lauantai 23. toukokuuta 2015

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin?

Olin eilen perua suunnittelemani valokuvausvaeltelun, kun osuin Facebookissa lukemaan eräänkin kuvausharrastajien ryhmän seinällä käytyä keskustelua. Jestas, että voi tulla toisen ihmisen puolesta paha olo: tilaustyönä kuvia ottanut harrastaja laittoi otoksensa ryhmän nähtäville pyytäen palautetta, mutta tuli lähinnä syödyksi elävältä. Syy oli se, että kuvaaja uskalsi myöntää olevansa tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, vaikka totesikin samanaikaisesti tietävänsä, että hänellä on vielä paljon opittavaa. Ja siitäkös nämä kaikkitietävät puoliammattilaiset (ja vähän ammattilaisetkin) riemastuivat: oikea valokuvaajahan ei koskaan pidä omista kuvistaan (tai ainakaan myönnä sitä)! Palautetta pyytänyttä ryhmäläistä syytettiin nöyryyden puutteesta, turhasta puolustelusta ja kyvyttömyydestä ottaa vastaan kritiikkiä, kuvat teilattiin "luokattoman huonoiksi".


En tiedä yhtäkään toista harrastusta, joka nostaisi nesteen ihmisen päähän yhtä herkästi kuin valokuvaus. Varsinkaan aloittelijalle rakentavan kritiikin saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Ongelma ei ole siinä, että osoitetaan opettelua vaativat kohdat, vaan siinä, miten osoitetaan - aivan liian usein tarpeettomasti tölvimällä ja henkilökohtaisuuksiin menemällä. Valokuvaajayhteisöjen huonosta hengestä ei minun tietääkseni juuri puhuta, koska asiallista palautetta vaativa on helppo leimata pelkkiä kehuja kaipaavaksi, kehityshaluttomaksi idiootiksi, joka ei kestä mitään kritiikkiä töitään kohtaan. Edellä sanottu tosin on syy siihen, miksi seuraan valokuvauskeskusteluja tosi vähän: ei mua huvita lukea, kun ihmiset haukkuvat toisiaan ja kuvien paremmuuden sijaan kilpailu tuntuu koskevan ennemminkin "palautteen" loukkaavuutta.


Sen ymmärtämiseen, millainen palaute menee parhaiten perille, ei tarvita monimutkaisia psykologian opintoja. Kuka hyvänsä ymmärtää omakohtaisesta kokemuksesta, että negatiivinen palaute kaikuu kuuroille korville, jos se kohdennetaan henkilöön itseensä ennemmin kuin tämän työhön, tai jos siitä puuttuu kaikki rakentavuus. Oppiminen jää varsin laihaksi, jos palautteen vastaanottaja joutuu käsittelemään haukkumisen nostattamat vihan, ahdistuksen ja pettymyksen tunteet ennen kuin on taas henkisesti sen verran tolpillaan, että kykenee tarkastelemaan työtänsä objektiivisesti.

Itse asiassa juuri se saattaa olla tarkoituskin, vaikkei sitä ehkä aina tiedostetakaan. Ymmärtäähän sen toisaalta: kun kamerat, kuvankäsittelyohjelmat, kirjat ja kurssit ovat kaikkien saatavilla ja harrastajakin voi kehittyä varsin taitavaksi, valokuvaamalla on yhä vaikeampaa elättää itsensä. Miksi palkata valmistujaisia tai häitä varten ammattikuvaaja, kun suvussa on taitava harrastaja, joka tekee homman ainakin halvemmalla, jos ei ilmaiseksi?


Ammattikuvaajaeliitin on helppo naamioida elinkeinonsa suojelu ja oman osaamisensa mainostaminen silmiinpistävällä innolla annetuksi tough love -malliseksi mukapalautteeksi - "sä et koskaan opi mitään jos mä en sano sulle suoraan että sä et osaa mitään". Ja mitä isot edellä: sama ylimielisyys tuntuu heräävän monessa harrastajassakin viimeistään siinä vaiheessa, kun omista kuvista on ensimmäisen kerran joku maksanut jotain. Jälkimmäistä ilmiötä voisi selittää viiteryhmäajattelulla. Ainahan eliittiin pyrkivä haluaa omaksua ihailemansa porukan tapoja olla ja esiintyä. Kun ammattilaisella nousee nokka pystyyn, hänestä samaistumisen kohdetta hakeva harrastaja hakee uskottavuutta - ja erottaa itsensä aloittelijoista - apinoimalla esikuvansa paskantärkeää nettikäyttäytymistä. Oli siinä järkeä tai ei.

