maanantai 1. heinäkuuta 2013

Opintokatsaus

Kesäreissun päätteeksi sain sähköpostiini parhaan uutisen pitkään aikaan: mut on hyväksytty haluamaani maisteriopintosuuntaan, hallintotieteeseen (kertauksen vuoksi muut vaihtoehdot nähtävissä täällä). Sinne pääseminen kun ei ollut mitenkään varmaa, kun kiintiöt olivat tänä vuonna pienet ja mun opiskelumenestykseni vain keskitasoa. Kolmosilla ei pahemmin menesty, jos toisilla on rivissä vitosta toisensa perään. Ilmeisesti hakijoita oli vähemmän kuin oletin tai sitten taso oli odottamaani matalampi, koska minä tavallinen tollokin saan nyt varmuudella tehdä graduni siinä oppiaineessa, jossa haluan. Ensin toki tehdään vielä kandidaatintutkinto loppuun.

Mitä tää sitten käytännössä tarkoittaa mun opintojeni kannalta? Ennen kaikkea kyse on siitä, että nyt mun ei tarvitse enää miettiä arvosanoja, vaan lukea, kirjoittaa ja tenttiä, kunnes kasassa on se kandin ja maisterin nimikkeisiin oikeuttava 300 opintopistettä. Jos joku kurssi ei jostain syystä suju, mä voin halutessani rauhassa jättää arvosanan huonoksi. Ei tarvitse miettiä, pääsenkö mä haluamaani opintosuuntaan kolmosilla. Mikä on muutenkin varsin älytön, mutta valitettavasti joillekin ihan ajankohtainen huolenaihe. Yliopistossa saatu arvosana 3 vastaa kouluasteikolla aivan riittävän hyvää perustasoa, numeroita 7-8. Jos samoihin maisteriopintoihin on kovin vähän paikkoja ja kovin paljon hakijoita, nelosta huonommilla arvosanoilla alkaa olla peli menetetty. Minä olen siis onnekas, kun vältin mokoman numeronkorotteluprässin, joka olisi saattanut olla ensi lukuvuonna edessä, mikäli suuntautumishaussa olisi nyt käynyt toisin.

Opintopistesaldoni pidän omana tietonani, samoin yksittäisten kurssien arvosanat, mutta yleisesti kerrottuna mulla alkaa vähitellen olla kasassa varsin hyviä kokonaisuuksia (joista tulee eheä tutkinto) sekä selkeä opintosuunnitelma. Henkilöstöhallinto ja liikkeenjohdon konsultointi ovat ne työelämän kannalta kiinnostavimmat aihepiirit ja niiden ympärille olen rakentanut suunnitelmat valinnaisista opinnoistakin. Tulossa on työ- ja organisaatiopsykologiaa, kasvatustieteitä, sosiaalitieteitä ja yrityksen johtamista ja mä olen suoraan sanoen aika innoissani! Kolmen vuoden päästä mulla pitäis olla kourassa paperit, jotka osoittaa juuri sitä osaamista, mitä olen halunnutkin saada, ja joilla lähdetään hakemaan lisää osaamista työkokemuksen muodossa. Pitkästä aikaa tulevaisuus näyttää taas vähän selkeämmältä ja aika paljon valoisammalta. :)

2 kommenttia :

  1. Onnea! Kuulostaa innostavalta :) Ja ihanalta. Nimim. AMKista paskapaperin juuri hankkinut ja kortistoon päätynyt kade lukija, joka haaveilee yliopisto-opinnoista. Ei tule tapahtumaan ennen eläkeikää, pakko alkaa tekemään rahaa eikä lusmuilla sivistämässä itseään. Huoh :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja onnea sullekin AMK-tutkinnosta, vaikket siitä tunnu kovasti iloitsevan... Kummasti sitä ihminen ehtii ennen eläkeikääkin yliopistoon, mun äiti valmistui samana keväänä kun minä sain valkolakin. Eli jos ei nyt juuri onnistu, niin kyllä se tilaisuus vielä joskus tulee. :) Mä uskon muutenkin siihen, että yhä harvempi tekee pitkää uraa yhdellä ja samalla alalla (saati samassa työpaikassa), aika moni joutuu jossakin kohtaa aikuisikäänsä lusmuilemaan toistamiseen koulun penkillä, että saa uuden ammatin. Tai vähintäänkin pitää hankkia täydennyskoulutusta omalta alalta.

      Poista

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)