Tekijänoikeudet kuuluvat tällä kertaa kaikissa kuvissa Clairelle; mä en tällä hetkellä omista pokkaria ja järkkärin kanssa ei festareilla tunnetusti juhlita, joten olin tällä kertaa kameratta reissussa. Ei me tosin Clairenkaan kameralla juurikaan siellä paikan päällä kuvailtu, koska kuvia esiintyjistä, yleisöstä ja valotehosteista tulee kyllä pilvin pimein nettiin näkyviin muutenkin. Me keskityttiin ihan vaan musiikista ja tanssimisesta nauttimiseen, joten jos jotakuta kiinnostaa nähdä, miltä Soundeilla tänä vuonna näytti ja kuulosti, kuvia ja videoita tullee viikon, parin sisään ainakin tapahtuman Facebook-sivuille.
Asiaan. Summer Sound Festival, jota blogosfäärissä epäilemättä seuraavien päivien sisällä taas ihan riittämiin hehkutetaan (syystäkin kyllä), on siis elektronisen tanssimusiikin ystävien hemmottelutilaisuus ja mainittua musiikkityyliä inhoavien kidutusviikonloppu, jota tänä vuonna (edellisen tavoin) juhlittiin Helsingin Messukeskuksessa. Oli Hardwellia, Bastoa, Faithlessia, Tiëstoa, Above & Beyondia ja vaikka mitä mahtavaa. :) Mun viikonlopun ehdoton kohokohta oli Sander van Doorn, mutta uusia suosikkejakin löytyi. Aina joskus pitää kuulla artisti livenä ennen kuin siitä oppii tykkäämään. Mulle näin kävi Knife Partyn kanssa. Radiosta ja Youtubesta kuultuna se on kuulunut mulla luokkaan "ihan ok", mutta eipä ne Bonfiret ja Internet Friendsit ole meillä pahemmin raikuneet, enkä sitten ole kyseisen orkesterin muuhunkaan tuotantoon vaivautunut perehtymään. Mutta kyllä kuulkaas toimi livenä! Saman tempun teki myös mun aiemmin vähän vierastamani Orkidea.
Me mentiin Clairen kanssa koko viikonloppu selvin päin, eli tuon meidän nelipäiväisen reissun voisi periaatteessa laskea erittäin miellyttäväksi kunnonkohotukseksi/rasvanpoltoksi, koska tanssilattialla kulutettuja (hikoiltuja) kaloreita ei todellakaan otettu takaisin alkoholista tai roskaruoasta. Hiki tosiaan virtasi ja aamuyöstä se, mikä aiemmin muistutti vielä mahdollisesti smokey eyeta, oli ainakin omasta mielestäni enemmän turpaansa saanut panda. Mutta väliäkö hällä, eihän sinne nyt toki hyvältä menty näyttämään, vaan pomppimaan tungoksessa hölmön näköisesti niin että hiki lentää ja letti liimautuu otsaan. Tai se oli ainakin lopputulos. Tarkoitushan oli siis näyttää enemmänkin tältä:
Kauneus(?) on katoavaista ja pyöreät kahdeksan tuntia tuokin poseerauksen jälkeen mulla sojotti tukka vähän joka ilmansuuntaan, samoin naama. Tajusimme Clairen kanssa, että asunnossa, jossa yövyimme (huoneistohotelli kyseessä siis), oli valokuvausta ajatellen erinoimainen valaistus, ja päätimme tehdä jotakin, jota kutsumme traumaattiseksi valokuvaukseksi. Termin taustalla on sosionomiksi opiskelevan ystävämme taannoinen kurssi, joka oli nimeltään terapeuttinen valokuvaus. Näin traumaattista materiaalia me sitten saatiin aikaiseksi (suurin trauma taisi tulla siitä kun tajusin, millaisen silikonitissiefektin tuo mun kaulakoruni ensivilkaisulla kuvassa aiheuttaa):
Muistettakoon myös, että jokaisen onnistuneen kuvan takana on aina liuta niitä vähemmän onnistuneita...
