Pieni ajatusleikki

Mun tekee mieli perustaa Facebook-ryhmä, jossa jokainen jäsen sitoutuu lahjoittamaan yhden euron johonkin tiettyyn hyväntekeväisyyskohteeseen - sanotaan vaikka uudelle lastensairaalalle, joka lienee niitä harvoja kohteita, joista en ole kuullut kenenkään ruikuttavan. Homman juju on, että lahjoituksen toteutumiselle on pienen pieni ehto. Jokainen ryhmän jäsen lahjoittaa vähintään sen euron verran rahaa hyvään tarkoitukseen, mikäli MTV3, Sub ja kumppanit lupaavat lopettaa Big Brotherin seuraavan kauden, ennen kuin se alkaakaan. 

Vielä pari päivää digiboksittomana Katsomon Live-TV:n suurkuluttajana en ole voinut välttyä siltä ärsyttävältä, ulvovalta mainokselta, jossa luvataan, että kun se kaikkeen mediaan kulovalkean lailla leviävä tosi-tv-turhake vihdoin loppuu, yksi suomalainen on 100 000 euroa rikkaampi. Älyvapaa summa rahaa älyvapaasta käyttäytymisestä älyvapaassa ohjelmassa. Lastensairaalakeräyksen tavoite on 30 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä kasassa on päälle 22 miljoonaa; sata tonnia mahtuisi sinne vielä moneen kertaan. Ja tuottaisi taatusti enemmän iloa, apua ja hyvää kuin jonkun BB-pellen taskussa.

Oikeesti mua risoo harvoin mikään telkkariohjelma, yleensä ohitan tuollaiset olankohtautuksella. Ei ole pakko katsoa, jos ei kiinnosta. Big Brother on niitä harvoja, jotka saa mun verenpaineen nousemaan ihan jo olemassaolollaan. Mulle olis ihan sama, mitä siellä talossa tapahtuu, jos sitä saamarin informaatiosaastetta ei tunkisi silmille joka tuutista telkkarimainoksista etusivun uutisiin, sosiaalisesta mediasta nyt puhumattakaan. Viime tuotantokauden aikana muistan hymähdelleeni ex-puolisoni kanssa mainoksille, joissa kaupiteltiin ympärivuorokautisia näkymiä BB-taloon, että mieluummin maksaisimme siitä, että kyseisestä sarjasta ei tarvitsisi kuulla halaistua sanaa.

Ja olen täysin varma siitä, etten ole ainoa, joka näin ajattelee. Jos Maikkari on valmis palkitsemaan yhden huomionhakuisen suomalaisen ihmisen sadalla tuhannella eurolla siitä, että sekoilee televisiossa katsojien suosion arvoisesti, niin eiköhän meitä, joiden mielestä tuolle summalle olisi parempaakin käyttöä, ole vähintään sen sadan tonnin edestä ja enemmänkin. Ja voiko valtakunnallinen tv-kanava todella kieltää moisen summan päätymisen keräykseen, jonka tarpeellisuutta ja tärkeyttä kukaan tuskin kiistää? Todennäköisesti voi, koska ihmisen ahneudella (ja tyhmyydellä) ei ole rajaa, mutta olisi se mielenkiintoista nähdä.