torstai 20. elokuuta 2015

Puolan matka: Gdansk

Huomatkaa heti alkuun kekseliäs ja suorastaan persoonallinen otsikointi. Hohhoijaa. Ainakin se on kuvaava. Mutta hei: hengissä ollaan ja nuutuneen väsyneestä tullako-vai-eikö-tulla-flunssaan -olosta huolimatta olen myös monella tavalla enemmän elossa kuin muutama viikko sitten, ennen matkaan lähtöä. Tulin siis viikko sitten tiistaina Puolasta, jossa pyörin pari viikkoa itseni, rinkkani ja kamerani kanssa. Jostain syystä monen ensimmäinen kysymys tässä kohtaa on, että olinko reilaamassa. Aivan kuin se kortti, jossa lukee InterRail, tekisi reissusta jotenkin hohdokkaamman. Vastaus on, että liikuin matkan aikana kyllä junallakin, mutta lippuni oli ihan tavallinen.


Reilaajastatuksen puutteesta huolimatta koen reissuni olleen oikein onnistunut. Mutta kyllä mua piru vie sitten jännittikin. Pari päivää ennen lähtöä olin jo aivan hermona, totesin kavereille että lähtöpäivän aamuna varmaan oksennan (ihmeekseni en muuten sitten oksentanutkaan), ja pakkasin oikeasti vähän vastentahtoisena. Tämä oli mun ensimmäinen ulkomaanmatkani täysin yksin, ja olin ihan varma, etten pärjää. Mikä ihmeen mielenhäiriö mulla oli ollut lentoja varatessani, kun suorastaan uhkuin itsevarmuutta?

Puolahan ei ole erityisen mediaseksikäs maa, kun ajatellaan että vaihtoehtona voisi olla luksushotellin uima-altaalla notkuminen Thaimaassa tai shoppailuviikonloppu New Yorkissa. Puola ei tule monelle edes mieleen mahdollisena matkakohteena, mikä on tosi sääli, koska siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää (ja edullinen hintataso, mikä sekin on plussaa). Maalla on rankka historia, sillä Puolan alueella ovat riehuneet milloin ruotsalaiset, milloin saksalaiset tai venäläiset. Toisen maailmansodan aikana nykyisen Puolan alueella sijaitsivat sellaisetkin merkittävät ja tuhoisat keskitys- ja tuhoamisleirit kuin Auschwitz ja Treblinka, joissa muiden leirien ohella kuoli merkittävä määrä puolalaisia. Natsit ja neuvostojoukot tekivät myös paljon materiaalista vahinkoa, ja sodan jälkeen kommunismin tielle ajautunutta Puolaa jälleenrakennettiin vielä pitkään.


Näin kävi aikanaan myös Gdanskissa, joka oli reissuni ensimmäinen etappi. Halpalentoyhtiö Wizzair lentää Turusta Gdanskiin varsin opiskelijaystävällisin hinnoin, kunhan osaa väistellä lisämaksuja suurikokoisen käsimatkatavaran kantamisesta istumapaikan valintaan ja lentokenttäkuljetuksiin. Matka kestää puolisentoista tuntia, minkä jälkeen Gdanskissa on helpointa siirtyä reilun puolen tunnin matka kentältä keskustaan bussilla. Hostelli, jossa yövyin, sijaitsee sopivan kävelymatkan päässä rautatieasemalta ja keskeisistä nähtävyyksistä, joten sinnekin oli alun hämmennyksen jälkeen helppo löytää. Osuin heti ensimmäisenä samaan huoneeseen nuoren korealaismiehen kanssa. Hän oli ehtinyt viettää jo jokusen päivän Gdanskissa ja tarjoutui näyttämään kaupunkia minulle heti ensimmäisenä iltana. Se oli mukavan "pehmeä lasku" uuteen maahan ja kaupunkiin, ja ilta oli oikein hauska.


Gdansk kuuluu satamakaupunki Gdynian ja hiekkarannoistaan tunnetun Sopotin ohella "kolmoiskaupunkiin" - puolalaiset puhuvat ihan yleisesti Tricitysta tai Trojmiastosta. Gdansk lienee kuitenkin alueen tärkein kaupunki, ja siellä on tapahtunut historian saatossa yhtä sun toista. Neuvostojoukkojen viimeisteltyä natsien aloittaman tuhon 90 % kaupungista oli raunioina. On pieni ihme, ettei tilalle noussut harmaata kommunistiarkkitehtuuria, vaan kaupungissa päätettiin, että vanhakaupunki rekonstruoidaan mahdollisimman paljon alkuperäisen näköiseksi. Tänä päivänä historiaa tuntematon turisti ei arvaa kävelevänsä keskellä kopioita.



Minusta Gdanskissa ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään muuta kuin kävellä, ja sekin voi tapahtua suhteellisen pienellä alueella, vaikka tottakai siellä on paljon muutakin tarjolla. Motława-joen rannalla tuntuu olevan aina elämää katusoittajista meripihkakorujen myyjiin. Kävelykatu Długa ja sen lähellä sijaitseva pienempi kuja, Mariacka, eivät taida koskaan olla tyhjillään. Mariacka johtaa tietenkin nimensä mukaisesti Bazylika Mariackalle eli Pyhän Marian katedraalille - mahtipontiselle tiilikirkolle, jossa kannattaa piipahtaa sisälläkin, jos sattuu olemaan liikkeellä sen aukioloaikoina. Sisään pääsee ilmaiseksi, mutta jos haluaa istahtaa katedraalin penkkiin tai käydä ihailemassa pääalttaria, tulee ostaa pääsylippu. Maksu tosin on aika nimellinen 4 złotya - noin euron verran.


Ihastuin Gdanskiin kovasti. Se on yksin matkaavan ensikohteeksi varsin sopiva, sillä se on turvallinen ja helposti haltuun otettava niiltä osin, kuin turistina siellä tulee yleensä kulkeneeksi. Lisäksi se on kaunis ja tunnelmallinen kaupunki varsinkin ilta-aikaan. Palattuani Etelä-Puolasta takaisin Gdanskiin viimeiseksi yöksi ennen paluulentoa Suomeen, tunsin palanneeni jo kotiin, eikä illan ohjelmaa tarvinnut juuri pohtia. Halusin ehdottomasti vielä kävellä "vanhan"kaupungin kaduilla, katselemassa ihmisvilinää ja iltavalaistuja rakennuksia, kuuntelemassa taitavia katusoittajia.

Samalla sain tilaisuuden ikään kuin laittaa hyvän kiertämään ja tehdä toiselle saman palveluksen, joka minulle tehtiin ensimmäisenä iltanani Gdanskissa. Yövyin samassa hostellissa kuin reissun alussakin, ja tällä kertaa osuin paikalle melkeinpä samalla ovenavauksella vasta kaupunkiin saapuneen ruotsalaispojan kanssa. Hänelle kaupunki oli tietenkin vieraampi kuin minulle, ja lähdinkin mielelläni oppaaksi. Ja aivan varmasti lähden tulevaisuudessakin, kun palaan joskus Gdanskiin ja törmään taas hostellissa uusiin tuttavuuksiin.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)