Emme me ihmiset kuitenkaan identiteettiprosessiemme uhreja ole. Kuten niin monesti olen tuumannut, päteviä syitä käytöstapojen totaaliselle unohtamiselle on minun mielestäni oikeasti aika vähän. Ainakaan valokuvauksen harrastaminen eri taitotasoilla ei ole yksi niistä. Valokuvaus on siitä harvinainen harrastus, että sen piirissä tyytyväisyys ja ilo omasta kehityksestä tuntuu olevan täysin kiellettyä. Olen nähnyt taitavien valokuvaajien julistavan sitä, miten heidän oppimiselleen on ollut välttämätöntä nähdä itsensä ala-arvoisena surkimuksena muiden kuvaajien rinnalla. Ehkä niin, mutta minusta näennäinen hyväntahtoisuuskaan ei oikeuta lyttäämään toisten ihmisten itsetuntoa maanrakoon. Lopulta kyse on kuitenkin vain kuvista, eivätkä kaikki suhtaudu niihin samalla vakavuudella.


Tottakai palautetta saa ja pitäisikin antaa. Palautetta, ei turhanpäiväistä rääkymistä ja päänaukomista siitä, miten kuvaaja ja koko hänen tuotantonsa on kuraa, jota ei pitäisi koskaan laittaa mihinkään näkyville. On kaksi eri asiaa kommentoida, että "miksi kuvaat kun et kerran osaa mitään" kuin kertoa, että seuraavalla kerralla kannattaa kiinnittää huomiota asioihin X ja Y, jotta kuva onnistuu. Jälkimmäinenkään tapa antaa palautetta ei edellytä arvioitavan kuvan kehumista millään tavalla, mutta ilmeisesti jo asiallinen ilmaisutapakin sumentaa joidenkin mielestä opettelevan valokuvaajan kyvyn nähdä omaa puutteellisuuttaan. Siinähän voisi jopa erehtyä luulemaan, että on tehnyt jotakin - mahdollisesti, vahingossa - itse asiassa jopa ehkä lähestulkoon oikein. Ja sellainen luulohan ylpistää kenet tahansa välittömästi.

Eivät ne tekstin alussa mainitut otokset haukuista huolimatta luokattoman huonoja olleet. Luokattoman huono kuva on huonosti sommiteltu, tärähtänyt ja pahasti yli- tai alivalottunut; nämä kyseessä olevat kuvat olivat perusominaisuuksiltaan aivan kelpoja, vaikka niissä toki oli myös selkeitä puutteita. Minä olisin oikein iloinen, jos kykenisin joskus ottamaan yhtä hyviä kuvia - siksi minunkin kuviani saisi ilman muuta kommentoida ja kritisoidakin. Ilmeisesti keskinkertaisuus ja asiallisessa muodossa annetun palautteen vaatiminen ovat kuitenkin valokuvaharrastajalle täysin kiellettyjä asioita. Juuri siksi poistuin tuosta kyseisestä Facebook-ryhmästä nähtyäni, että saan sieltä enemmän mielipahaa kuin uusia oppeja. Painuin pihalle ja otin postauksessa näkyvät kuvat. Ja arvatkaapa mitä: näen kyllä, että kehittymisen varaa on ja olen siksi avoin palautteelle, mutta siitä huolimatta olen aikaansaannoksiini myös ihan tyytyväinen.

12 kommenttia :

  1. No mitäs helvettiä näin suoraan sanottuna. Jos oikea valokuvaaja ei muka sais olla tyytyväinen omiin teoksiinsa niin on kyllä päässä jtn vialla. Itse olen tässä parin päivän aikana ottanut mielestäni hyviä otoksia, ottaen huomioon välineistöni ja taitotasoni. Joillain on tainnut mennä ohitse kuinka palautetta annetaan. Juuri itsekin osallistuin eräässä ryhmässä suureen linnunpesäkuva keskusteluun jossa ehkä käytiin vähän turhankin raivokkasti kiinni 14-vuotiaan kuviin.

