Olen joutunut pohtimaan, mistä tietyt toiveeni kumppanin suhteen kumpuavat, siis ennakkoluuloista ja asenteista vai muilla perusteilla. Yksi tällainen on koulutus, ja sen miettimiseen mua ovat ajaneet miehet itse. En ole koskaan ajatellut olevani "koulutusrasisti", vaikka välillä kierrätänkin amiksiin ja teekkareihin liittyviä vitsejä siinä missä muutkin. Jostain syystä matalammin koulutetut miehet kokevat tarvetta vakuutella mulle, että ammattikoulutettukin voi olla fiksu ja sivistynyt.
No tottakai voi. Mulle ei ole tullut mieleenkään, etteikö voisi, vaikka myönnänkin, ettei mulla varmaankaan olisi stereotyyppisen ammattikoululaisen kanssa juurikaan yhteistä. Stereotypiat ovat kuitenkin eri asia kuin todellisuus. Kumpikin existäni on käynyt ammattikoulun, vaikka ovatkin sittemmin jatkaneet opintojaan. Monet fiksuimmista tuntemistani ihmisistä ovat siirtyneet suoraan ammattikoulusta työelämään. En muista koskaan ajatelleeni, että koulutus tai sen puute tekisi ihmisestä parempaa tai huonompaa.
Ihmisen "hyvyys" tai "huonous" sen sijaan on tyystin eri asia kuin se, onko hän toiselle sopiva elämänkumppani. Ja siihen koulutuksella minun mielestäni voi olla vaikutusta. Juttelin taannoin erään miehen kanssa, joka vaikutti kovin kiinnostuneelta minusta. Huomasin keskustelun aikana, että hän on minulle - jälleen kerran - aivan liian kiltti ja arka; minä olisin hänelle kumppanina lähinnä musertava. Viimeinen niitti oli, kun olin ensin kertonut opinnoistani yliopistossa ja kertonut harkitsevani tulevaisuudessa väitöskirjan tekemistä, ja kysyin sitten mieheltä, mikä hänen koulutustaustansa on. Vastaus: peruskoulu. Ei kuulemma amisaikoina oikein kiinnostanut.
Edelleenkään mä en pitänyt häntä huonona ihmisenä, mutta monesta syystä - koulutus mukaanlukien - väärältä ihmiseltä minulle. Jokaisella on oma tapansa löytää paikka tässä maailmassa, mutta sama pätee myös kumppanin valintaan. Jos koulutus on mulle tärkeä asia, kai saan pitää sen kriteerinä esimerkiksi treffiseuran suhteen siinä, missä joku korostaa vaikka pukeutumistyyliä? Sinänsähän en usein edes ajattele asiaa suoritetun tutkinnon vaan ihmisen yleisen sivistyneisyyden kautta, mutta tässä tapauksessa koulutuseron muodostama kuilu olisi ollut valtava: ammattikoulun keskeyttänyt liki kolmekymppinen mies ja tutkijanuraa suunnitteleva nuori nainen.
Kun se yleissivistyskään ei tuntunut peruskoulutaustaa kummemmalla tasolla olevan, parisuhde tällaisen ihmisen kanssa olisi todennäköisesti molemmille osapuolille turhauttava. Mun tapani ajatella ja puhua on syvällisen keskustelun kannalta toiselle liian monimutkainen - ei siis parempi tai huonompi, vaan erilainen. Haluan kumppanin, jonka kanssa voin keskustella niin, ettei kumpikaan osapuoli tunne oloaan tyhmäksi, ja tästä itsensä tyhmäksi kokemisesta moni minua matalammin koulutettu mies usein raportoi. En mä halua aiheuttaa toiselle sellaista oloa, mutten myöskään tingi siitä, että mullakin on oikeus olla sellainen kuin olen. Koulutus kuulemma kuuluu mun puheissani, ja jos näin on, en halua sitä jarrutella.
Ilmeisesti "fiksut puheeni" antavat joillekin sen mielikuvan, että arvotan ihmisiä koulutuksen mukaan. Että pidän vain korkeakoulutettuja kunnon ihmisinä ja muita jonkinlaisena pohjasakkana. Näinhän en todellakaan ajattele, vaikka saatankin sanoa suoraan, että tarvitsen sivistyneen ja keskustelutaitoisen kumppanin. Jees-miehet ja ihansama-kaverit ovat ärsyttäviä, samoin ne, jotka eivät osaa perustella näkemyksiään asiallisesti. Näitä löytyy kuitenkin joka puolelta riippumatta siitä, mikä nimike tutkintotodistuksessa lukee. Mulle on yksi ja sama, mitä kumppanini tekee työkseen ja millä tulotasolla, kunhan hänellä on edes jonkinlaista käsitteellistä valmiutta ymmärtää minun työtäni ja opintojani. Suhteesta tulee kovin vaikea, jos keskustellaan suomeksi, mutta silti aivan eri kielellä.
Exäni on suorittanut loppuun pelkän peruskoulun, nykyiseni on väikkäriään kirjoittava tuplamaisteri. Kummassakaan tapauksessa koulutustausta ei vaikuttanut parinvalintaani, molemmat ovat yleissivistyneitä ja fiksuja miehiä.
VastaaPoistaEksäni kohdalla se ettei hän ole peruskoulun jälkeen opiskellut on kuitenkin seurausta siitä, että hän priorisoi muut asiat elämässä koulutuksen ja uran edelle, eikä siinä mitään, niin minäkin ja niin nykyisenikin. Silti mulla on parempi olla miehen kanssa, jolla on elämässään päämääriä myös sen uran suhteen.