Ehdin käydä lokakuussa pari kertaa tuulettamassa akateemisen tekstin sotkemia ajatusverkkojani valokuvaamisen muodossa. Mitään kovinkaan erikoista näissä ei nyt ole, kunhan tallennan lähilätäkköni vuodenaikoja säännöllisesti. Ja suren sitä, kun porukka ei tajua, että oravia ja sorsia ei tarvitse ei kuulu ihmisen ruokkia, ellei kyse ole eläintarhasta tai sairaasta tai loukkaantuneesta eläimestä. Ahvenisjärvellä sorsat ovat jo niin tottuneita pullanmuruja heitteleviin ihmisiin, että käyvät nykimässä nokalla housunlahkeesta, jos et anna mitään. On joo söpöä, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin pelkästään tosi surullista. Älä ruoki pullasorsaa.
Pohdin tässä eräällä viikolla joskus aiemminkin mainitsemaani trendiä blogeissa: kuvien pitää olla "valoisia" - mikä joidenkin tapauksessa on tulkittu vähän väärin. Siinä, missä "isot kuvat" ovat välillä aivan liian isoja (mitä iloa on kuvasta, jota ei voi katsoa kokonaisuutena, koska se ei mahdu kerralla näytölle?), näkee nyt valoisia kuvia ja "valoisia kuvia", jotka ovat valitettavasti pahasti ylivalottuneita. Mä en suoraan sanoen ymmärrä muutenkaan tätä nykyistä massojen ihastusta kaikkeen vaaleaan: blogimaailmassakin tuntuu välillä, että mikään tummasävyinen ei voi mitenkään olla hyvää, vaan kaikkea pitäisi aina vaalentaa. Olen itse enemmän kontrastisten ja tasapainoisten kuvien ystävä, mutta suoraan sanoen itse kuvatessani valitsen mieluummin ali- kuin ylivalotuksen. Nyt kuitenkin kokeilin ihan vain kokeilun vuoksi tuoda vähän enemmän valoa kuviini; osa näistä on niistä kokeiluista. En ole vakuuttunut, mutta ehkä nämä miellyttäisivät niitä, jotka eivät lue blogeja, vaan ainoastaan selaavat kuvat ja siksi haluavat, että kuvat ovat tiettyyn muottiin sopivasti kivaa katseltavaa.
Muutenkin mulla on menossa kameran kanssa pienoinen kriisi. Tuntuu, että vaikka yritän, opettelen, luen ja kuvaan suht ahkerasti, en kehity ollenkaan. En löydä uusia näkökulmia ja jotenkin teknisen osaamisen rajatkin ovat alkaneet tulla vastaan. Tai sitten välineistö, koska valokuvaus ei ole työkyvyttömän opiskelijan kukkarolle erityisen sovelias harrastus, mikäli siis haluaa laajentaa objektiivivalikoimaansa. Tai ostaa uuden rungon. Nykyisessäni kun on siinäkin rajoituksensa, ja onhan se saanut tehdä melkoisesti töitäkin. Sillä on kuitenkin pärjättävä vielä jonkun aikaa, koska suuria korotuksia opintotukeen ei ole näköpiirissä ja lottovoitto on erittäin epätodennäköinen. Enkä mä edes lottoa.
Tässä näemme esimerkin numero yksi epäonnistuneesta oravakuvasta. Kaikki on muuten ok, mutta kurrenpirulainen liikkui niin liukkaasti, että tarkennus epäonnistui. Nyt sen selkäkarvat ovat terävät, mutta pää ei. Eikä tämä ole valoisa ja vaaleakaan, tosin mielestäni tällaisen kuvan ei kuulukaan olla.
Epäonnistunut oravakuva, esimerkki numero 2. Tämä ruoka-aikaan kotona ollut pallero keräsi talvivarastojaan suhteellisen paikallaan, mutta kuvaa ottaessani oli alkanut hämärtää jo siinä määrin, että jouduin nostamaan ISO-arvon tosi korkealle, mikä sitten näkyy kuvanlaadussa erittäin hyvin. Vaikea kuvauskohde tuo orava. Joku menee aina pieleen.
Edit: Jatkossa voisin yrittää muistaa naputella postaukset ennen melatoniinitabletin ottamista, eikä vasta sen jälkeen, kun näköjään puoliunessa kirjoitettu teksti paljastuu aamulla kielellisesti vähemmän laadukkaaksi...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)