiseen veteen.
3. Hauduta liian kauan.
Sen lisäksi, että ainakin pussiteepakkauksissa neuvotaan teeveden lämpötilat usein päin honkia (ks. edellinen kohta), niissä käsketään usein myös uittamaan teepussia vedessä useita minuutteja. Unohdin kerran teepussin mukiin pariksi minuutiksi ja tuloksena oli sellaista tervaa, että viemäriin meni. Itselleen sopivan haudutusajan löytää vain kokeilemalla, mutta alkuun puolikin minuuttia on jo pitkä aika. Missään nimessä teetä ei kannata juoda niin, että jättää pussin lillumaan veteen samalla kun juo.
4. Lisää vihreään teehen makeuttajia.
Mulla kävi vihreän teen kanssa ensimmäisillä kerroilla ihan perinteisesti: ensin haudutin liian kuumaan veteen, sitten keksin, että kitkeryyden voi yrittää peittää makeuttajilla. Jossakin vaiheessa oivalsin, että kumpikaan ei oikein ollut hyvä idea. Vihreä tee ei minusta tarvitse makeuttajia, päinvastoin sokerit ja muut vastaavat tekevät siitä vähintään yhtä pahaa kuin liian kuuma vesikin. Makeuttajien määrä on toki makuasia siinä missä hauduttamisajan pituuskin, mutta vihreästä teestä saa helposti aivan väärän käsityksen, jos sitä ei koskaan maista sellaisenaan.
5. Lisää teehen maitoa.
Maitoteellä ja homejuustolla on se yhteinen piirre, että ne jakavat kumpikin mielipiteitä aika voimakkaasti. Itse en voi sietää kumpaakaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että teehen ei saisi lisätä maitoa, vaan kuten edellisessäkin kohdassa, teetä kannattaa kokeilla myös "mustana" eli ilman maitoa ja makeuttajia. Jos maitoa kaadetaan teen joukkoon sillä ajatuksella, että se peittää teen makua ja täten teetä on helpompi oppia juomaan, litkun kamalasta mausta ei välttämättä kannata syyttää teetä. Maito ei myöskään taatusti sovi kaikkien teelaatujen kanssa samalla tavalla yhteen.
6. Pelkää irtoteetä.
On totta, että pussitee on helppo ja nopea. Olen kuullut sitä sanottavan "pikateeksi", vähän samaan tapaan kuin Mäkkärin hampurilaiset ovat pikaruokaa ja ravintolasta voit tilata syötäväksesi "kunnon" hampurilaisen. Olen kuullut myös, että pussiteessä on usein hyvin minimaalinen määrä teetä ja paljon kaikkea muuta, kuten mausteita. Tämän väitteen paikkaansa pitävyydestä en tiedä, mutta sen tiedän, että irtotee on usein maultaan huomattavasti parempaa kuin pussitee. Irtoteetä ei siis kannata pelätä: sen valmistaminen ei lopulta ole huomattavasti hitaampaa kuin pussiteenkään, eikä se ole vaikeaakaan, tosin suosittelen kunnollisen, tarpeeksi tiheän sihdin hankkimista. Makuvalikoimakin on usein laajempi. (Kiinassa irtoteetäkin käytetään kuulemma pikateenä siten, että heitetään vain lehdet kupin pohjalle ja vettä päälle.)
7. Älä osta teemerkkejä, jotka ovat sinulle vieraita.
