sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pikavippikissa

Tuttavan kanssa oli tosiaan sovittu kissan lainaamisesta hetkeksi, ennen kuin otamme puolison kanssa oman lemmikin. Eilen se koe-eläin sitten saapui, loukkaantuneita maukaisuja kuljetuskopasta päästellen, kun häntä oli niin Mahdottoman Huonosti kohdeltu. Autolla matkustaminen on ilmeisesti aivan hirveää (ja saattoi myös olla, että kissa kuvitteli olevansa menossa eläinlääkäriin). Meillä se sitten kipitti ensimmäisenä puolisoni työpöydän alle piiloon ja uskaltautui sieltä pois vasta tuntien päästä. Loppupäivästä se jo vähän tutki asuntoa ja ruokakin alkoi maistua.


Neidin nimi on Pipsa ja rodun nimi abessinialainen. Rotua kuvaillaan Wikipediassa ihmisrakkaaksi ja huomionkipeäksi, ja sitä Pipsa kyllä todella on, kun pääsee alku-ujoudestaan. Jouduimme sulkemaan makuuhuoneen oven yöllä, kun sille tuli jostakin syystä suuri tarve kävellä naaman päältä. Raukka jäi yksin oven taakse maukumaan ja ilmeisesti jatkoi useampia tunteja, koska heräsimme kahden, kolmen aikaan siihen, että kissa yrittää edelleen tulla ovesta läpi. Päästimme sen hetkeksi sänkyyn kiehnäämään: minä sain osakseni jopa pienen näykkäisyn nenään. Se on kuulemma suuri rakkauden osoitus Pipsalta. Hellyydestä huolimatta se joutui loppuyöksi olohuoneeseen, jossa se oli sitten ilmeisesti todennut, että rapsutuksia ei tänä yönä enää tipu, ja käynyt itsekin nukkumaan.


Pipsalla on kotonaan mahdollisuus päästä ulos jahtaamaan hiiriä ja lintuja, mutta meillä se ei päässyt parveketta pidemmälle ulkoilemaan, mikä ilmeisesti ottaa vähän koville. Ulkokissasta ei saa yhtäkkiä sisäkissaa ja niinpä kissalaina lyheni varsinaiseksi pikavipiksi, kun neiti pääsi jo tänään iltapäivällä takaisin kotiin. Koti-ikävä tuntui kerrostalossa vähän vaivaavan ja puolisoni murehti sen puolesta, kun se tuijotti ulko-ovea kaihoisasti. Enkä minäkään sitä halunnut syyttä suotta kiusata, vaikka se mukava ja seurallinen kissa onkin. Poikaystävä haluaa joka tapauksessa pennun tai ainakin hyvin nuoren kissan sitten, kun meille joskus sellainen hankitaan, joten se on sitten helpompi totuttaa sisätiloissa oleiluun kuin paljon ulkoillut aikuinen kissa.

Kumman tyhjä olo siitä tuli, kun kotona ei olekaan kattia pyörimässä jaloissa. Siitäkin huolimatta, että Pipsa ehti viettää meillä vain vuorokauden. Kyllä me taidetaan kissaihmisiä olla.

4 kommenttia :

  1. Abessinialaiset on upeimpia kissoja ikinä! Jos ja kun hankin kissan joskus, se on juurikin abessinialainen, ne on ihan uskomattoman ihania hönttejä. :D
    Aiotteko hankkia jonkun rotukissan vai maatiaisen, jos kissa taloon tulee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä tosi kauniita! Mun suosikkirotuihin kuuluu myös egyptinmau, unelmatilanne olis varmaan aby ja mau yhdessä. :D Me ei haeta näyttelykissaa, joten ei kauheasti välitetä, onko kyseessä rotukissa vai ei. Todennäköisesti tehdään eläinsuojeluteko ja kytätään, koska esim. Kisu ry:n kodittomien listoilla olisi pentuja. Siellä taitaa suurin osa kissoista olla maatiaisia. Ajatus on itse asiassa ottaa kaksi kissaa, mielellään samasta pentueesta. :)

      Poista
  2. Aikuisella kissalla menee yleensä tovi kotoutumisessa. Minun brittirouvani kotiutui 100% vasta vuoden päästä, tosin alkukankeuden selitti minulla sen tulon hetkellä ollut nuori kolli joka ei jättänyt Rosea rauhaan ja rose pelkäsi sitä...
    Toinen aikuinen kissa, mainecoon, kotiutui parissa kuukaudessa.
    Pennut on suloisia <3 mutta haastavia. Niillä tulee uhmaiät ja kiimat sun muut mitkä voi yllättää aika isolla ärsytyksellä. Siksi itse kerrostaloihmisenä olen ottanut näitä vanhempia katteja.
    Brittipentu sitten joskus myöhemmin.
    Onnea uuden perheenjäsenen etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Toki me tajuttiin, että Pipsakin olisi parissa päivässä varmaan hyvin sopeutunut, mutta kun kyseessä ei ollut meille pysyvästi jäämässä oleva kissa, ei haluttu kiusata toista. Nyt saa naapurin pihassa palloileva puolikesy harakka taas pelätä henkensä puolesta, kun saalistaja palasi. :D

      Omien kissojen kanssa ei sitten taida olla muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että sopeutuvat nopeasti. Pennuilla se onneksi (kuulemma) käy vähän helpommin kuin aikuisilla kissoilla.

      Brittiläiset ja maine coonit on myös ihania ja kauniita kissoja! Toisaalta mikäpä kissa ei olisi. :)

      Poista

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)