Inspiraatiokuvan anatomia ja omia tekeleitä

Mä en harrasta kuvien "lainailua" weheartitista tai mistään muualtakaan. Varsinkaan niiden kuvien, joissa itse valokuvan päälle on läntätty joku kiva mietelause, ja sitten se on "inspiraatiokuva", jota levitellään Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin ja blogeihin ihan vaan, koska se näyttää kivalta. Ja ne sydämen kuuntelemista ja unelmien seuraamista käsittelevät lässytyslauseet ovat minusta lähinnä ärsyttäviä. Saati fitness-intoilijoiden uhoamiset kivusta ja kärsimyksestä, joka edeltää sitä täydellistä kroppaa, joka ei sitten kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi täydellinen.

Mulle on sanottu, että blogissani on liian vähän kuvia. Ymmärrän, että kaikkia tekstipainotteisuus ei miellytä, mutta kyseessä on edelleen ihan tietoinen valinta. Mun mielestäni täytekuvat on ärsyttäviä ja tarpeettomia: kuvia julkaistaan, jos niillä on joku funktio postauksessa. Sen takia täällä ei ole kymmenen ruudun sarjoja omasta naamastani, eikä varsinkaan muilta sivustoilta ryövättyä kuvitusta. Mutta jos nyt oletetaan, että inspiraatiokuvia olisi ihan pakko olla blogissa, niin voihan niitä tehdä itsekin. Eikä ole edes vaikeaa. Tarvitaan vain kamera, kuvankäsittelyohjelma ja jokin lähde, josta kaivella kivoja lausahduksia, ellei halua keksiä niitä itse.

Asia numero yksi: kielivalinta. Näissä lainauksissa alkuperäiskielikin on englanti, joten suomentaminen olisi vähän kömpelöä, mutta jos näitä ihan tosissaan lähtisi tekemään, niin laaja levittäminenhän siinä on tavoitteena. Ja koska internetin yleiskieli on englanti, se on myös inspiraatiokuvien kieli.

Sitten se itse kuva. Nähty on, että sen ei tarvitse liittyä itse lauseeseen yhtään mitenkään, kunhan on kiva ja mielellään vaaleasävyinen. Tähän väliin on pakko huomauttaa, että mua ihmetyttää tää blogimaailman kuvamieltymystrendi. Ensin kuvien piti olla mahdollisimman isoja: joissakin blogeissa läppärikäyttäjä huomaa, että kuvien suuruusvaatimus tarkoittaa sitä, ettei koko kuva mahdu kerralla näytölle. Ja nyt niiden kuvien pitää vielä olla valoisia ja vaaleita. Ihan kuin tummasävyinen kuva olisi automaattisesti huono. Eikö enemmän voisi keskittyä siihen, että kuvat ovat esim. edes suhteellisen teräviä ja tasapainoisesti aseteltuja?

Syy, miksi näitä oikeastaan ryhdyin tekemään, oli se, että halusin jotain käyttöä kuvilleni, joilla harjoittelin photoshoppausta taannoin. Valokuvausharrastuksestani huolimatta kuvankäsittely on mulle edelleen melko vaikea ja vieras alue, vaikka mulla on käytettävissä niinkin hyvä ohjelmisto kuin Photoshop Elements. Onneksi netti on täynnä erilaisia ohjeita ja oppaita, joiden avulla opetella kaikenlaisten efektien luomista. Vaikeimmaksi vaiheeksi osoittautui näissä se yksinkertaisin, eli fontin ja sen värin valinta, jotta teksti ei huku taustaansa.

Tämmösiä näistä nyt sitten tuli. "Signeeraukset" lisäsin alakulmiin ihan siltä varalta, että joku keksisi näitä ihan oikeasti levittää, mitä en pidä todennäköisenä monestakaan syystä. Ja kyllä: tiedän, että puumerkistäni on erittäin helppo päästä halutessaan eroon. Mutta ainakin voin nyt taas lukea täyttäväni epälifestyleblogillani jälleen yhden lifestyleblogin kriteerin: mulla on hei niitä ihkuja inspiraatiokuvia. 

Saa kertoa, miten teidän mielestänne onnistuin ja löytyikö suosikkeja. :) Käytän myös tilaisuuden hyväkseni ja kysäisen samalla, mitä mieltä olette blogini nykyisestä ulkoasusta? Värittömyys on valinta, jota en toistaiseksi lähde muuttamaan, mutta tarkoitan lähinnä ulkoasun selkeyttä ja toimivuutta. Olen saanut palautetta, että tämä "palasteltu" ulkomuoto ei blogissa toimi, ja vaikka itse siitä kovasti pidän, niin toki haluan myös pitää blogin luettavana ja helppona navigoida. Sen verran käytännöllinen ihminen olen.