Suomalainen Xmas

Viime vuonna olin joulun aikaan sairaslomalla, eikä joulumieltä oikein löytynyt. Tänä vuonna on niin helvetin pimeää, että kaamosoireet vaivaavat jopa mua, joka en ole pitänyt itseäni erityisen herkkänä pimeydelle (tähän talouteen saapui tänään kirkasvalolamppu, toivotaan että siitä on apua). Lumen suhteen olen jo luovuttanut: sitä valkeaa joulua kuitenkaan saada. Joulutunnelmani tiellä on tänä vuonna kuitenkin jotakin muutakin.

Oletteko huomanneet, että joulukuusi ei ole enää vihreä? Se on nykyään valkoinen. Kasvihan se ei ole ollut enää moneen aikaan, eikä siis nytkään varista neulasiaan, mutta hopeanhohtoista glitteriä kylläkin. Siis ihan oikeasti ihmiset? Onko se kokovalkoinen sisustus todella niin hirveän hieno ja tärkeä asia, että pariksi viikoksi vuodessa ei voida valita edes sitä vihreää polymeeripuuta, jos aitoa kuusta ei syystä tahi toisesta voida käyttää? Ja tottakai sen glitterhäkkyrän oksille asetellaan vielä pinkkejä ja sähkönsinisiä kimallekoristeita niin, että joulupuu näyttää edemmän diskopallolta kuin rauhallisen perhejuhlan symbolilta. Tulevaisuudessa varmaan ravintola-ala kiittää, kun siirrytään siihen, että jouluaaton ja uudenvuodenaaton menoa baareissa ei erota toisistaan kuin päivämäärä.

Älkää ymmärtäkö väärin; mä pidän kyllä kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta lähtökohtaisesti ihan hyvänä asiana. Kivahan se, että suomalaiseenkin joulunodotukseen otetaan vaikutteita vaikka Keski-Euroopan joulutoreista ja vieraista ruokakulttuureista. Toisaalta taas toivoisin, että ne jäisivät vaikutteiden tasolle ja joitakin viitteitä suomalaisestakin joulusta säilyisi. Ja että niitä ideoita ihan otettaisiin muualtakin kuin Amerikan Yhdysvalloista.

Mulla oli tänään hyvää aikaa pohdiskella asiaa, kun istuin Koskikeskuksessa odottelemassa liikenneruuhkaan juuttunutta Clairea. Katselin jouluostoksia tekevien ihmisten menoa, ja mua ahdisti. Jonkun halparättikaupan ikkunat olivat täynnä kirkuvanpinkkejä ja mintunvihreitä pyjamia - joulun sesonkituote tuon alan liikkeissä ilmeisesti. Käytävillä soi joululauluja. Amerikkalaisia joululauluja, ei yhtäkään suomalaista tai edes suomeksi käännettyä. Katosta roikkui pinkkejä joulupalloja ja joka ainoan myymälän ikkunoihin oli liimattu kultaisella tai hopeisella koukerofontilla joku Merry Christmas -tarra.

Vaikken ole tipan tippaa uskonnollinen, mua risoo, että Suomessa viedään nykyään kynttilöitä rakkaiden haudoille halloweenina, siis jos nyt naamiaisbileiltä ehditään. Jos pyhäinpäiväkin on jo sanana mennyt muodista, niin eipä siihen varmaan kauan mene, kun meilläkin kirjoitetaan joulukortteihin "Hyvää Xmasia" tai muuta idioottimaista. Toki kaupat ovat osasyyllisiä suomalaisen joulun amerikkalaistumiseen, mutta miksi me lähdemme siihen mukaan? Miksi niitä valkoisia kimallekuusia ostetaan? Joo ne näyttää jonkun mielestä hienolta, mutta ei kai joulukuusen tehtävä ole olla sisustukseen sopiva muotiesine vaan mahdollisimman kaunis koristeltuna (vaikka sitten glitterpalloilla), vihreänä kuusena?

Pahinta on kuitenkin tämä nykyinen lahjontakulttuuri. Viime päivinä moni muukin kuin minä on ihmetellyt joidenkin äitien pohdintoja siitä, onko oikein syöttää lapselle pajunköyttä niinkin vakavasta asiasta kuin Joulupukin olemassaolo. Ikään kuin se olisi joulun viettämisen suurin ongelma, eikä esimerkiksi se, että todella nuoret mukulat saattavat saada lahjaksi aivan älyttömiä juttuja: älypuhelimia, tablettitietokoneita, järjestelmäkameroita, merkkihajuvesiä ja kalliita koruja. Oppiiko siinä sitten tuntemaan rahan ja lahjan arvon, jos jokaisesta lahjaröykkiön paketista paljastuu jotakin vähintään parinsadan euron arvoista?

Noh, lähden vielä ennen joulua hetkeksi tätä oksettavaa jenkkijoulua henkivää Suomea karkuun haistelemaan Prahan joulutunnelmia. Kyllä sen verran taas mieleni pahoitin, kun joulukuusikin on valkoinen.