Lipton, Nordqvist, Twinings. Siis silloin, kun ei osteta Pirkkaa ja muita halpamerkkejä. Edellä mainituilla on toki paljon vaihtoehtoja, mutta markkinoilla on paljon muutakin. Pienimmistä kaupoista ei ehkä saa muuta kuin Liptonin keltaista ja Tiikerin päiväunta, mutta jos teeostoksia varten uskaltautuu edes vähän isompaa markettiin, alkaa valikoimaa jo olla. Citymarketeissa ja Prismoissa on ihan hyvät teevalikoimat ja katse kannattaa suunnata yleensä ylähyllylle; tavanomaisimmat pussiteet ovat siinä silmien tasalla. Ylempää löytyy yleensä irtoteetä, ainakin Forsman ja Clipper sijoitetaan monesti sinne. Vielä parempi tietysti on, jos käy jossakin erikoisliikkeessä (Ruohonjuuri, Punnitse ja säästä, luontaistuotekaupat jne.) silmäilemässä teehyllyjä. Kaikki eivät pidä niistä massojen suosimista juomista; itsensä voi yllättää iloisesti, kun rohkaistuu kokeilemaan jotakin uutta ja erilaista.
8. Juo teetä väkisin.
Kaikki eivät pidä teestä, vaikka sen kuinka valmistaisi oikein. Joku ei tykkää kuumista juomista, jollekin itse teen maku on vastenmielinen ja toisten mielestä kahvi on ainoa oikea lämmin juotava. Mitä enemmän itsensä pakottaa juomaan teetä, sitä suurempi inho sitä kohtaan muodostuu. Kun itseään ei pakota, voi teestä tulla vaikka sellainen "hätävarajuoma", jota juodaan flunssaisena tai vaikkapa tilanteessa, jossa kieltäydyt juomasta kahvia ja sen sijasta tarjotaan teetä.
Edit: Tätä postausta on muutamassa tunnissa katsottu liki 300 kertaa, mikä on mulle hurja määrä! Uteliaisuus voitti ja on pakko kysyä, että mistä teitä oikein tulee? :) Googlen tilastot kertoo, että tänne on tultu Facebookista, mutta mihinkäs tää teksti on linkattu? Kommentoikaa! :D
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
These are a few of my favourite teas
Tein eilen parin tunnin siivouksen koko kämppään. Kummasti se tuo lisätilaa asuntoon kun siivoaa vaatekasat sohvalta, sohvan vierestä, pyykinkuivaustelineen päältä, sängyltä ja epämääräisistä kasoista lattialta kaappiin, pyyhkii pölyt ja muruset pois ja imuroi. Puolison on silloin parasta pysyä enimmäkseen pois tieltä, koska siivoaminen tekee musta aina hirveän kiukkuisen. Tai siis se sotku, ei siivoaminen itsessään. Tähän vois tietysti auttaa siivoaminen useammin.
Päivän aiheeseen: keittiötä siivoillessa yritin saada pari uutta teepakettia mahtumaan edellisten sekaan ja totesin, että sitä teetä vois joskus alkaa juodakin samaan tahtiin kuin sitä tulee ostettua. Nyt on tilanne nimittäin se, että kaksi hyllyä on täynnä ja kolmannelle täytyy alkaa tehdä tilaa, jotta koko valikoima mahtuu samaan kaappiin. Tykkään teestä ja varsinkin sen maistelusta, mistä johtuen mulla on...noh, ihan liikaa teetä.
Kuvasin aikani kuluksi joitakin suosikkejani ja jotta ne paketit ei näyttäisi ihan niin tylsiltä, käytin omistamiani teetarvikkeita rekvisiittana. Näitä(kin) minä siis litkin:
Päivän aiheeseen: keittiötä siivoillessa yritin saada pari uutta teepakettia mahtumaan edellisten sekaan ja totesin, että sitä teetä vois joskus alkaa juodakin samaan tahtiin kuin sitä tulee ostettua. Nyt on tilanne nimittäin se, että kaksi hyllyä on täynnä ja kolmannelle täytyy alkaa tehdä tilaa, jotta koko valikoima mahtuu samaan kaappiin. Tykkään teestä ja varsinkin sen maistelusta, mistä johtuen mulla on...noh, ihan liikaa teetä.