    Kaikkien pitäisi olla kannustavia uusia harrastajia kohtaan, sillä jokainen meistä ottaa omanlaisia kuvia. Olen itsekin ottanut tilaustyönä kuvia (jotka päätyivät lehteen asti ja CD levyn kansiin) ja nekin ovat aika kehnoja. Pystyisin nyt paljon parempaan. Sitä sanotaan kehitykseksi. Olin niihin silloin tyytyväinen. :D Näin niinku minun mielestä pitäisi antaa kaikille mahdollisuus oppia ja kehittyä ystävällinen auttamisen kautta. Uskon että sillä saa parhaimpia tuloksia aikaan. :D

    Anteeksi todella sekava kommentti. Toivottavasti ymmärrät pointtini. :D

    Emma Alhola - Kisaki Seikatsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin oikein hyvin. :) Tottakai kehityksen myötä katsoo vanhempia kuviaan kriittisemmin ja näkee, missä on kehittynyt. Mutta tosiaan, nimenomaan tuota peräänkuulutin itsekin että totta ihmeessä sitä kritiikkiäkin saa antaa, mutta se sävy olisi myös hyvä olla asiallinen. :D

      Poista
  2. En ole valokuvaaja, enkä voi edes sanoa harrastavani valokuvausta, mutta otan paljon valokuvia omiin tarpeisiini. Kuulun kuitenkin facessa muutamiin valokuvausryhmiin ja olen moneen kertaan ihmetellyt miksi siellä haukutaan kaikki aina lyttyyn. Vaikka kuva itsessään olisi miten hieno tahansa niin jokin tekniikassa tökkii.

    Ja etenkin sapettaa kun todella nuorien harrastajien kuvia haukutaan, en ole oikein ymmärtänyt mitä sillä haetaan. Itse kuitenkin tunnen muutamia ihan ammattivalokuvaajia ja he ovat kaikki fiksuja täyspäisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa, kun kuvaustaidot alkavat olla oikeasti (puoli)ammattilaisen tasolla, ymmärrän oikein hyvin että hienoimmistakin kuvista haetaan niitä kehittämisen kohteita - sitä todennäköisesti haluavat kuvaajat itsekin. Ja valokuvafoorumeillahan on ihan yleinen laki, että missään kuvassa ei voi olla horisontti tarpeeksi suorassa. :D Tottakai siellä on seassa niitä fiksujakin harrastajia ja ammattilaisia, mutta tosiaan monilla olisi miettimistä siinä, ketä ja miten haukkuu. Ei se ole mitään realiteettiterapiaa, että vasta kameran ostaneen koululaisen kuvat haukutaan lyttyyn, se on ihan vaan aikuisten ihmisten kusipäisyyttä.

      Poista
  3. Olen huomannut saman tylyn meiningin facebookin kuvausryhmissä. Tosi outoa mun mielestä. Itse olen ihan sunnuntai- ja lomaräpsijä, mutta aina silti olen silloin tällöin tosi tyytyväinen joihinkin ottamiini kuviin. Haluan pitää sen jatkossakin niin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne! :) Tottakai omiin kuviin saa olla tyytyväinen, sisältyyhän niihin paljon muutakin kuin kuvan tekninen ja taiteellinen puoli. Muistoja ja tunnelmia.

      Poista
  4. Mä en edes ole missään valokuvausryhmässä. On se käsittämätöntä miten internetissä ihmiset kuvittelevat voivansa toisilleen kirjoittaa. Ihan pahaa tekee välillä muiden puolesta ja kun pahimmallaan se hyökkäyksen kohde on pieni tyttö tai poika joka vasta aloittelee kuvaamista. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa, että antaisi rakentavaa kritiikkiä, ilman, että toiselle aiheutuu turhaa mielipahaa.

