Vintiöt

No olihan niistä nyt pakko saada kuvia tännekin. Aika monta yritystä siihen vaadittiin, että sain kissalapsista edes vähän-sinnepäin-terävät ruudut, kun herroilla on tosiaan tapana säntäillä paikasta toiseen - paitsi silloin, kun ollaan päiväunilla, johon mieluisaksi paikaksi on valikoitunut puolisoni työtuoli. Joka on musta. Kuten kissatkin. Musta kissa mustalla taustalla = ei erityisen helppo kuvattava. Mutta tässä he nyt sitten ovat: uudet perheenjäsenemme Ilpo ja Aapo.

Tässä on Ilpo. Ilpo on pojistamme raidallisempi, vaikka kummastakin kisusta tuota harmaata sävyä mustan seasta löytyykin. Ilpo on hieman veljeään arempi, vähän sellainen sivusta tarkkailija ainakin toistaiseksi. Toisaalta keskittymiskykyä löytyy paljon enemmän kuin velipojalta ja lelujen ja piilopaikkojen tutkimiseen kuluu paljon enemmän aikaa kuin Aapolla. Ilpoon tutustuminen ilmeisesti vie enemmän aikaa, mutta oikein mukavalta ja kiltiltä kisulta se vaikuttaa.

Ilpo ja Ilpon raidat.

Aapo pysyy paikallaan oikeastaan vain nukkuessaan. Senpä takia se näkyy useimmissa ottamissani kuvissa lähinnä vain mustana suttuna. Ensitapaamisellamme - eli pentujen ollessa kuukauden ikäisiä - Aapo oli pentueen ujoin ja arin, mutta nyt se koohottaa sitten kaiken arastelunsa edestä. Kaikki, mikä liikkuu, sopii leikkimiseen ja jahtaamiseen ja veljen kanssa painiminen ja juokseminen on hirveän kivaa. Pienestä epäluuloisuudesta päästyään Aapo antaa silitellä ja sylitellä ja tykkää myös nuolla ja näykkiä mamman (eli mun) sormia. Nuori herra pomottaa jo veljeään ja punoo kaikesta päätellen juonia saadakseen meidät ihmisetkin hallintaansa. Toistaiseksi se on kyllä saanut kokea karvaita pettymyksiä, kun herkkupalojen kerjäämisyritykset eivät tuotakaan tulosta ja Ilponkin oikeutta syödä masunsa täyteen puolustetaan. Aapo kun söisi Ilponkin ruoat, ellei joku katsoisi perään.

Yhteiskuvaa pikkuvintiöistä ei vielä ole saatu, koska lähekkäin ollessaan ne yleensä joko nukkuvat tai painivat yhtenä mustana karvapallerona. Tai sitten leikkivät yhtä suosikkileikeistään, jossa toinen asettuu kannella ja kulkuluukulla varustetun kissanhuussin sisäpuolelle, toinen heti oven ulkopuolelle, ja kumpikin ryhtyy tassuttamaan luukkua omalta puoleltaan. Tavoitteena on ilmeisesti saada läpsäistyä toisen tassua ja vetää omansa pois alta ennen kuin toinen ehtii tehdä samoin. Tai siltä se ainakin vaikuttaa, mistä minä kissanpentujen pelisääntöjä varmasti tietäisin. :D

Tämmöisten palleroiden kanssa meillä nyt sitten elellään. Suloisia, vai mitä? <3