Kuvasin aikani kuluksi joitakin suosikkejani ja jotta ne paketit ei näyttäisi ihan niin tylsiltä, käytin omistamiani teetarvikkeita rekvisiittana. Näitä(kin) minä siis litkin:
Tähän kuvaan valitsin kofeiinittomia teelaatuja eli toisin sanoen teetä, jossa ei ole teetä, vaan laadusta riippuen rooibosta, mausteita, yrttejä jne. Tosin teessähän on itsessäänkin loppujen lopuksi aika vähän kofeiinia; minä juon mustaakin teetä ihan huoletta iltaisin.
YogiTean Jamaica ja Himalaya sopivat muuten juotavaksi myös sekoitettuna, eli samaan mukiin haudutetaan juomaa kahdesta pussista samanaikaisesti. Lord Nelson taas on Lidlissä myytävä teemerkki, joka on yllättänyt mut iloisesti. Kyseisen merkin Earl Grey on ainoa Earl Grey, josta olen pitänyt (ja edelleenkin juon mieluusti jotakin muuta). Ananaksella maustettu yrttihaudukekin on oikein hyvää. :)
Tähän otin teemaksi vihreän teen ja samalla näköjään myös Forsmanin. :D Valitsen pääsääntöisesti vihreän teen, jos sitä on tarjolla ja siksipä näitäkin makuja löytyy multa paljon. Pukin Pusu on uusin suosikkini, joka sopii mielestäni kyllä ihan mihin vaan tilaisuuteen, vaikka sitä jouluteenä myydäänkin.
Seuraavaksi kuvattavaksi valikoitui teetä tunnussanalla organic. Chai (tuntuu hölmöltä sanoa näin, koska chai tarkoittaa teetä, mutta ymmärtänette pointin) on mun suuri rakkaus mustan teen saralla ja yleensäkin kaikki inkivääriä ja/tai kanelia sisältävät teet on kelvanneet, jos olen sellaista maistanut. Chilillä maustettu tee on vielä kokematta, ehkä sekin pääsee joskus vuoroon. :)
Clipperin maustamaton, vihreä tee on parasta vihreää teetä, mitä olen juonut. Sellaista hyvää perusteetä, jolla vihreän teen juomista voisin suositella opeteltavaksi. Tosin vihreästä teestähän saa laadusta riippumatta helvetin pahaa käyttämällä liian kuumaa vettä.
Cha-merkkiä en ole Suomessa nähnyt kuin joissakin harvoissa kahviloissa. Nämä purkitkin on ostettu Tallinnasta, jossa niitä myy ainakin Kaubamaja, varmaan monet muutkin kaupat. Alkopörssissäkin olen tainnut nähdä näitä. :D Kumpikin on vihreää teetä, toisessa mausteena mango ja toisessa marjoja, kuten nimistä voi päätellä.
En ole törmännyt vielä varmaan yhteenkään pussilajitelmaan, jossa jokainen maku miellyttäisi minua. Nordqvistin Teetaivas ja Green4You tosin pääsevät aika lähelle. Kun niitä lajitelmia ostaa ja juo pois epätasaiseen tahtiin, tulee pakkauksia yhdisteltyä, sekoiteltua ja niitä pahvikoteloita heitettyä roskiin. siksi kokosin muutamia pussiteesuosikkejani samaan pannuun.
Nordqvistin Karibian aurinko, Sadepäivän ilo ja Viisasten tee lienevät useimmille tuttuja. Niiden lisäksi kyseiseltä merkiltä pannun reunalla roikkuu China Green sekä kaksi "anonyymia" pussia, joista toisessa on teelaatua nimeltä Nippon Green ja toisessa mustikkamuffinsin aromilla maustettua valkoista teetä.
Twiningsilta valitsin mukaan Voyage Indian Chain ja Lord Nelsonilta maustamattoman ja vaniljalla maustetun vihreän teen, joista varsinkin viimeksi mainittu on tosi hyvää.
Ja juu ei, tässä ei suinkaan ollut koko teevarastoni. Siis ei lähellekään.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)