Kodin kynttilät

Musta ei ole oikeaksi lifestylebloggariksi monestakaan syystä, mutta yksi niistä on se, että mua ei ihan oikeasti kiinnosta sisustaminen niin paljon, että kodissani olisi mitään erityistä tyyliä ja esiteltävää. Jos mulla olisi rajattomasti rahaa ja oma asunto, johon saisin tehdä vapaasti muutostöitä, niin toki tilanne olisi aivan toinen, mutta opiskelijabudjetilla mä en ihan oikeasti jaksa välittää, sointuuko isovanhemmilta saadun ikivanhan räsymaton värimaailma täydellisesti yhteen sohvatyynyjen ja ikkunaverhojen kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kelpuuttaisin kämppääni ihan mitä tahansa, mutta kun esimerkiksi saan lapsuudenkodistani vanhan Itä-Saksassa valmistetun (kuluneen) sohvan ilmaiseksi, mulla ei ole mitään tarvetta lähteä Ikeaan hakemaan uutta, kallista kalustetta.

Silti pari päivää takaperin uusi asuntoni näytti juuri siltä, mitä se olikin: avoliitostaan pikavauhtia lähtenyt opiskelijatyttö oli sullonut puoli omaisuuttaan muutamiin urheiluvälinekasseihin ja pahvilaatikoihin ja vietti suunnilleen kaiken aikansa patjan päällä, koska asunnossa ei ollut yhtäkään istuinta. Olo oli jokseenkin koditon, vaikka tiesinkin, että lattiamajoitusvaihe kestää vain tämän viikon. Tässä kohtaa jopa minä aloin kaivata jotakin sisustuksen tapaista hämärään, viileään ja tyhjyyttään kaikuvaan yksiööni. (Tähän väliin päivän pohdiskelunaihe: onko asunto liian suuri opiskelijalle, jos siellä kaikuu?) Pienellä budjetilla päätin sitten tuoda kämppääni asumisen tunnelmaa kynttilöiden avulla.

Sisustusta tyhjyyteen, valoa pimeyteen, lämpöä kylmyyteen. Ja tikusta asiaa, koska tadaa: loihdin juuri parin kuvan ja vajaan parinkymmenen rivin "sisustuspostauksen" aiheesta "ostin muutaman kynttilän". Kaavahan on helppo: otsikoksi aiheeseen sopiva mietelause, biisin nimi tai ote lyriikoista, pari tuiki tavallista tunnelmakuvaa, selitys siitä, miten kotiin piti saada jotain uutta ja vielä vähän hehkutusta, kuinka nyt on niin kodikas tunnelma. Ehkä musta vois sittenkin tulla lifestylebloggari.