torstai 13. marraskuuta 2014

Virtuaaliset lavatanssit

Kävin perheeni kanssa tervehtimässä mummiani isänpäivänä. Olimme aiemmin päivällä katselleet ukkini vanhoja koulutodistuksia, jotka isäni oli löytänyt vanhasta arkistokaapista. (Muuten ukilla oli mennyt hyvin, mutta laulunumero oli todistuksesta toiseen yksi ja sama: nelonen. Tiedänpähän ainakin, mistä olen lauluääneni perinyt.) Papereiden seassa oli myös mummin ja ukin vihkitodistus, joten innostuimme kyselemään mummilta hänen ja ukin seurusteluajasta. Tiedustelimme, miten pari aikanaan tapasi, mutta ihan varmasti mummi ei osannut kysymykseen vastata. Ukki on kuollut jo vuosia sitten, joten häneltäkään emme varmistusta asiaan voi saada. "Tanssissa kai", oli mummin arvaus ensitapaamisesta.

Se olisi ollut myös minun veikkaukseni. Vaikka mummi ja ukki olivatkin samasta pitäjästä kotoisin, tanssilavat olivat ennen sotia ja vielä pitkään niiden jälkeenkin niitä paikkoja, joissa nuoret tapasivat toisiaan. Arvaisin myös äitini vanhempien tavanneen tansseissa, kuten omien vanhempienikin. Minun sukupolvelleni tanssilavat taas ovat suorastaan kauhistus: niillä käy kyllä jokusia nuoriakin, mutta yleensä kyse on joko vanhempien mukaansa pakottamista vastahakoisista teineistä tai sitten tanssiharrastajista. Sivumennen sanoen minusta on vähän sääli, ettei oma sukupolveni ole kiinnostunut tanssitaidon ylläpidosta - ja nyt puhutaan siis pari- ja lavatansseista, eikä twerkkaamisesta tahmealla tanssilattialla yökerhossa.

Synkkää tai ei, nykypäivän tanssilavat eli puolisoehdokkaan hakupaikat ovat sähköisiä. Toki elämänsä rakkauden voi tavata muitakin väyliä, mutta se tietoinen hakeminen tapahtuu nykyisin hyvin usein jonkun ruudun kautta. Tai baarissa, mutta minusta vaikuttaa siltä, että sitäkin on alettu pitää potentiaalisempana paikkana seksisuhteen kuin parisuhteen löytämiseen. Mikä on varmaan aivan totta. Mutta vaikka vuonna 2014 on ihan normaalia huiskia kumppaniehdokkaita kyllä- ja ei-pinoihin Tinderissä ja tiirailla tarjontaa deittisivustoilla, ilmiö on vielä todella uusi.

Minä olen seurustellut elämäni aikana kaksi kertaa; toinen parisuhteista jatkuu yhä, toivottavasti vielä pitkään. Ihastuksia toki oli aiemminkin, mutta tunteet jäivät yksipuolisiksi. Ja vaikkeivät olisi jääneetkään, minun kanssani seurustelu olisi todennäköisesti tarkoittanut poikaparoille kaveripiirin pikaita kapenemista. Olin tajunnut jo kauan aikaa sitten, että omasta koulustani on ihan turha toivoa saavansa seurustelukumppania. Niinpä päädyin uteliaana kokeilemaan profiilin tekemistä treffisivustolle, jonka kautta sitten löysin ensimmäisen poikaystäväni - ja itse asiassa myös nykyisen.

Aloin seurustelemaan eksäni kanssa vuonna 2010. Silloin nettideittailu oli vielä epätoivoisten ja rumien ihmisten touhua, toisin sanoen vahvasti ylenkatsottua ja asia, jota ei todellakaan myönnetty omille kavereille. Se oli selvästi vähän epämukava aihe myös osalle omista tutuistani: toki he hyväksyivät tapani etsiä uusia ihmisiä netin kautta, mutta pitivät sitä ehkä vähän nolona. Mitä ei toki sanottu ääneen.

Aikaa on siis kulunut vain neljä vuotta, mutta asenteet ovat muuttuneet ja ihmisten tapaaminen netissä yleistynyt muutenkin. Toki se oli tavallista jo vuonna 2010, mutta suorastaan jokapäiväistä vuonna 2014. Siinä, missä neljä vuotta sitten lause "tapasin poikaystäväni netissä" aiheutti vähän vaivaantuneen ja varovaisen "okei...?" -kommentin, tänä päivänä sama kuitataan olankohautuksella tai jopa innostuneella kertomuksella siitä, miltä sivustolta oma kumppani on napattu. Tänä päivänä sen vaivautuneen okein saisi todennäköisemmin toteamalla, että seurustelukumppani löytyi lavatansseista.

Asiat muuttuvat nopeasti - ainakin teknisesti. Tinder ja muut treffipalvelut ovat nykypäivän virtuaalisia lavatansseja, joissa katsastetaan paikalle sattunutta tarjontaa ja valikoidaan ne, joita pyydetään hetkeksi kokeilemaan, luistaako juttu vai tuleeko astuttua toisen varpaille. Ei siinä kai mitään pahaa ole. Suurin ero mummini nuoruuteen taitaa olla se, että tämän päivän pareilta ei Suomessa odoteta nopeaa avioitumista. Eivätkä nuoret miehet enää "toimita" veljiään puolisoiksi tyttöystäviensä sisarille, kuten ukkini aikanaan teki.

1 kommentti :

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)