    Itse voisin jollain tapaa sanoa harrastavani valokuvaamista, mutta en kutsu itseäni millään tasolla ammattilaiseksi, mutta mielestäni koen, että saan olla omiin kuviini tyytyväinen. Olen todella kriittinen myös kuvieni suhteen ja välillä tulee niitä vau elämyksiä, miten joku kuva onnistuikin pirun hyvin odotuksiini nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut tarinoita että tää sama meno on toisinaan myös kasvokkain jossain valokuvauskerhoissa sun muissa. En tiedä niiden juttujen todenperäisyydestä, mutta en oikeastaan ihmettelisi, vaikka noin olisi oikeastikin, kun katsoo miten sitä päätä auotaan tuolla Facebookissakin ihan omalla nimellä ja kuvalla.

      Itsekriittisyys on sitten taas jo ihan eri asia kuin muilta saatu palaute ja turhanaikainen haukkuminen. Siinä on vaan se ero, että toisilta ei juuri muuta saakaan kuin haukkuja, mutta terveen itsekriittisyyden vastapainoksi tulee aina myös niitä rehellisiä onnistumisen kokemuksia, kuten kuuluukin. :)

      Poista
  5. Tää teksti on niin asiaa, täällä valokuvauskoulun käynyt, vuosi sitten valokuvaajaksi valmistunut ja alalla jo hetken työskennellyt komppaa! Vaikka mun ei siis kaiken järjen mukaan pitäisi olla enää mikään amatööri, ei mulle tulis pieneen mieleenkään laittaa kuviani arvosteltavaksi esimerkiksi facen valokuvaajien ryhmiin. Niin käsittämätöntä se meno siellä että oikeen hävettää heidän puolestaan :D Ja ei toki voi ihan täysin yleistää, onneksi löytyy niitä asiallisia ja rakentavia palautteita antavia henkilöitäkin, mutta en ymmärrä miten tää harrastus ja ammatti kerää ne kaikista näsäviisaimmat ja kaikkitietävimmät tyypit riehumaan tonne kommenttiosioihin. Mikään ei kelpaa, aina joku muuttaisi jotakin tai rajaisi kuvaa vielä millin vasemmalta, harvoin näkee niitä kommentteja jossa joku sanoo "itse en muuttaisi mitään, pidän kuvasta näin." Vielä harvemmin niitä, jossa sitten sitä kehittävää palautetta osattais antaa fiksusti ja rakentavasti. En vaan pysty ymmärtämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada ammattilaisenkin kommentti asiaan! :) Jotenkin hassua kuulla, että koulutettu valokuvaajakaan ei uskalla laittaa töitään näkyville fb-ryhmiin - kertoo siis erittäin paljon siitä, kuinka realistisella tasolla niissä "palautteissa" lopulta liikutaan. Taiteesta voi toki aina keskustella ja olla eri mieltä, mutta silloin tekniset näsäviisastelut eivät taida olla ihan sitä osuvinta palautetta.

      Ja niin, eihän tosiaan jokainen valokuvaaja ole samanlainen nirppanokka, mutta valitettavan paljon niitä riehujia on. Yleistys oli siis vain tekstin tehokeinona ja luettavuuden kannalta vähän välttämätönkin. ;)

      Poista
  6. Täyttä asiaa tämä teksti!
    Itsekin olen parissa valokuvaus ryhmässä Facebookissa ja samaa olen huomannut. Yleensä jätänkin ryhmien selailut vain siihen upeiden kuvien katseluun, sen verran "hyvää" käytöstä löytyy aikuisilta ihmisiltä...

    Kyllä omiin kuviinsa saa ja joskus pitääkin olla tyytyväinen! En ymmärrä, miten joku sitten jaksaa kuvata päivästä ja vuodesta toiseen, jos kerta jokainen kuva on järkyttävä.

    Ja tässä postauksessa olevat kuvat on upeita! :)

    Lea - Kuviakin kiinnostaa

    VastaaPoista
  7. Instagram on muuten paljon lempeämpi... tiedä sitten jos tägäilee jotain valokuvaustägejä mutta ainaki omat räpsyt ei oo koskaan saanu negatiivista kommenttia. Aina vaa lämmittää sydäntä jos joku tykkää jolla itsellään on tosi upeita kuvia :)

    VastaaPoista

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)