Luna löysi sohvalta tyynyjen välistä kivan makuupaikan. Eikä tässä tahdo ihminen mahtua sohvalle istumaan, kun kaksi kissaa vie kaiken tilan. Toisaalta varsinkin Aapo kyllä tekee tilaa, kun tietää, että siitä hyvästä saa silittelyä ja rapsuttelua.
Aapo painaa nykyisin yllättävän paljon. Kun sisarukset kiipeävät tiskipöydälle, Lunan saa kevyesti yhdellä kädellä alas, mutta Aapoa pitää jo ihan oikeasti nostaa. Kahdella kädellä. Tai onnistuu se yhdelläkin kädellä, mutta koska herra on tosiaan siskoansa huomattavasti paljon painavampi, kissan poistaminen tiskialtaan liepeiltä käy helpommin kaksin käsin. Aapo kun ei varsinaisesti nauti nostelusta ja sylissä olemisesta; hellyydenkin se ottaa vastaan mieluummin vieressä sohvalla tai lattialla istuen.
Pahin pentuaika taitaa olla jo ohi, koska kumpikin kissa on rauhoittunut viime näkemästä huomattavasti. Tosin sain ystävällisen ohjeistuksen nostaa talouspaperirullat pois saalistajien ulottuvilta, ja kivasti syödyn näköiset lempparipallot on edelleen ihan parhaita. Aapo tykkää myös siitä, kun sitä leikitetään pienellä taskulampulla, joka heijastaa kalanruodon mallisen kuvan lattiaan. Se tuntuu tajuavan varsin hyvin, mistä on kyse, sillä erehtyessäni pysäyttämään kalankuvan liian pitkäksi aikaa Aapeli vilkaisee ensin kädessäni olevaa lamppua ja luo minuun sitten varsin patistavan katseen.
Lunan pienille aivoille leikki tuntuu olevan liian monimutkainen; se kun ei tajua lähteä seuraamaan liikkuvaa valoläiskää, vaan jää tuijottelemaan hämmentyneen näköisenä ja tassuttelee sitten tiehensä. Olen ihmetellyt sen kykyä liikkua hiljaa ja huomaamattomasti. Jos se ei olisi niin ilmeisen tyhmä, se voisi olla ulkokissana varsin taitava hiirestäjä.
Ehkö Luna onkin juuri fiksumpi ja lähtisi vain oikean saaliin perään ;)
VastaaPoistaNiin, eihän sitä tiedä. :D
Poista