Itsekeskeinen kasvissyöjä

Laskeskelin kevättalvella mielessäni, että punaisesta lihasta luopumisessa on enemmän hyvää kuin huonoa. Sianliha ei ole lihatuotteista terveellisintä, naudanliha on kallista - lampaasta, riistasta ja muista ylellisyyksistä puhumattakaan. Ja siihen loppui se jatkuva jauhelihan puputtaminen, jota meillä harrastettiin vain, koska jauheliha on helppoa ja halpaa. Kaiken lisäksi sain lopultakin erittäin hyvän syyn kieltäytyä suurista ruokainhokeistani maksalaatikosta ja kinkkukiusauksesta. Ei tarvitse loukata ketään, koska on paljon helpompaa (ja kohteliaampaa) sanoa "ei kiitos, minulla on ruokavalio" kuin "ei kiitos, keitoksesi hajukin oksettaa".

Tässä vaiheessa kaikilla särähtelee korvaan pikku ristiriita: eihän punaisen lihan jättäminen pois ruokavaliosta ole kasvissyöntiä nähnytkään. Paitsi ehkä suomalaisen miehen mittapuulla, koska kasvikset on pupuja ja hippejä varten ja kanaruoat naisten kotkotuksia. Puolisoni mielestä lihattomasta ateriasta puuttuu jotakin olennaista (eli se liha) ja vapaaehtoinen (eli ei sairauteen tai allergiaan perustuva) kieltäytyminen jostakin ruoka-aineesta on itsensä kiduttamista. Minä olen eri mieltä, koska yllättäen kävikin niin, että heti, kun ryhdyin rajoittamaan ruokavaliotani, se itse asiassa monipuolistui. Varmaan juuri sen takia, että kaupassa piti oikeasti miettiä, mitä syö sen sijaan, että olisi vain automaattisesti heittänyt kärryyn pari pakettia sika-nautaa. Toisaalta kanasuikaleisiin oli jo syntymässä sama riippuvuus, joten tuumasin, että miksipä en söisi vielä monipuolisemmin - ja jätin siipikarjan ja merenelävätkin pois ruokavaliostani.

Olen nyt siis lakto-ovo-vegetaristi. En syö lihaa, mutta käytän kananmunia ja maitotuotteita, joista en usko ihan äkkiä luopuvani. Syitä on monia, mutta suurin lienee se, että mulla ei ole kasvissyöntini takana mitään suurta aatetta. Mä en näe sekasyöntiä eläinten kiduttamisena, vaikka olen ilman muuta sitä mieltä, että päätyi eläin ihmisen lautaselle tai ei, sitä on sen eläessä kohdeltava hyvin ja mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttaen. Arvostan ihan oikeasti sitä, miten vegaanit näkevät eettisen ja eläinystävällisen elämäntapansa eteen vaivaa. Minusta siihen ei ole. Mä olen kasvissyöjä puhtaasti itsekkäistä syistä, pääasiassa kasvisruokavalion terveellisyyden takia (vaikka toki kasvisruoastakin saa helposti epäterveellistä). Se, miten eläimet ja ympäristö ehkä hyötyvät tästä mun valinnasta, on sitten tietenkin vain plussaa.

Ja onhan tää uusi ruokavalio vielä kokeiluvaiheessakin: takana on vasta puolisentoista viikkoa. Tähän mennessä olen ollut oikein tyytyväinen. Lihalle löytyy useita "korvikkeita" soijatuotteista quorniin ja esimerkiksi pakasteosastojen valikoimat on ilahduttavan hyvät; kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja alusta asti. Toisaalta tää ei ole mulle niin sydämen asia, ettenkö voisi joskus ottaa jotakin lihaa takaisin ruokavaliooni. Puolisoni nimittäin kokee välillä hankalaksi sen, että emme syö samoja ruokia. Hän kun kaipaa sitä lihaa - ja minä taas en ole valmis uhraamaan parisuhdettani ravitsemustottumusten takia.

Toisin sanoen pointtini oli ehkä siinä, että kasvissyöjän seurassa ei aina kannata tuntea itseään huonoksi ihmiseksi. Eihän tämäkään postaus ollut saarna siitä, miten lihan syöminen on suuri rikos eläimiä kohtaan, vaan kooste sitä, miksi koen kasvisruokavalion olevan itselleni hyödyksi. Toisaalta kasvissyöjää kohtaan ei kannata ottaa hirveän uhmakasta, "syön tässä sun nähden nyt veristä pihviä ettet vaan luule pystyväsi aivopesemään mua sun hippiruokavalioon" -asennetta. Lihattoman ruoan valitsemisen takana kun voi olla yllättävänkin itsekeskeinen syy, eikä kasvisten mussuttajaa välttämättä kiinnosta pätkän vertaa, mitä toisten lautasilta löytyy.