lauantai 25. tammikuuta 2014

Aika viikko

Aika pakkanen
Minä olen atoopikko. Kuivanahkainen ihminen, jonka pahin vihollinen on talvi. Ja jauhopöly ja tomaatin ja sitrushedelmien mehu. Varsinkin talvella. Voitte arvata, mikä on lopputulos, kun mittarissa on kolmatta kymmentä astetta miinuksia ja minä joudun upottamaan muutenkin jo hiekkapaperia muistuttavat käpäläni tiskialtaaseen. Psoriasiksesta kärsivät pääsevät kuulemma toisinaan Kelan tukemille matkoille etelän lämpöön ja aurinkoon (ja hyvä niin, koska auringonvalo todella voi helpottaa heidän oireitaan), mutta kyllä se atoopikollekin kelpaisi. Viime talvi menikin poikkeuksellisen helposti kahden Lanzarotella vietetyn viikon jälkeen.

Laatuaikaa
Kotoa muutettuaan sitä huomaa, miten välit vanhempiin muuttuvat vähitellen aivan toisenlaisiksi. Mä olen aina ollut hyvissä ja läheisissä väleissä koko perheeni kanssa - vaikka on meillä kyllä riideltykin - mutta olen erityisen iloinen siitä, että vanhempieni hieman ylisuojeleva ja holhoavakin suhtautuminen esikoiseensa alkaa vihdoin hellittää. Tilalle on tulossa jotakin hieman tasavertaisempaa, ehkä vähän ystävyyttä muistuttavaa. Ja mehän vietettiin sitten äidin kanssa torstaina shoppailupäivää. Tarkoituksena oli etsiä äidille housuja ja mulle takkia, mutta kauppojen kiertely päättyi siten, että äidin ostoskassissa oli puoliksi heräteostoksena hankittu takki ja mulla paketillinen riisipaperia.

Aika aikaansa kutakin
...tuumasivat talvisaappaani eilen kuntosalin pukuhuoneessa. Olihan niillä jo ikää monta vuotta, mutta kieltämättä valitsivat melko ikävän hetken mennä rikki. Hajonneilla kengillä on nimittäin melko ikävä talsia bussipysäkiltä kotiin reippaassa pakkasessa, varsinkin kun on ensin käynyt katsastamassa kuntosalin vieressä sijaitsevan kenkäkaupan valikoiman ja todennut, että ei, pikaiseen tarpeeseen ei löydy sopivia talvikenkiä, mikäli jalka sattuu olemaan mallia kanootti, maku vaativa ja budjetti rajallinen.

Aikasekaannus
Mulla oli varattuna perjantaiksi lääkäriaika, jossa piti arvioida mun kuntoani ja mahdollisuuksiani jatkaa opiskelua sairasloman jälkeen. Paitsi että se aika oli oikeasti torstaiaamuna kello 8, minkä huomasin sopivasti torstaiaamuna kello 9. Muutaman(kymmenen) kirosanan jälkeen sain sentään soitettua YTHS:lle ja sovittua, että lääkäri soittaa minulle. Puhelimessa sitten sovittiin, että koska itse koen vointini ja toimintakykyni jo varsin hyväksi, on sairasloma tältä erää ohi ja saan palata rauhalliseen tahtiin opintojen pariin. Lienee sanomattakin selvää, että olen tosi iloinen ja helpottunut, vaikka lääketieteen kannalta todellinen tilanteeni onkin nyt toistaiseksi selvittämättä. Ensi viikolla siis takaisin normaaliin päiväjärjestykseen - olihan se nyt jo aikakin. :)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Räpellyksiä

Kun tässä nyt on sattuneista syistä kotosalla ja sohvan nurkassa viihdytty varsin paljon, olen pitkästä aikaa saanut käsilläni aikaiseksi muutakin kuin sitä epämääräistä huitomista, mitä harrastan puhuessani ja kesällä hyttysparven keskellä. Tilauksesta virkkasin kaverille ihan peruspipon, jossa nyt ei ole sen kummemmin esiteltävää, mutta muuten talvitamineiden väkertäminen on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan olen keskittynyt yhdistelemään virkkausta ja muuta käsillä räpeltämistä, jota kutsuisin lähinnä askarteluksi. Siitä taas on seurannut muun muassa tätä:


No, ne on korvakorut. Katsoin mallia joskus virkkaamastani pöytäliinasta. :D Kehyksenä (joka näyttää muuten näissä kuvissa minusta paljon silmiinpistävämmältä ja rumemmalta kuin luonnossa) on rannerengas.


