Oon varmaan sanonu tän ennenkin, mutta kuntosali on siitä jännä paikka, että kun siellä hetken malttaa käydä, se alkaa tuntua erittäin viihtyisältä ja kotoisalta paikalta. Lisäksi se tekee lihakset niin kipeäksi, että muiden muassa portaiden nousu ja bussipysäkille juokseminen ovat toisinaan kerrassaan mahdottomia tehtäviä - mutta kas, kun se tuntuukin jollain kierolla tavalla nautinnolliselta.
Kiihtyvä opiskelutahti ja saliharjoittelu ovat varmaan yhdessä syypäitä siihen, että mun aiemmin täysin perseellään ollut unirytmini on kääntynyt suorastaan päälaelleen: ennen oli poikkeuksellista, että nukahdin ennen puoltayötä; nyt sammun lähes välittömästi kun sänkyyn kömmin, oli kello sitten yhdeksän tai yksitoista. Samalla on alkaneet aamuherätyksetkin onnistua, osin juuri siksi että nukkumisaika on pidentynyt toisesta päästä ja enimmäkseen siksi, että treenipäivää seuraavana aamuna heräilen siinä kuuden, seitsemän aikaan siihen, että edellisen päivän rääkin vaikutukset alkavat ilmoitella itsestään. Paljon parempi herätyskello kuin mikään kännykän piipitys.
Tänään sängystä/bussin penkiltä/sohvalta/ruokapöydästä nouseminen on edelleen tuntunut varsin tuskaiselta, vaikka jalkatreenistä on jo pari päivää. Eilisen jäljiltä maitohappokuoroon liittyivät sitten myös ojentajat. Pyramidimallinen treeni teki vissiin tehtävänsä - ja samaa tahtia jatketaan muuten myös ensi viikolla. Samalla voisi taas testata, kuinka jalkojen vanhat rasitusvammat reagoivat harjoitteluun juoksumatolla. Näillä palautumisajoilla ei nimittäin ole mitään asiaa painojen pariin useammin kuin kerran viikossa per lihasryhmä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)