Kun kaikki pitäisi osata valmiiksi

Vaikka aion jossain kohtaa taas vaihtaa lenkkipolun kuntosaliin, on tuolla takaraivossa pyörinyt jo jokusen hetken sellanen ajatus, että epäsosiaalisesta luonteestani huolimatta voisin repäistä ja aloittaa syksyllä jonkun uuden liikuntaharrastuksen. Sellaisen, jossa liittyisin johonkin seuraan tai joukkueeseen, jolla olisi muutaman kerran viikossa säännölliset, ohjatut treenit. Olen käynyt läpi kaiken maailman urheiluseuraluetteloita ja etsinyt  sopivaa lajia. Kouluaikoina kehittynyt syvä inhoni jalkapalloa, sählyä ja jääkiekkoa kohtaan on edelleen voimissaan, mutta harkitsen vähemmän traumatisoineita lajeja, kuten lentopalloa ja pesäpalloa. 180-senttisenä hujoppina sopisin varmaan myös koripallojoukkueeseen.

Olipa se laji melkein mikä tahansa, tulee heti kuitenkin seinä vastaan: aikuisille ei juuri alkeiskursseja tarjota. En mä voi mennä kaupunginosani urheiluseuran avoimiin lentopallotreeneihin, kun tekniikka ja lajin säännöt on aivan hukassa. Jonkun pitäisi opettaa alusta alkaen, miten sitä palloa kannattaa käsitellä. Ilmeisesti olettamus on kuitenkin se, että peruskoulun liikunnan läpi rämpinyt täysi-ikäinen muistaa kaiken siellä oppimansa. Olettaen, että jotain on ylipäätään opittu. Aikuisen ihmisen kynnys aloittaa liikuntaharrastus on joissakin tapauksissa todella korkea - ja mun peruskouluni päättyi sentään vasta viisi vuotta sitten, enkä joidenkin mielestä edes ole vielä aikuinen. Vaikeuskerrointa lisää vielä sekin, että menisin ainakin aluksi mielelläni vain naisille suunnattuihin treeneihin.

En ymmärrä, miksi seurat olettavat, että jokainen toimintaan mukaan tuleva on todella liikunnallinen ja harrastanut aloittamaansa lajia jo aikaisemmin. Monella sivustolla nollatason aikuispelaajia tunnutaan suorastaan työntävän pois ilmaisuilla, joissa rivien välistä voi lukea, että kun tulet treeneihin, oletamme, että osaat pelata. Huipputasoa tuskin vaaditaan, mutta perusasiat pitäisi olla hallussa; ne ovat ilmeisesti itsestäänselvyys. Tämä tuntuu pätevän erityisesti joukkuelajien kohdalla: itsepuolustuslajeissa, tanssissa ja muissa vastaavissa kai saisi henkilökohtaista ohjaustakin. Palloilulajeja tuntevalle personal trainerille olisi tässä hyvän bisneksen mahdollisuus: en taatusti ole ainoa, joka kaipaisi ohjausta ihan kädestä pitäen siihen, miten pallo pysyy eri lajeissa edes jotenkin hallussa. En jaksa uskoa, että moista palvelua on kaiken kuntosali- ja fitnesshuuman keskellä ajateltukaan.

Ruikutuksestani huolimatta mä aion edelleen jatkaa sopivan urheiluseuran metsästämistä. Aikaahan piisaa, koska alkeiskurssit, sikäli kun niitä on, alkavat kuitenkin vasta joskus syyskuussa. Tosin olen huolissani siitä, saanko kaupungin lajiseuralistoilta ja muilta vastaavilta oikeasti kattavan kuvan. Esimerkiksi Clairen harrastama roller derby loistaa lajiluetteloissa poissaolollaan. "Sen oikean" lajin kohdalle osumista odotellessani vedän kuitenkin lenkkarit jalkaan ja lähden kävelylle.