Pyysin juuri anteeksi ihmiseltä, jota epäilen vahingossa loukanneeni. "Epäilen", koska en ole ihan varma ja "vahingossa", koska tahallani en sitä olisi tehnyt. Jos olenkin loukannut, en itse asiassa edes tiedä, miten. Mulla on kuitenkin vahva tunne siitä, että jotenkin olen pahoittanut toisen mielen. Asiaa pahentaa se, että en edes tunne kyseistä henkilöä kovinkaan hyvin, mutta hän vaikuttaa oikein mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä, johon saattaisin epäsosiaalisesta erakkoluonteestani huolimatta haluta tutustua paremminkin. Kusipäältä vaikuttavan ihmisen loukkaaminen ei varmaan tuntuisi tahallisenakaan yhtä pahalta kuin tämä.
Mutta. Oli anteeksi pyytäminen kuinka oikea ja hyvä teko tahansa, niin kyllä se myös egon päälle käy. Ei todellakaan ole helppoa niellä ylpeytensä ja kysyä toiselta, olenko tehnyt jotakin väärin. Ja pahoitella, vaikkei ole varma, onko sille edes tarvetta. Sitä pelkää, että oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen tuottaa joka tapauksessa vain lisää epämukavuutta. Joko saat kuulla toisen loukkaantuneen oikeasti ja olevan ehkä vihainen tai joudut vähän noloon tilanteeseen, kun hän ihmettelee turhaa anteeksipyyntöä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole erityisen houkutteleva.
Ei se epävarmuuden ja syyllisyyden sekaisen tuntemuksenkaan kantaminen erityisen hauskaa ole; helpompaa vain, kuin anteeksi pyytäminen. Toisaalta siellä vaakakupissa painaa muukin kuin se, miten juuri minun tässä nyt käy. Passiivisuus jättää toiselle osapuolelle pahan mielen, jonka voisi ehkä korjata yhdellä sanalla. Vai onko joku kuullut aikuisen ihmisen loukkaantuneen toisen vilpittömästä anteeksipyynnöstä? On äärettömän helppoa unohtaa, ettei anteeksi pyytämisessä ole kyse minusta, vaan siitä toisesta ihmisestä. Näinhän sen pitääkin mennä: jos olen itse tehnyt toiselle jotakin ikävää, miksi sen seuraamuksen pitäisi tuntua minusta helpolta ja mukavalta? Silmä silmästä, karman laki ja niin edespäin.
Tätä kirjoittaessani en ole vielä saanut sitä anteeksipyyntöä oikeasti tehtyä, koska se on tilanteen syvällisestä (yli)analysoinnista huolimatta edelleen vaikeaa. Jos kuitenkin luet tätä tekstiä, olen päässyt tuosta vaikeudesta yli.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)