Matkaraportti Prahasta

Huhhuh, viimeiset pari viikkoa ovat kyllä vilahtaneet ohi ihan pikavauhtia. Suurimmaksi osaksi ehkä siksi, että joulun ja vuodenvaihteen ja kaiken muun hössötyksen lisäksi kävimme poikaystäväni kanssa rentoutumassa viikon verran Prahassa. Meillä oli oikein mukava reissu, ja aikahan tunnetusti kuluu nopeammin silloin, kun on kivaa.

Pakko todeta heti alkuun, että matka jännitti mua vähäsen. Eniten ehkä siksi, että sen puolentoista vuoden aikana, jonka olen ollut kasvissyöjä, en ole ehtinyt käydä Tallinnaa kauempana ulkomailla. Viinanhakureissulla sitä elää päivän vaikka pienillä kivillä, mutta kuusi yötä Tsekissä on jo ihan eri juttu. Siitäkin huolimatta, että olen lakto-ovovegetaristi, enkä esimerkiksi vegaani. Toinen, mitä vähän jänskätin oli, että tämä oli ensimmäinen oikea, pidempi ulkomaanmatkani nykyisen poikaystäväni kanssa. En toki erityisemmin odottanut mitään vaikeuksia, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan, mulla kun on tapana murehtia ja märehtiä kaikkea mahdollista. Sukuvika.

Oikeastihan kaikki sujui hyvin alusta loppuun; pienet kommellukset toki kuuluvat aina asiaan, mutta sopu säilyi, rahat riittivät ja palasimme reissusta ehjänä takaisin. Sekä matkaseurueen urheilu- että teehullu osapuoli pääsivät mieleisiinsä paikkoihin ja "yhteistäkin" ihasteltavaa riitti. Ensimmäiselle illalle mies oli varannut meille liput valtavan suurelle O2 Arenalle Tsekki-Ruotsi -jääkiekkopeliin. Myönnettäköön, että minun oloni ei liki täyden katsomon väenpaljoudessa ja jumalattomassa metelissä ollut järin mukava, mutta mitäpä sitä ei rakkaansa eteen tekisi. Ja toisaalta: kokemus tämäkin, kun edellisen kerran olen ollut lätkämatsia katsomassa varmaan alle 10-vuotiaana Hakametsän jäähallissa.

Seuraavat päivät kiertelimme ja katselimme Prahan joulutoreja, nähtävyyksiä, teehuoneita ja kauppoja. Koska olimme budjettimatkalla (käyttörahaa oli kummallakin koko reissulle 6000 korunaa eli vähän alle 250 euroa), emme ostaneet pääsylippuja moneenkaan paikkaan. Sää oli kuitenkin koko lailla mukava koko matkan ajan, joten ulkona kävelykin toimi oikein hyvin...

...paitsi että aika kova tuuli siellä kyllä välillä kävi, terveisin Miss Pullanaama, joka oli jostakin syystä koko reissun todella turvoksissa, sekä naamasta että mahasta että vähän kaikista muistakin paikoista. Veikkaan syylliseksi vähäistä, mutta normaalia alkoholipitoisempaa nesteytystä ja ärtyvä(hkö)lle suolelle vähemmän otollisia ruokalajeja.

Iltaisin satoi, mutta silloin istuimme yleensä joko ravintolassa illallisella tai pubissa oluella. Mikä siis minun kohdallani tarkoitti tarkemmin ottaen joko siideriä (tsekkiläinen Kingswood ohitti mun suosikkisiidereistäni jopa aina niin toimivan Somersbyn!) tai viinilasia, poikaystäväni toki juo olutta oikein mielellään. Minä en tuon peritsekkiläisen juoman makuun oikein päässyt, mutta voin ylpeänä todeta litkineeni peräti puolet Staropramenin Visitor Centerin pääsymaksuun sisältyneestä oluestani.

