Erityistä herkkyyttä, erilaisia ihmisiä

Tutustuin erityisherkkyyteen terminä ja ilmiönä muutaman sattuman kautta hieman ennen kuin se ehti Suomessa tulla oikeasti tunnetuksi käsitteeksi. Perehdyin aiheeseen sen verran, että tunnistin piirteen itsessäni ja kiinnostuin siitä niin, että erityisherkkyys päätyi lopulta kanditutkielmani keskeiseksi käsitteeksi. Siinä vaiheessa oli jo ehtinyt räjähtää: yhtäkkiä erityisherkkyydestä puhuttiin sanomalehdissä, naistenlehdissä, blogeissa ja vaikka missä. Moni huomasi olevansa erityisherkkä ja ymmärtäviä kannanottoja tuli paljon, mutta tottakai siellä oli myös kritiikkiä ja soraääniä. Osa ei usko piirteen olemassaoloon lainkaan, toisten mielestä se on lähinnä huomionhakua ja "diagnoosi", jolla selitetään yksilön laiskuutta ja halua olla erityinen.

Erityisherkkyydestä löytyy tutkimustietoa, kuvauksia ja kokemuksia pilvin pimein, joten painotan tässä vain sitä, että kyseessä ei ole sairaus, vika tai vamma. Se ei ole diagnoosi, vaan piirre, jonka olemassaoloon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Erityisherkkyydellä on fysiologinen perusta; lyhyesti ja erittäin karkeasti sanottuna se tarkoittaa keskimääräistä korkeampaa tunne- ja aistiherkkyyttä, joka johtaa siihen, että erityisherkkä (eli HSP, kuten lyhennetään) kokee ylivirittyneisyyttä huomattavasti pienemmällä ärsykemäärällä kuin vähemmän herkkä. Piirteeseen liittyy tietysti paljon muutakin tunnusomaista, mutten mene tässä siihen - lisätietoa löytyy kyllä helposti googlailemalla.

On arvioitu, että väestöstä 15-20 % on erityisherkkiä. Se taas ei tee tästä sinänsä laajasta osuudesta herkkyydessään homogeenista - ei todellakaan. Herkkyyden ilmenemismuotojen kirjo on valtava, puhumattakaan siitä vaihtelusta, minkä kunkin yksilöllinen tapa käsitellä ja tulkita herkkyytensä aiheuttamia reaktioita tuo kuvioon. HSP-ryhmiä vaikka Facebookissa seuratessaan saattaa törmätä ensimmäisenä väsyneisiin ihmisiin, jotka kokevat tulleensa ymmärretyksi väärin. Tunteet ovat voimakkaita, jaossa on paljon runoja, voimalauseita ja kauniita kuvia. Puhutaan taiteesta ja kirjallisuudesta; monelle myös henkisyys on tärkeä osa elämää. Tämä hempeys ja tässä ajassa ehkä vähän oudoksuttukin "pehmeys" liitetään monesti erityisherkkyyteen.

Osittain kyse on siitä, että herkkyys ja varsinkin erityisherkkyys ovat todella hämääviä sanoja - suomenkielinen vastine termille highly sensitive person (HSP) on minusta epäonnistunut ja harhaanjohtava. Erityisherkkyys-termin tarkoitus ei nimittäin todellakaan ole tarkoitus olla arvottava saati oikeuttaa vaatimukset jonkinlaisesta erityiskohtelusta. Tiedän monen HSP:n loukkaantuvan tästä verisesti, mutta mä suhtaudun erittäin varauksella lauseisiin, kuten "koska olen niin herkkä". On hyvä pyrkiä elämään herkkyytensä rajoissa siten, ettei uuvuta itseään, mutta se ei myöskään saa olla tekosyy käyttäytymiselle, joka pahimmillaan venyy lähipiirin kontrolloinniksi ja manipuloinniksi. Onneksi sellainen taitaa olla kuitenkin suhteellisen harvinaista, joskin itse olen myös tämän varjopuolen "päässyt" näkemään.

Se, mitä haluan tällä postauksella sanoa, on että meitä erityisherkkiäkin on moneksi. Mun läheiseni eivät missään nimessä kuvailisi mua ensimmäisenä herkäksi, koska erityisherkkyys ei aina ole herkkyyttä siinä kulttuurisessa merkityksessä, joka sanasta monille tulee mieleen. Silti HSP-testeistä napsahtaa piirrettä osoittava pistemäärä silloinkin, kun vastaan kysymyksiin mahdollisimman varovasti ja jopa herkkyyttäni jarrutellen. Mulla on vahva intuitio siinä mielessä, että "haistan" yleensä nopeasti, voiko ihmiseen luottaa. Ruuhkaisen supermarketin käytävillä kaikuva tasainen puheensorina - eli jatkuva virta ärsykkeitä, joita en ehdi käsitellä kunnolla - saattaa saada mut voimaan fyysisesti pahoin, samoin kirkkaat valot. Olen tunnollinen ja tarkka, mutten pidä siitä, että työskentelyäni tarkkaillaan (edes teoriassa), minkä vuoksi viihdyn luennoilla usein takarivissä niin, ettei välittömästi takanani istu ketään.

Saatan olla ulkopuolisen silmiin toisinaan kovin kylmä ja rationaalinen, ja se saattaa hirvittää niitä, joiden herkkyys ilmenee toisin. Facebookin HSP-ryhmissä käydään aina välillä aika ikävän sävyistä keskustelua siitä, millainen "oikea erityisherkkä" voi ja saa olla. Siinä unohdetaan se, että erityisherkkyys on kuitenkin vain yksi piirre ihmisessä, yksi monien muiden joukossa. Se voi vaikuttaa elämään monin tavoin, toisinaan vahvastikin, muttei välttämättä ole se hallitsevin ominaisuus. Se ei määrää ihmisen arvomaailmaa, mielipiteitä tai tee ihmisestä ketään toista parempaa tai huonompaa.