perjantai 27. joulukuuta 2013

Luovia sisustusratkaisuja

Mää olen opiskelija. Mulla ei ole aikaa, rahaa tai ylipäätään suurta kiinnostusta raahata kotiini puolta Ikeaa ja asetella jotain peltiporoja laavalampun ja design-herätyskellon viereen. Mutta joulun alla ja varsinkin joulupäivänä pelastauduttuani porukoilta omaan rauhaani Tampereelle tuumasin, että onhan mun kämppä vielä varsin aneemisen näköinen. Toki mulla on lasiesineitä, mutta muutama lintu ja mariskooli ei riitä tekemään kämpästä asutun näköistä. Ja kun sisustuskauppoihin ei mun budjetillani ole asiaa, tuumasin että tehdään sitten itse. Ainakin on persoonallisen näköistä - ja onhan se kaikenlainen väkertäminen kivaakin.

Aloitin siitä, mitä parhaiten osaan. Ompelukoneet ja minä emme yleensä tule erityisen hyvin toimeen, vaikka toisinaan yritänkin lämmitellä viileän etäisiä välejämme, mutta puikot ja koukut mulla on aina pysyneet suhteellisen hyvin käsissä. Siis sen jälkeen, kun ala-asteikäisenä heittelin ensimmäisiä patalappuviritelmiä kiukuspäissäni olohuoneen nurkkaan kunnes palaset loksahtelivat kohdalleen ja innostuin opettelemaan sukan neulomista ihan itsekseni. Kylpyhuoneeni kaipasi pientä mattoa ja tuumasin, että turhapa tuota on ostaa, kun sen voi virkata itse. Ihan oikea trikookude maksaa mansikoita, mutta onneksi vanhoista lakanoista on helppo repiä kudetta. Jälki ei toki ole yhtä siistiä, mutta aivan riittävän hyvää minulle. Mulla ei sattunut olemaan niin huonokuntoista lakanaa, että olisin raaskinut laittaa matoksi, mutta UFFilta löytyi 3,5 euron hintaan vanha pussilakana, josta syntyi seuraavaa:


Tein ensin pyöreän maton, mutta koska mua ei pätkääkään huvittanut ruveta pingottamaan sitä, jotta se olisi näyttänyt lattialla muultakin kuin epämääräiseltä kudekasalta, purin sen ja tein suorakulmaisen version. Eihän se nyt varsinaisesti erityisen kaunis ole, mutta kelpaa mulle varsin hyvin.

Eräs ihan oikeista puutteista asunnossani on ollut se, että täällä ei ole seinäkelloa. Joo, mulla on kännykkä ja tietokone, mutta olen silti kaivannut seinälleni ihan oikeaa viisarikelloa, josta katsoa aikaa. Piipahdin joulun alla Ideaparkissa Clairen kanssa ja ostin sillä reissulla kellokoneiston, kun tuumasin, että minähän en valmiiseen kelloon tyydy, vaan teen aikarautani itse. Alun perin tarkoitus oli käydä ostamassa kirpputorilta vanha vinyylilevy ja kiinnittää viisarit siihen, mutta kaivellessani eilen laatikoitani löysin aivan toisenlaiset ainekset ajannäyttäjään.


Kun nyt kerran ajasta puhutaan, niin jostakin laatikoihini päätyneen Aikasi on nyt -singlen kansipahvi sopi teemaan paremmin kuin hyvin. Vielä väreihin sopiva pahvirasia, kellokoneisto ja kaksipuoleista teippiä ja kello-ongelma on hoidettu.

