...kauan kadoksissa ollut, aivojeni perimmäisessä nurkassa pölyttynyt ja sieltä äskettäin esiin kaiveltu ompelutaitoni. Minä - siis minä, joka olen käyttänyt ompelukonetta viimeksi varmaan yläasteella - sain yksinkertaisen ompelukoneen, sen käyttöohjeiden, tarpeeksi simppelien kaavojen ja ohjeiden, parin youtube-klipin, tuntikausien kiroilun ja mutkat suoriksi -asenteen avulla aikaiseksi vaatekappaleen, jota voin jopa kuvitella käyttäväni! Puikoilla ja villalangalla tiesin jo pystyväni tähän, mutta ommellen tää on jo jotain uutta. Ehkä mä en olekaan ihan niin rähmäkäpälä kuin kuvittelin olevani.
...äskettäin löytynyt kykyni tehdä itse hilloa. Niin maalta kuin mä olenkin, en ole koskaan tullut keitelleeksi minkään maailman mehuja, hilloja tai marmelaadeja. Nyt on sekin kokeiltu. Tietenkään kyseessä ei ole mikään perinteinen mansikkahillo, vaan koska kaikki uusi pitää oppia sattuman kautta, kattilaan päätyi ylikypsänä ostamani cantaloupemeloni, joka piti saada hukattua jonnekin, koska en halunnut syödä sitä sellaisenaan. Seuraksi meni myös purkillinen säilykepersikkaa sekä tietenkin hillosokeria ja sitruunamehua. Mutkat suoriksi -asenne tosin toimi tässäkin, koska mä en yhden kokeiluhilloerän (6 Piltti-purkkia) takia viitsinyt lähteä ostamaan Atamonia ja muita säilöntäliemiä.
...äskettäin suureksi yllätyksekseni löytynyt tekniikkanerouteni. Sain puolisen tuntia ennen bussille lähtöä päähäni, että mun kännykässä on sen verran vanha käyttöjärjestelmä, että siihen on oltava saatavilla päivitys. Ja sitä päivitystähän piti sitten ryhtyä metsästämään heti siinä paikassa. Mutta mä löysin oikean ohjelmiston. Asensin sen itse. Päivitin luurini ihan itse. Ja ehdin vielä siihen bussiinkin.
...uudet kuulokkeet. Tein heräteostoksen, johon olen valtavan tyytyväinen. Prisman tarjouspöydältä ostamani Philipsit voittavat nimittäin mennen tullen viime kuukausina käyttämäni nappikuulokkeet.
...naksutin. Nyt kaikki kissanomistajat kuolee nauruun siellä näyttöjensä takana, mutta mä elättelen ihan oikeesti toiveita siitä, että pystyn naksuttimen kanssa koulimaan tulevat lemmikkini niin, että ne raapivat siihen tarkoitettua puuta, eivätkä sohvannurkkia. En mä niistä mitään koiria luule silti saavani. Ainakin mulla on kiva stressilelu, jota naksutella tenttipaineiden alla, vaikka kisut kieltäytyisivät oppimasta haluamilleni tavoille. "Vähentää sun stressiä ja lisää mun stressiä", totesi virallinen oikolukijani eli naksuttelua inhoava avopuolisoni tätä lukiessaan.
...kipeät lihakset. Palasin kuntosalille, mikä tietenkin myös tuntui seuraavina päivinä. Milliäkään ei voinut liikahtaa ilman, että johonkin sattuu. Mahtava tunne - tähän on pyritty! Osasyy oli tietenkin salitauon jälkeen oudokseltaan rankka treeni ja osa taas johtui siitä, että mä unohdin kumpanakin treenipäivänäni palautusjuoman, jota ilmeisesti olisin tarvinnut, koska suoraan sanoen vähän lievempikin versio siitä vihlonnasta olisi riittänyt.
Jos olisin perinteinen lifestylebloggari, kysyisin tässä, mikä lukijoitani on ilahduttanut tällä viikolla. Onneksi mulla on niin fiksut lukijat, että tiedän, että ne osaa kertoa pyytämättäkin, jos haluavat ilon aiheitaan kanssani jakaa. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)