Ja se kasvisruoka sitten? Tsekkihän ei varsinaisesti ole mikään kasvissyöjien maa, ruokakulttuurin kulmakivinä kun tuntuvat olevat kaikenlaiset lihatuotteet. Prahassa on toki joitakin kasvisravintoloita - jopa vegaaniravintoloita - eikä muissakaan paikoissa kasvissyöjää katsota kieroon, mutta se, mitä vegetaristi ravintolassa eteensä saa, vaihtelee aika paljon. Tsekkiläinen tulkinta kasvisannoksesta kun on paremminkin kuvailtavissa lihattomaksi annokseksi: oli ihan mahdollista, että sekasyöjän poikaystäväni lautasella oli liharuoan vieressä enemmän vihreää, kuin minun lautasellani yhteensä. Siihen tyrkytettiin monesti uppopaistettua juustoa, jota tosin söin vain kerran. Loppuajan tilailin sitten jotakin oikeasti kasvispitoista. Eräässä paikassa kasvisruoka osoittui lautaselliseksi keitettyä perunaa ja porkkanaa - minkäänlaisesta proteiinin lähteestä ei siis tietoakaan. Toisaalta söin Prahassa ehkäpä elämäni tähän mennessä parhaan pasta-annoksen. Vegetaristinkin on siis mahdollista syödä Prahassa ihan asiallista ruokaa, mutta kyllä se tietoa ja vähän tuuriakin kysyy, ellei puhu tsekkiä.

Tsekit eivät puhu englantia. Tai siis puhuvat toki, mutta yleensä aika paljon huonommin kuin moni turisti, jos siitä voi päätellä mitään, mitä matkamme aikana koimme. Simppelit asiat onnistuvat tottakai, mutta vähänkin monimutkaisemmat lauseet aiheuttavat hämmentyneitä päänpudisteluja. Halusin eräässä pizzeriassa juotavakseni vettä, mutta koska en Ruotsia kauempana yleensä tohdi juoda vesijohtovettä, halusin veteni pullossa. Ja ilman minkäänlaisia hiilihapotuksia, koska en tähän päivään mennessäkään vielä ole oppinut pitämään kivennäisvesistä, elleivät ne ole erittäin miellyttävästi maustettuja. 

Halusin siis veteni vetenä, mutta yritin selvittää nuorelta tarjoilijatytöltä, tarkoittaako se kraanavettä vai pullotettua vettä. Kielimuuri oli kuitenkin sen verran korkea, että loppujen lopuksi sain juotavakseni mitäpä muutakaan, kuin kevyesti hiilihapotettua vettä. Ja sehän muuten maksaa siinä maassa enemmän kuin viini ja olut, koska paikalliset eivät ilmeisesti juo vettä. Se taas johtunee siitä, että sikäläiset vedet ovat yleensä aika karmivan makuisia. Evianin tiesin jo muutenkin jättää kaupan hyllylle, mutta yleensä Euroopan-reissuilla toimivaksi osoittautunut Vittelkin oli tällä kertaa tosi pahaa. Pelastus löytyi tällä kertaa onneksi merkistä nimeltä Cristaline - suosittelen siis sitä juomavettä ostaville Prahan-matkaajille.

Juomista puheen ollen: yllä olevassa kuvassa on sitten sen sortin viinaksia, jotka ovat täällä meillä tietääkseni laittomia. Johtunee siitä, että tämä versio absintista on melkoisen tujua tavaraa. Eikä meillä taidettaisi katsoa hyvällä noita kannabisversioitakaan, saati sitten pulloon sujautettua koiruohoa (joka on toki absintin ainesosa, mutta suurina määrinä myrkyllinen). Itse juoman jätin maistelematta, mutta melkeinpä joka kaupasta löytyvät pullot olivat kauniita, joten nappasin niistä kuvan. Tuomisiksi ostin pullon medovinaa eli hunajaviiniä, jota tarjottiin alla olevassa kuvassa näkyvän hot winen lisäksi jokaisella joulutorilla.

Teehöperönä mun oli tottakai päästävä Prahan teehuoneisiin kuvaamaan, juomaan ja ostamaan teetä. Niistä kirjoittelen tarkemmin Silkkipussin puolelle, mutta sanottakoon tässä, että vähäiset shoppailuni olivat melko teepainotteisia.

Kaupunkina Praha on oikein mukava ja minusta helposti haltuunotettava. Keskeiset nähtävyydet ovat kuitenkin melko pienellä alueella ja suuntavaisto säilyi ainakin minulla paljon paremmin kuin vaikka Helsingissä, jossa olen hukassa alta aikayksikön. Hotellimme oli pienen kävelymatkan päässä Venceslauksen aukiolta ja lähin metroasema oli ihan vieressä, jos kauemmas piti päästä. Jotkut sanovat, että kaikki Keski-Euroopan pääkaupungit ovat ihan samanlaisia; siihen en osaa mitään sanoa, mutta voisin kyllä lähteä Prahaan uudelleenkin. Siinä se raportti nyt kaikessa sekavuudessaan.