Kuvista tuli itse tuotosten kannalta varsin epäimartelevia, mutta mua ei nyt vaan huvita ottaa niitä uusiksi. Tai paremmassa valaistuksessa. Pointti on se, että siinä on käsilaukku. Clutch. Meikkipussi. Tablettilaukku (näihin kun mahtuu ainakin mun 7" näytöllä varustettu opiskeluvälineeni). Mikälie pussukka. Ja sitten sillä on kaveri:


Niin mistäkö nämä on tehty? Ruokailutableteista (siinä mielessä tablettilaukku on kovinkin osuva nimitys). Nämä ja niiden vielä viimeistelyä vailla olevat sisarukset laitan myyntiin siinä toivossa, että voisin harrastaa näiden tekemistä vähän enemmänkin ilman, että hukkaan kaikki rahani materiaalikuluihin. Jollain pitäis, nähkääs, elääkin.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Muutama kuurakuva

Tulihan se talvikin vihdoin. Tosin vähän vähempikin pakkanen ehkä riittäisi, koska tämän hetken lukemat saavat ainakin mut jäämään sohvannurkkaan, vaikka muuten voisin sairaslomasta huolimatta ulkoillakin. Ulkona kun jäätyy vähintään naama, vaikka pakkasessa pärjääminen pukeutumiskysymys onkin. Mutta hei - talvivalokuvausta voi näillä lämpötiloilla harrastaa myös ilman paleltumisriskiä!




Kuvat on siis räpsitty muka kekseliäästi ikkunan läpi. Samalla tyylillähän - mutta toki huomattavasti paljon taitavammin (ja paremmalla välineistöllä) - on otettu Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvakin vuonna 2012. :) Pakkassäähän pitää silti ennemmin tai myöhemmin uskaltautua mm. ruokakaupassa käymisen vuoksi, joten ehkä mä joku päivä käyn sitten samalla reissulla vähän kuvailemassa. Siis ei niitä ruokakaupan hyllyjä, vaan ihan oikeasti ulkona.

maanantai 13. tammikuuta 2014

On ollu vähän hiljasta

Heipä hei ja hyvää tätä vuotta. Eipä sitä ollakaan kuin tammikuun puolivälissä, kun hidas hämäläinen tajuaa antaa itsestään elonmerkkejä blogissakin. Tosin mieluummin hiljaista kuin väkisin tehtyjä täytepostauksia, sanon minä, mutta tällä kertaa mua itseänikin alkoi jo vähän vaivata se, ettei ole mitään sanottavaa.

Kulissien takana olen viettänyt ja tulen vielä jonkun aikaa viettämään sairaslomaa, jonka taustalla oleviin syihin en nyt mene muuten, kuin että olen aidosti työ- ja opiskelukyvytön. Täyslepo on valitettavasti tässä tapauksessa täysin aiheellinen ja oikein mitoitettu hoito, mutta tylsäksihän ne päivät käyvät, kun tekemistä ei suuremmin ole - eikä aina jaksamistakaan.

Tässä sitä on sitten tuijoteltu ihan liian paljon tyhjänpäiväisiä elokuvia, roikuttu Facebookissa, sekoitettu unirytmi totaalisesti, tehty käsitöitä ja mietitty pääsisikö niistä jollakin foorumilla eroonkin, koska "ylimääräinen" raha olisi tässä kohtaa enemmän kuin tervetullutta. Samalla olen oppinut, että polyeteenin liimaaminen on ainakin kotioloissa täysin mahdoton operaatio ja että neulan etsiminen heinäsuovasta ei ole mitään sen rinnalla, kun sitä pitää etsiä (nätisti sanottuna) kaoottisesta opiskelija-asunnosta.

Koska tässä ollaan toivottavasti kuitenkin jo paranemaan päin, uskalsin jyrätä helmikuun alkuun tyylikkäästi hieman myöhässä olevat tuparit. Jyräämiseksi sanon sitä siksi, että mua ei huvittanut ruveta sovittelemaan edes läheisimmän kaveriporukan menoja yhteen (koska kaikkihan me tiedetään että kuusi parikymppistä naista ei löydä alle kuukauden varoitusajalla päivää, joka sopisi kaikille), joten menetelmä on nyt sitten raaka, mutta tasapuolinen "tule jos pääset". Luvassa on cocktail-juhlat ainakin pukeutumisen ja syömisen osalta, mutta koska totesin että jokainen saa hoitaa nesteytyksensä itse, voi olla että tyylikkäiden cocktailien virkaa toimittaa ne perinteiset Fresitat ja siiderit.

Ulkona on kylmä, mikä tarkoittaa sitä että sisälläkään ei pompita lyhythihaisessa pyjamassa, joten mä kääriydyn nyt joululahjaksi saatuun fleecehuopaan lankakerän ja virkkuukoukun kanssa ja aloitan taas yhden turhanaikaisen komedian tuijottamisen.