perjantai 27. joulukuuta 2013

Luovia sisustusratkaisuja

Mää olen opiskelija. Mulla ei ole aikaa, rahaa tai ylipäätään suurta kiinnostusta raahata kotiini puolta Ikeaa ja asetella jotain peltiporoja laavalampun ja design-herätyskellon viereen. Mutta joulun alla ja varsinkin joulupäivänä pelastauduttuani porukoilta omaan rauhaani Tampereelle tuumasin, että onhan mun kämppä vielä varsin aneemisen näköinen. Toki mulla on lasiesineitä, mutta muutama lintu ja mariskooli ei riitä tekemään kämpästä asutun näköistä. Ja kun sisustuskauppoihin ei mun budjetillani ole asiaa, tuumasin että tehdään sitten itse. Ainakin on persoonallisen näköistä - ja onhan se kaikenlainen väkertäminen kivaakin.

Aloitin siitä, mitä parhaiten osaan. Ompelukoneet ja minä emme yleensä tule erityisen hyvin toimeen, vaikka toisinaan yritänkin lämmitellä viileän etäisiä välejämme, mutta puikot ja koukut mulla on aina pysyneet suhteellisen hyvin käsissä. Siis sen jälkeen, kun ala-asteikäisenä heittelin ensimmäisiä patalappuviritelmiä kiukuspäissäni olohuoneen nurkkaan kunnes palaset loksahtelivat kohdalleen ja innostuin opettelemaan sukan neulomista ihan itsekseni. Kylpyhuoneeni kaipasi pientä mattoa ja tuumasin, että turhapa tuota on ostaa, kun sen voi virkata itse. Ihan oikea trikookude maksaa mansikoita, mutta onneksi vanhoista lakanoista on helppo repiä kudetta. Jälki ei toki ole yhtä siistiä, mutta aivan riittävän hyvää minulle. Mulla ei sattunut olemaan niin huonokuntoista lakanaa, että olisin raaskinut laittaa matoksi, mutta UFFilta löytyi 3,5 euron hintaan vanha pussilakana, josta syntyi seuraavaa:


Tein ensin pyöreän maton, mutta koska mua ei pätkääkään huvittanut ruveta pingottamaan sitä, jotta se olisi näyttänyt lattialla muultakin kuin epämääräiseltä kudekasalta, purin sen ja tein suorakulmaisen version. Eihän se nyt varsinaisesti erityisen kaunis ole, mutta kelpaa mulle varsin hyvin.

Eräs ihan oikeista puutteista asunnossani on ollut se, että täällä ei ole seinäkelloa. Joo, mulla on kännykkä ja tietokone, mutta olen silti kaivannut seinälleni ihan oikeaa viisarikelloa, josta katsoa aikaa. Piipahdin joulun alla Ideaparkissa Clairen kanssa ja ostin sillä reissulla kellokoneiston, kun tuumasin, että minähän en valmiiseen kelloon tyydy, vaan teen aikarautani itse. Alun perin tarkoitus oli käydä ostamassa kirpputorilta vanha vinyylilevy ja kiinnittää viisarit siihen, mutta kaivellessani eilen laatikoitani löysin aivan toisenlaiset ainekset ajannäyttäjään.


Kun nyt kerran ajasta puhutaan, niin jostakin laatikoihini päätyneen Aikasi on nyt -singlen kansipahvi sopi teemaan paremmin kuin hyvin. Vielä väreihin sopiva pahvirasia, kellokoneisto ja kaksipuoleista teippiä ja kello-ongelma on hoidettu.

Olen viettänyt viime päivinä niin paljon aikaa Pinterestissä ja Craftgawkerissa, että ideoita alkaa olla jo vähän liikaakin. Sovellan löytämiäni ohjeita niin paljon kuin mahdollista, koska haluan ostaa uutta tarviketta mahdollisimman vähän ja kierrättää jo olemassa olevia materiaaleja, ja paras aika tähän vaikuttaa olevan kello kymmenen jälkeen illalla. Siis silloin, kun alan vähitellen olla väsynyt, mutta kuitenkin liian innoissani lopettamaan askartelua. Yllä näkemänne esineet ovat kumpikin valmistuneet aamuyöllä. Ihminen on näköjään väsyneenä yllättävän luova.

1 kommentti :

  1. Väsyneenä on just parasta tehdä asioita. Itekin innostun aina öisin. :D

    VastaaPoista

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)