Olen viettänyt viime päivinä niin paljon aikaa Pinterestissä ja Craftgawkerissa, että ideoita alkaa olla jo vähän liikaakin. Sovellan löytämiäni ohjeita niin paljon kuin mahdollista, koska haluan ostaa uutta tarviketta mahdollisimman vähän ja kierrättää jo olemassa olevia materiaaleja, ja paras aika tähän vaikuttaa olevan kello kymmenen jälkeen illalla. Siis silloin, kun alan vähitellen olla väsynyt, mutta kuitenkin liian innoissani lopettamaan askartelua. Yllä näkemänne esineet ovat kumpikin valmistuneet aamuyöllä. Ihminen on näköjään väsyneenä yllättävän luova.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan


Kun maass' on hanki ja järvet jäässä

On hanget korkeat nietokset
vaan joulu, joulu on meillä

Lunta tulvillaan on raikas talvisää
Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää

Elää saa niin riemullisen hetken
se, ken tekee reippaan rekiretken
Orhi, parhaas koita!

Kylmä voisko nyt olla kellä
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä


Notta hyvää joulunjatkoa vaan joka ainoalle.
(Tietokoneeni oli aaton ja aatonaaton velipojan huollettavana, joten joulutoivotukset tulevat tyylikkäästi myöhässä. Kuten vissiin talvikin tänä(kin) vuonna.)

Sillä hangen hohteessa vain
joulurauhan tunnen rinnassain

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukuun yhdestoista

Joulukuun. Yhdestoista. Marraskuu meni mulla varmaankin ihan ymmärrettävästi vähän nopeasti ohi, koska ero ja muutto, mutta että nyt ollaan jo joulukuussa, kohta puolivälissä?

Mä en ole tehnyt joulusiivousta, enkä aiokaan, koska ei huvita. Mä en ole syönyt yhtäkään joulutorttua tai leiponut pipareita, koska oon jouluaattoon asti tavallista tiukemmalla ruokavaliolla - ei niinkään laihtumisen, vaan yleisesti paremman voinnin takia. Olen ostanut ja antanut tasan yhden joululahjan, loput jäänevät tiukan budjetin takia hankkimatta. Joulukorttien lähettäminen tai vastaanottaminen ei kiinnosta pätkääkään. Unohdan availla joulukalenterin (joka mulla on vain, koska Aamulehti lähetti sellaisen mulle ilmaiseksi) luukkuja, koska en jaksa innostua. Mulle on ihan sama, vaikka Tampere olisi tänä vuonna perunut valoviikkonsa ja jättänyt joulutorin järjestämättä. En ole käynyt yksissäkään pikkujouluissa.

En mä koskaan ole joulua vihannut, mutta tänä vuonna ei yksinkertaisesti vaan jaksaisi. Loman tarpeessa mä olen jälleen kerran kipeästi, joten otan tulevat vapaat ihan mielelläni vastaan, mutta jotenkin ajatus joulukuusesta, lahjahössötyksestä ja aattoillan mässäilystä ei oikein nappaa. Voisin vaihtaa sen kaiken rauhalliseen iltaan opiskelija-asunnossani. Keskenäni. Kaurapuuroa mussuttaen. Ei joululauluja, ei vuoden tapahtumien kertaamista sukulaisille, ei isovanhempien kanssa vääntämistä kasvissyönnistäni ("kyllä sä nyt jouluna voit kinkkua ottaa"), ei sen päivittelyä, miten olin viime joulun ulkomailla eikä niitä saamarin joulutorttuja.

Vaan sellainenpa sattuu olemaan varsin itsekästä. Enhän mä nyt voi lähisukuani hylätä viettämään talven tärkeintä juhlaa jo toista vuotta peräkkäin ilman mua, enhän? Olen jo itsekseni päättänyt, että matkustan perheeni luokse aikaisintaan aatonaattona (illalla) ja lähden viimeistään joulupäivänä (aamupäivällä). Välipäivät pyhitän itselleni ja niille ystävilleni, jotka ovat tuolloin maisemissa. Ehkä onnistun tällä tavoin miellyttämään kaikkia osapuolia.

Julistan tämän blogin tästä hetkestä aattoaamuun asti jouluvapaaksi vyöhykkeeksi. Silloin saattaa sentään ilmaantua postaus otsikolla hyvää joulua. Ehkä.