Yllärivintiö

Tuota noin. Kiikutin tänään anoppini kanssa kissalapsoset eläinlääkäritädin tarkastettavaksi ja rokotettavaksi. Sen reissun jälkeen onkin syytä esitellä toinen pikkuriiviö uudemman kerran. Viime viikolla julkaisemani tiedot kun perustuivat lähinnä emokissan omistajan ja minun ja puolisoni kokemuksiin sekä ensiksi mainitun valistuneisiin arvauksiin kissanpoikasistaan.

Viikko sitten vaikuttikin vielä ihan loogiselta, että kolmesta vielä samassa kodissa majailleesta pennusta suurimmat (eli meidän kissamme) olisivat olleet poikia, ja emonsa kanssa samaan kotiin jäänyt pieni ja siro pentu tyttö. Aapo ja Ilpo kun olivat viikko sitten vielä aika lailla saman kokoiset. Tai en mä tiedä, oliko niillä kokoeroa jo silloin, mutta musta tuntuu, että ne on viikon aikana kasvaneet hurjasti. Ainakin ne vaikuttaa isommilta. Koska Ilpo näyttää tällä hetkellä huomattavasti veljeään pienemmältä, ehdinkin jo ennen eläinlääkärireissua aavistella, mitä tuleman pitää. Joten saanen esitellä...

...pieni rakas kissatyttömme Ilpo eli sukupuolelleen "soveliaammalta" uudelta nimeltään Luna. Lunasta on ensimmäisen meillä vietetyn viikon aikana paljastunut oikein viehättävä sylikissan alku; eilen se hurisi varmaan jo puoli tuntia mun sylissäni. Luna on myös kova kiipeilemään, hyppimään ja pomppimaan, mutta silti rauhallisempi kuin veljensä. Eläinlääkärissäkin se alkoi kiemurrella ja raapia vasta, kun eläintohtori halusi laittaa sen niskaan loishäätölääkettä. Aapo sen sijaan sätki, potki ja väänsi itsensä niin monelle mutkalle kuin mahdollista, vaikka kyse oli vasta korvien tutkimisesta.

Näin meitä siis täällä pyörittävät sisko ja sen veli. Ei sillä, että sukupuolella mitään väliä olisi kissojen saaman rakkauden ja huolenpidon määrän kannalta, mutta onhan se kiva tietää.