Älä kiusaa puhelinmyyjää

Mulle soitti hiljattain oikein ystävällisen kuuloinen nuori nainen, joka tarjosi hyvällä alennuksella jotakin naistenlehteä. Päälle olisi vissin tullut vielä melkoisen arvokkaita tilaajalahjoja. Köyhänä opiskelijana totesin, että kiitos ei, päätimme puhelun ja se siitä. Ei se lehti olisi mua pahemmin kiinnostanutkaan.

Eräs tuttuni kertoo käsittelevänsä puhelinmyyjiä aivan toisella tavalla. Hän kehottaa soittajaa kertomaan enemmän tuotteestaan, laskee puhelimen pöydälle ja puuhailee aivan muita asioita. Jossakin kohtaa myyjäparka sitten tajuaa hukanneensa aikaansa. Ei kuulosta kauhean kivalta, kun asettaa itsensä huonolla palkalla lehtiä markkinoivan soittajan asemaan. Tai miettii, että vastaavaa ja vielä pahempaa kohtelua voisi saada niskaansa vaikka oma perheenjäsen tai paras kaveri.

En minäkään lehtiä ja liittymiä tyrkyttävistä soittajista varsinaisesti tykkää. Tajuan kyllä että käy hermoille, jos se soittelu on ihan päivittäistä. Toisaalta se ei ole yksittäisen puhelinmyyjän vika, jos saman päivän aikana on sattunut jo pari muutakin soittamaan. Ei siinäkään tapauksessa, että ne puhelut olisivat tulleet samasta firmasta. Mun käsitykseni mukaan puhelinmyyjät eivät pahemmin sanele, kenelle soittavat ja missä järjestyksessä (saa toki oikaista jos olen väärässä). Samalla tavalla kuin kassatyöntekijät eivät ruokakaupassa pääse valitsemaan, kuka sattuu asioimaan heidän työpisteellään. Heillekään ei kannata aukoa päätään siitä, kuinka kauheaa on, kun muovikassi maksaa törkeät parikymmentä senttiä ja miten se että kahvipakettien hyllypaikkaa on muutettu, tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Kun se ei ole niiden myyjien vika - valitus menee tehokkaammin perille, kun sen osoittaa yritykselle eikä syytä epäkohdista yksittäistä työntekijää.

Aivan vastaavasti puhelinmyyjäkään ei ole syyllinen siihen, että juuri sinun numerosi on siellä soittolistalla. Hän ei myöskään soita sinua kiusatakseen. Hän tekee työtään. Se ei tarkoita, että puhelun vastaanottajalla olisi velvollisuus ostaa yhtään mitään, mutta jälleen kerran ne käytöstavat olisi hyvä hallita silloinkin, kun ärsyttää. Pahoittelen itseäni ja toimintatapojani jalustalle nostavaa kirjoitustyyliäni, mutta oikeasti: mulle ei tulisi mieleenkään huutaa ja kiroilla ihmiselle, jonka työ nyt sattuu sisältämään velvollisuuden lähestyä toisia ihmisiä puhelimitse. Tai ylipäätään mitenkään, saavathan esimerkiksi feissaritkin taatusti osansa näistä äkäpusseista, joiden mielestä on ihan ok huoritella ja uhkailla ihmistä, joka suvaitsee heitä työnsä vuoksi lähestyä. Jämäkästi, mutta ystävällisesti lausuttu kieltäytyminenhän ei toki riittäisi - siinähän saattaisivat vaikka päästä molemmat osapuolet tilanteesta pois hyvällä mielellä.

Toisin sanoen en näe, miten on keneltäkään pois, jos puhelinmyyjälle puhuu kuten nyt toiselle ihmiselle sivistyneesti puhutaan. Hikeentyminen on ymmärrettävää, jos soittaja on kovin itsepintainen ja jatkaa inttämistä useista kieltäytymisistä huolimatta, mutta kyllä se aikuisesta ihmisestä melko paljon kertoo, jos käytöstavat ovat niin alkeellisella tasolla, että heti ensimmäisenä pitää joko raivostua silmittömästi tai tehdä toiselle jotakin kiusaa. Paljon helpommalla yleensä pääsee, kun lopettaa puhelun asialliseen kieltäytymiseen. Ehkä hyödyllisin yliopiston luennoilla oppimani temppu koskee juuri myyntipuhelun asiallista lopettamista - ja ainakin minulla toimii aina. Taikasanat ovat "voit soittaa seuraavalle". Joka ainoa kerta, kun olen nuo sanat puhelinmyyjälle sanonut, olen saanut vastaukseksi hyvät päivänjatkot ja puhelun päättävät hyvästelyt. Ja kappas: kenenkään ei ole tarvinnut raivota tai tulla loukatuksi.