Vihreän teen anatomiaa: ainesosia ja niiden terveysvaikutuksia

Palataanpa pitkästä aikaa aiheeseen tee. Moni meistä sitä litkii ja on kuullut sen olevan terveellistä - mutta mitä tee sitten oikeastaan sisältää ja mitä se meille tekee? Puhun tässä postauksessa lähinnä vihreästä teestä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että sitä on tutkittu huomattavasti enemmän kuin vaikka mustaa teetä. Muitakin teelaatuja tosin kyllä tutkitaan koko ajan enemmän, eikä lukemani perusteella ole syytä olettaa, etteivätkö niidenkin terveysvaikutukset olisi ainakin samansuuntaiset kuin vihreän teen.

Teepuut kuuluvat Camellia-kasvien sukuun ja kuten arvata saattaa, niitä on risteytetty ja erilaisia lajikkeita on olemassa runsaasti. Lajikkeen lisäksi teen laatuun vaikuttavat monet muutkin tekijät, mutta länsimainen teelajikkeiden luokittelu perustuu kuitenkin lehtien käsittelyyn. Niinpä samasta puskasta on mahdollista kerätä lehtiä niin mustaa, vihreää kuin valkoistakin teetä varten. Vihreä tee on eräs vähiten käsitellyistä teelaaduista. Mutta mitä siinä sitten on? Teen ainesosia tunnetaan satoja, seuraavassa käsittelen joitakin keskeisimpiä.

Teiini eli kofeiini
Alkaloidi, jonka piristävä, vireyttä ja valppautta lisäävä vaikutus perustuu siihen, että se kiihdyttää keskushermoston toimintaa. Kofeiini ei suinkaan ole teen "tärkein" ainesosa, mutta monen mielestä teen juomisen kannalta kiinnostavin. Yleinen käsitys (jossa itsekin pitkään olin) lienee, että teessä on huomattavasti vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Lukemani perusteella asia näyttäisi olevan kuitenkin juuri päinvastoin: teen kofeiinipitoisuus on - toki riippuen haudutusajasta, teelaadusta jne. - kahvia suurempi, joskin käsittelyssä osa kofeiinista haihtuu pois. Suurin ero tulee kuitenkin siitä, että kahvin aiheuttaman kofeiinipiikin sijaan teen kofeiini imeytyy elimistöön hitaammin: vaikutus ilmenee myöhemmin, mutta myös kestää kauemmin.

L-teaniini
Aminohappo, jolla saattaa tutkimusten mukaan olla melkoisesti hyviä vaikutuksia kehossa. Juuri teaniini on se aine, joka hidastaa kofeiinin imeytymistä elimistöön; sillä on myös rentoutumista edistävä, ei kuitenkaan väsyttävä vaikutus. Sen on tutkittu myös parantavan mielialaa ja keskittymiskykyä, vähentävän stressiä, alentavan kolesterolia ja tukevan immuunivastetta. Flunssakautena ja tenttiin lukiessa runsas teen lipittäminen voi siis olla hyvinkin hyödyllistä. Teaniini vaikuttaa voimakkaasti myös vihreän teen makuun ja siksi sitä onkin sanottu "teen sieluksi".

Antioksidantit
Antioksidantti ei ole mikään yksittäinen ainesosa, vaan nimitys kemikaaleille, jotka suojaavat elimistöä vapailta happiradikaaleilta, eli molekyyleiltä, joita syntyy, kun soluissa tapahtuu hapettumista. Antioksidantit ovat siis elimistölle välttämättömiä ja tärkeitä; tutkimustulokset esimerkiksi teen syövältä suojaavasta vaikutuksesta perustuvatkin juuri siihen, mitä antioksidantit elimistössämme tekevät. Ja parasta on se, että antioksidantteja on teessä paljon!

EGCG
Antioksidanttien ja muiden ainesosien maailma on varsin monimutkainen. On esimerkiksi polyfenoleja, joista yksi esimerkki ovat flavonoidien ryhmään kuuluvat katekiinit, joilla on myös antioksidanttisia vaikutuksia. Eräs tällainen polyfenoli-katekiini-flavonoidi-antioksidantti on epigallokatekiinigallaatti eli EGCG. Katekiini-flavonoidina se mm. vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja estää rasvan kertymistä kudoksiin. Siksi teestä puhutaan toisinaan "laihduttajan juomana" - sehän siirtää nälän tunnettakin.

Flavonoidit, kuten EGCG, vahvistavat verisuonten seinämiä, millä lienee yhteys siihen, että teen on huomattu ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja. Flavonoidit myös vaikuttavat teen väriin ja makuun. Katekiinina EGCG taas on ehkä jopa vitamiineja tehokkaampi antioksidantti - lisäksi katekiinit suojaavat mm. UV-säteilyltä, alentavat kolesterolia ja tappavat bakteereja.

Vitamiinit ja kivennäisaineet
Muutamasta teekupillisesta voi lukemani mukaan saada saman suuruisen annoksen vitamiineja ja kivennäisaineita kuin lautasellisesta salaattia. Mustia teelaatuja lukuunottamatta teessä on runsaasti C-vitamiinia. Lisäksi siinä on B1- ja B2-vitamiineja, E-vitamiinia, kaliumia ja magnesiumia. Fluoripitoisuudensa ansiosta se voi auttaa suojaamaan hampaita reikiintymiseltä, joskin mustan teen tiedetään myös värjäävän purukalustoa. Vitamiinien ja kivennäisaineiden muita hyviä vaikutuksia löytyisi tietenkin monen postauksen verran lisääkin.

Vesi
Ei itse teelehtien ainesosana, mutta haluan nostaa tämän esille. Kun teejuomaa valmistetaan, vesi pitää tietenkin keittää. Historiallisesti - ja nykyaikanakin maissa, joissa puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys, mutta teetä juodaan paljon - se on ollut varsin merkittävä terveyshyöty, sillä vettä keittäessä pääsevät hengestään monet haitalliset bakteerit.

Yritin pitää tekstin tiiviinä, vaikka asiaa ja tietoa on saatavilla valtavia määriä. Toivon, että minitutkielmani on kaikesta huolimatta yhtä mielenkiintoinen, kuin aihepiiri on minulle. Teeasiaa on tulossa lisääkin, suunnitteilla on ainakin postaus siitä, miten teetä kannattaa näiden terveyttä edistävien ainesosien kannalta hauduttaa ja juoda. :)

Kirjoitin tämän postauksen pitkän ajan kuluessa lukemani ja oppimani pohjalta, siksi tarkkoja lähdeviitteitä ei ole merkitty - enkä usko, että niitä juuri kukaan jaksaisi lukeakaan, kun kyseessä ei ole akateeminen asiantuntijateksti. Alla kuitenkin muutama kirja, joita olen tätä tekstiä suunnitellessani ja kirjoittaessani selaillut:

Arstila, Pirkko 2011. Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku.
Nihtinen, Pekka 2004. Kiinalainen teekirja. Memfis Books, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2006. Teehetki. Minerva, Jyväskylä.
Suvilehto, Pirjo 2007. Vihreä tee: terveyttä ja hyvinvointia. Atena, Jyväskylä.