Viisas elämä -messut

Tämä viikonloppu kului oikeastaan kokonaan Tampere-talossa hyvinvointimessuilla nimeltä Viisas elämä. Tiedättehän: mindfulnessia, superfoodeja, joogaa - sellaista hyvinvointia. Osalle hömppää ja hippien hommaa, joillekin terveyden perusta. Jotkin jutut perustuvat tieteeseen, toiset eivät. Tapahtumaan kuului "perinteisen" messuosaston lisäksi luentoja ja seminaareja sekä jooga- ja meditaatiotunteja. Minä ja poikaystäväni pääsimme sisään kutsuvieraina - ja vielä jonon ohi, koska ystäväni oli messuilla töissä ja järjesti meille vapaaliput.

Suuri Sorsapuistosali oli valjastettu messujen kaupallisimpaan puoleen, ja vaikka lavalla olikin esiintyjiä ja puhujia melko lailla koko ajan, oli hälinä niin kova, ettemme jääneet niitä esityksiä kuuntelemaan. Ilmeisesti noille muutamalle istuinriville järjestettiin salissa jopa lyhyitä mindfulness-harjoituksia, mikä on mielestäni vähän erikoista, koska vaikka tietoisesta läsnäolosta onkin eniten hyötyä juurikin kiireen ja hälyn keskellä, sen saavuttaminen hiljaisessakin huoneessa on melkoisen harjoittelun ja työn takana. Muissa luentosaleissa homma toimi kuitenkin mainiosti, ja yläkerran huoneet oli rauhoitettu joogalle ja meditaatiolle.

LAUANTAI
Lauantaina kuuntelimme parikin ravitsemusaiheista luentoa, ja vaikka joistakin asioista olinkin eri mieltä puhujien kanssa, koska funktionaalinen lääketiede ei mielestäni ole kaikenkattava vastaus ihmisten ongelmiin siinä missä mikään muukaan suuntaus, tuli luennoilla esiin myös kiinnostavia uusia näkökulmia. Esimerkiksi Miia Inkeroisen esittämä ajatus, että terveyteen ei välttämättä tarvita sitä joka paikassa kuulutettua monipuolista ruokavaliota, vaan yksinkertaisia asioita, oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja terävänäköinen.

(Kuvassa ei hämäävästä ulkomuodosta huolimatta ole leivonnaisia, vaan saippuaa.)

Päivän päätteeksi kuulimme Aku Kopakkalaa - siis sitä psykologia, joka ainakin oman kertomuksensa mukaan vain totesi Ylen MOT-ohjelmassa, että mielialalääkkeiden tehosta on olemassa erilaisia näkemyksiä, ja sai siitä hyvästä työnantajaltaan Mehiläiseltä potkut. En ole itse perehtynyt tapaukseen sen enempää, mutta sen sanon, että Kopakkala on hyvä puhuja: häntä oli mukava kuunnella. Luennon aihe oli itselleni tietysti varsin ajankohtainen, eli juurikin mielialalääkkeiden hyödyllisyys ja niihin liittyvät ongelmat. Jälkeenpäin olen edelleen sitä mieltä, että tällä hetkellä tarvitsen lääkitystä ja hyödyn siitä, mutta periaatteellinen lääkevastaisuuteni ei ole kadonnut mihinkään. En halua olla loppuikääni kiinni mielialalääkkeissä, ja pidän terapiaa ensisijaisena ja tärkeämpänä hoitomuotona. Lääkkeillä hoidetaan oiretta, ei itse ongelmaa.

Messujen takapiruna hääri Basam Books -kustantamo, jonka Viisas elämä -kirjasarjan mukaan messutkin oli ilmeisesti nimetty. Kirjatarjonta oli siis luonnollisesti messuosastolla laaja. Basamin kirjat ovat hirveän houkuttelevia, koska niiden kannet ovat kauniita ja aiheet mielenkiintoisia, joten mun oli todella vaikeaa vastustaa hamstraushaluani. Rajoitteena toimi onneksi lompakko, joten mukaan lähti vain kaksi kirjaa: Stressinhallinnan käsikirja, josta toivon hyötyväni ihan konkreettisestikin, sekä Viisaat ystäväni - ystäväkirja, joka on kauttaaltaan mustavalkoinen, eli siis muuttuu aikojen saatossa täysin täyttäjiensä näköiseksi. Kysymykset ovat syvällisiä malliin elämän tarkoitus, joten saa nähdä, mitä viisaat ystäväni sivuille kertovat, kun saavat tuon täytettäväkseen.

