Kissanomistajan elämää intensiivipakettina

Luna-kissa onnistui välttämään väistämättä edessä olevan leikkauksen jo kerran. Sterilointiaika varattiin eläinlääkärin ohjeen mukaisesti ensimmäisen kiiman alkaessa, mutta ovelana tyttönä se pamautti toisen kiiman juuri siihen hetkeen, kun leikkaus olisi pitänyt suorittaa. Samaa temppua piti tietysti yrittää vielä uudestaan, mutta tällä kertaa se oli sen verran etuajassa, että joutui aina-niin-mahdottoman-ikävälle eläinlääkäritädille.

Lunan leikkaus meni hyvin ja nyt parin päivän jälkeen se kuulemma viipottaa kotonaan jo entiseen malliin. Aapo-kolli sen sijaan on mulla hoidossa, jottei se pääse nuolemaan sisarensa leikkaushaavaa. Olen sen kanssa mahdollisimman paljon kotona, koska se ei ole tottunut olemaan ihan yksin. Ja menoa ja meininkiä on riittänyt täälläkin. Aapo on pistänyt tuulemaan siihen malliin, että jo muutaman hoitopäivän aikana olen ehtinyt kokea tiiviinä pakettina kissanomistajan iloisia ja vähemmän iloisia hetkiä.

Ensimmäisen illan karvapallo jaksoi olla ihan nätisti, mutta sitten vieraskoreus kaikkosi. Ensimmäisenä aamuna heräsin sänkyni päädystä kuuluvaan epämääräiseen yskintään ja sen jälkeen BLURBS-ääneen, kun kissa oksentaa matolle. Eihän se toki sitä tahallaan tee, eikä ymmärrä miksi matolle ei saa yrjötä, mutta ärsyttävä herätyshän se kissanoksennuksen siivoaminen on.

Seuraavana aamuna herätessäni sain välittömästi kokea, miten hyvin Aapolta sujuu ihmisen mielistely. Sitä hurinan ja purinan ja kiehnäämisen määrää, kun vaan sain jalkani maahan. Ensin ajattelin, että elukalla on vain nälkä, mutta sitten hoksasin kivasti jääkaapin eteen ja vähän muuallekin hilatut kakkaraidat. Jaloissa hyrrääminen jatkui vielä ruoan saamisen jälkeenkin, joten kissa tajusi varsin selvästi itsekin, että pyllyn putsaaminen lattiaan ei ollut erityisen fiksu veto.

Tänään mut sitten herätettiin vähän mukavammin, kehräyksellä ja pienillä nuolaisuilla. Saatuani silmät auki Aapo siirtyi mahani päälle siliteltäväksi. Hiukan pelkäsin, mitä se nyt on tuhonnut, mutta ilokseni makuuhuoneesta poistuminen ei aiheuttanutkaan hermoromahdusta kissan aiheuttaman sotkun takia. Kaikki oli nätisti paikallaan, ehjänä ja puhtaana. Aapo itse sen sijaan on ollut tänään kovin levoton, vaikka olen yrittänyt purkaa sen ylimääräistä energiaa leikittämällä sitä paljon. Syliin tullessaan se ei oikein tiedä, miten päin olisi ja kaikki mahdollinen kielletty on ihan pakko tehdä (ja Aapo kyllä tietää varsin hyvin, mitä se ei saa täällä tehdä). Ovipuhelimen johto on hirveän kiva tassutettava ja tiskipöydältä kolli keksi hypätä vielä liesikuvun päälle kököttämään.

Kissa on ihmeellinen eläin. Se voi tehdä vaikka mitä metkuja, mutta silti sitä ei voi olla rakastamatta, kun se hetkittäin tulee syliin kehräämään ja suorastaan vaatimaan rapsutuksia. Aapolla ja Lunalla oli eilen syntymäpäivä, ja vaikka ikää on jo vuoden verran, ne ovat vielä ihan pentuja. Aapon temppuilu on välillä hermoja raastavaa, mutta se on silti maailman ihanin kissa - jaetulla sijalla siskonsa kanssa.