Aika viikko

Aika pakkanen
Minä olen atoopikko. Kuivanahkainen ihminen, jonka pahin vihollinen on talvi. Ja jauhopöly ja tomaatin ja sitrushedelmien mehu. Varsinkin talvella. Voitte arvata, mikä on lopputulos, kun mittarissa on kolmatta kymmentä astetta miinuksia ja minä joudun upottamaan muutenkin jo hiekkapaperia muistuttavat käpäläni tiskialtaaseen. Psoriasiksesta kärsivät pääsevät kuulemma toisinaan Kelan tukemille matkoille etelän lämpöön ja aurinkoon (ja hyvä niin, koska auringonvalo todella voi helpottaa heidän oireitaan), mutta kyllä se atoopikollekin kelpaisi. Viime talvi menikin poikkeuksellisen helposti kahden Lanzarotella vietetyn viikon jälkeen.

Laatuaikaa
Kotoa muutettuaan sitä huomaa, miten välit vanhempiin muuttuvat vähitellen aivan toisenlaisiksi. Mä olen aina ollut hyvissä ja läheisissä väleissä koko perheeni kanssa - vaikka on meillä kyllä riideltykin - mutta olen erityisen iloinen siitä, että vanhempieni hieman ylisuojeleva ja holhoavakin suhtautuminen esikoiseensa alkaa vihdoin hellittää. Tilalle on tulossa jotakin hieman tasavertaisempaa, ehkä vähän ystävyyttä muistuttavaa. Ja mehän vietettiin sitten äidin kanssa torstaina shoppailupäivää. Tarkoituksena oli etsiä äidille housuja ja mulle takkia, mutta kauppojen kiertely päättyi siten, että äidin ostoskassissa oli puoliksi heräteostoksena hankittu takki ja mulla paketillinen riisipaperia.

Aika aikaansa kutakin
...tuumasivat talvisaappaani eilen kuntosalin pukuhuoneessa. Olihan niillä jo ikää monta vuotta, mutta kieltämättä valitsivat melko ikävän hetken mennä rikki. Hajonneilla kengillä on nimittäin melko ikävä talsia bussipysäkiltä kotiin reippaassa pakkasessa, varsinkin kun on ensin käynyt katsastamassa kuntosalin vieressä sijaitsevan kenkäkaupan valikoiman ja todennut, että ei, pikaiseen tarpeeseen ei löydy sopivia talvikenkiä, mikäli jalka sattuu olemaan mallia kanootti, maku vaativa ja budjetti rajallinen.

Aikasekaannus
Mulla oli varattuna perjantaiksi lääkäriaika, jossa piti arvioida mun kuntoani ja mahdollisuuksiani jatkaa opiskelua sairasloman jälkeen. Paitsi että se aika oli oikeasti torstaiaamuna kello 8, minkä huomasin sopivasti torstaiaamuna kello 9. Muutaman(kymmenen) kirosanan jälkeen sain sentään soitettua YTHS:lle ja sovittua, että lääkäri soittaa minulle. Puhelimessa sitten sovittiin, että koska itse koen vointini ja toimintakykyni jo varsin hyväksi, on sairasloma tältä erää ohi ja saan palata rauhalliseen tahtiin opintojen pariin. Lienee sanomattakin selvää, että olen tosi iloinen ja helpottunut, vaikka lääketieteen kannalta todellinen tilanteeni onkin nyt toistaiseksi selvittämättä. Ensi viikolla siis takaisin normaaliin päiväjärjestykseen - olihan se nyt jo aikakin. :)