Festivaalista jäi paitsi erittäin positiiviset, myös vähän haikeat fiilikset. Haikeat ensinnäkin siksi, että vuoden odotus seuraaviin Summer Soundeihin tuntuu sietämättömän pitkältä ja toisekseen siksi, että tämä taisi olla minun ja uskollisten reivilenkkareideni/matkakenkieni/puhkikuluneiden Converseideni viimeinen yhteinen reissu. Uudet on jo ostettu, mutten oikein ole osannut käyttää niitä, kun nuo vanhat on niin rakkaat. Nyyhkis. Kiva silti, että ne olivat mukana ainakin vielä tässä tapahtumassa. Siis lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina minä idiootti tuumasin, että joo kyllä mä jaksan tampata koko illan kiilakorollisilla sandaaleilla. Arvata saattaa, että päkiät oli paria tuntia myöhemmin asiasta hiukkasen eri mieltä. Sitten sitä mentiinkin muut päivät hyvin mielin tasapohjaisilla kengillä. Se ei toki estänyt mun pohkeita jumiutumasta aivan totaalisesti, kun unohdin venytellä viimeisen illan jälkeen.
Jalkakivut ei kuitenkaan ole yhtään mitään, kun ajattelee miten mahtava viikonloppu meillä oli. Parasta musiikkia, parasta seuraa ja ainakin mulle vuoden tähän mennessä parhaat bileet. :) Koko tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja ainakin mut näkee Summer Soundeilla ensi vuonnakin. Suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle - juuri tänään Clairen kanssa todettiin eräälle ihmettelijälle, että elektronisen tanssimusiikin hienous löytyy monesti siitä, että sen kokee livenä valotehosteineen ja tärisevine bassoineen, eikä välttämättä jokapäiväisestä kuuntelusta. Ajatus tavallisesta baari-illasta tuntuu nykyisin lähinnä ahdistavalta, mutta konemusa saa mutkin liikkeelle. Yksi suurimmista syistä itse musiikin lisäksi on se, että ihmiset tuntuvat keskittyvän ihan oikeasti siihen musiikkiin, eikä hauskanpitoon tarvita valtavia määriä alkoholia (saati nyt muitakaan aineita). Lisäksi tanssiminen rentouttaa ja on omalla tavallaan terapeuttista. Ei kai sitä paremmin voi tiivistää, kuin että:
This is my church
This is where I heal my hurts
Faithless - God Is A DJ
Yksi suurimmista syistä itse musiikin lisäksi on se, että ihmiset tuntuvat keskittyvän ihan oikeasti siihen musiikkiin, eikä hauskanpitoon tarvita valtavia määriä alkoholia (saati nyt muitakaan aineita).
VastaaPoista^ en tiiä millä festareilla oot ollu mut summer soundissa oli kyllä reippaasti yli puolet ihmisistä aineissa, enkä suinkaa tarkota alkoholia :D kilometrin päähänhä näki kuka oli ottanu piriä tai essoja ja kuka sitte meni alkon voimin (ja jotkut sitte selvinpäin). en sitte tiiä huomaako sen vasta ku on ite käyttäny/nähny enemmänki kavereitte käyttöö vai miten mut ei siel kyl paljoo ihmisii ollu ilman mitään piristeitä. hyvät bileet oli kyl, oispa tän tyyppisii enemmänki suomessa <3
Hehe, hyvä kommentti. :) Itse asiassa puhuttiin yhden ihmisen kanssa tästä aiheesta tän postauksen julkaisemisen jälkeen ja todettiin, että mä saatan olla turhan sinisilmäinen maalaisjuntti. :D Mun lähipiirissä ei käytetä mitään laittomia aineita, joten en ole aiheeseen pahemmin perehtynyt, ja voin ihan avoimesti myöntää, etten ihan oikeasti tunnista muita kuin alkoholin voimin sekoilevia. Surullistahan tuo on, mutta toisaalta siitä seuraa kyseisiin aineisiin perehtymättömälle juuri tuo, mitä kirjoitin: ihmiset TUNTUVAT keskittyvät musiikkiin... :D
PoistaMutta joo, kukin tyylillään ja kivaa oli mullakin, vaikken tarvinnut edes sitä alkoholia. :)