SUNNUNTAI
Sunnuntaiaamuna olo oli suoraan sanottuna sellainen, että jaksankohan lähteä Tampere-talolle ollenkaan. Edellisen päivän liki seitsemän tunnin messurupeama nimittäin kyllä väsytti. Lisäksi poikaystäväni oli lähdössä kotiinsa jo heti aamusta ja leukaani oli noussut valtava, kipeä finni. Pinnallista tai ei, niin olo ei todellakaan ollut mitä parhain.

(Kaino Bilipri (toinen), Mirva Soinio 2014.)

Päätin kuitenkin lähteä, koska lippuni oli kahdelle päivälle ja tiesin ohjelmassa olevan mielenkiintoisia esityksiä. Aamun ensimmäinen luento tosin oli vähän sellainen, että menin mukana, kun messuilla töissä ollut ystäväni, jonka vuoro ei vielä ollut alkanut, halusi nähdä kyseisen esityksen, eikä mulla ollut muutakaan ohjelmaa siihen kohtaan suunniteltuna. "Murroksen kautta tasapainoon musiikin keinoin" käsitteli sitä, miten tunteitaan voi käsitellä tarkoitukseen sävelletyn tunnemusiikin avulla. Musiikki on mulle monella tavalla tärkeää, mutten lopulta oikein vakuuttunut siitä, että muutos syntyy tunnesävellysten avulla.

Muutenkin osa messujen tarjonnasta oli sellaista, joka ei oikein mua puhutellut. Aurakuvaukset, tarot-tulkinnat ja selvänäkijäpalvelut kun eivät oikein ole mun juttuni. Ymmärrän, että varsinkin joogan ja meditaation kautta tietynlainen henkisyys kuuluu aiheeseen, mutta kun puhutaan hyvinvointimessuista, olisin itse ehkä rajoittanut tämän "humpuukiosaston" vaihtoehtohoitoihin ja luontaistuotteisiin. Nimittäin jos sellaista henkistä tai pikemmin hengellistä hyvinvointia haetaan, tarvitaan jo ihan toiset messut, jossa on tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin ennustukset, enkeliluennot ja jonkun brasilialaisen siunaamat helminauhat.

Kävin kyllä korva-akupuntiossa, sillä neulojen teho on muinaisesta alkuperästään ja vähän mystiikanhajuisesta maineestaan huolimatta ihan todellinen ja nykyään vissiin vähitellen tieteen piirissäkin uskottavana pidetty juttu. Toki jokainen reagoi neulatyynynä oloon yksilöllisesti, joku ei ehkä lainkaan, mutta itselläni jo 10 minuutin tasapainottava hoito aiheutti vaikeasti selitettävän, mutta yllättävän voimakkaan reaktion. Jostain syystä itku ei ollut kaukana, mutta syynä ei ollut todellakaan se, että hoito olisi ollut kivuliasta. Pienen rauhoittumisen ja vedenjuonnin jälkeen olo oli oikein hyvä ja rauhallinen.

Päivän viimeinen ja kiinnostavin kuunnelma oli Janna Satrin luento herkkyyden tunnistamisesta - eli siis viime aikoina Suomessakin paljon julkisuutta saaneesta erityisherkkyydestä. Aihe on mulle läheinen ja kiinnostava paitsi siksi, että olen itse erityisherkkä, myös siksi, että kandidaatintutkielmani käsittelee erityisherkkyyttä ja sen kohtaamista esimiestyössä. Satrin luento tosin oli mulle aika lailla vanhan kertausta, koska olen perehtynyt aiheeseen jo melko laajasti. Sali oli kuitenkin seisomapaikkoja myöten täynnä, joten monelle luento oli varmasti oikein hyödyllinen ja kiinnostava.

Joogaamaan ja meditoimaan en ehtinyt, enkä oikeastaan edes kaivannut, vaikka joogamatto olikin molempina päivinä varmuuden vuoksi mukana. Tapahtuma oli kuitenkin oikein virkistävä ja mukava kokemus, ja mielestäni kaikin puolin oikein onnistunut. Aikataulut pitivät, tekniikka toimi. Sunnuntaille odotettu pääesiintyjä Daniel Siegel toki perui tulonsa, mutta sillehän järjestäjät taas eivät voi mitään - ja tilalle oli pikaisesti saatu korvaavaa ohjelmaa. Toki itse olisin mielelläni korvannut "yliluonnollisimmat" jutut jollakin vähän tieteellisemmällä ja käytännönläheisemmällä, mutta toisaalta on hyvä, että jokaiselle löytyy jotakin. Tapahtuman pääsyliput olivat myös todella edulliset, ja olisin kyllä maksanut ihan mielelläni sen 15 euroa koko viikonlopusta, ellen olisi päässyt ilmaiseksi sisään. Ensi vuonna uudestaan, kun Viisas elämä toivottavasti saa jatkoa!