Miten oppia inhoamaan teetä

Monesti kuulee ihmisten sanovan, että he juovat rooibosteetä tai yrttihaudukkeita, koska eivät pidä teen mausta. En väitä, että kaikki voisivat siitä pitää tai että kaikkien ylipäätään pitäisi, mutta teetä on helppo oppia vihaamaan, jos sitä ns. juo väärin. Mä en ole kahvila-alan ammattilainen eli en osaa kertoa kovin tarkkoja tietoja eri teelaaduista ja teekulttuurista, mutta osaan sentään nimetä muutaman itse tehokkaaksi havaitun keinon saada teestä sellaista myrkkyä, ettei sitä taatusti tee mieli juoda.

1. Aloita Liptonin keltaisesta.
Pienissä kahviloissa, joissa teenjuojia ilmeisesti käy varsin vähän, on yleensä tarjolla vain Liptonin teetä ja pahimmassa tapauksessa vain sitä pirun Yellow Labelia, jonka kuvitellaan olevan kaikille kelpaava "perustee". Sillä mäkin olen valitettavasti teenjuontini aloittanut; lisäsin ensimmäisiin mukillisiin hirvittäviä määriä sokeria. Toki tämä on makuasia ja moni varmaan oikeasti tykkää kyseisestä litkusta, mutta pelkästään yhden tuotteen perusteella ei kannata päätellä, ettei tykkää teestä ollenkaan. Yellow Label on maustamatonta mustaa teetä, jolle löytyy kyllä (minun mielestäni) parempiakin vaihtoehtoja. Siirryin aikanaan Liptonista aika nopeasti muihin mustan teen sekoituksiin ja join paljon esimerkiksi English Breakfast -teetä. Jos teen maku oudoksuttaa, ei ehkä muutenkaan kannata aloittaa maustamattomasta teestä, joskaan ei siitä eksoottisimmasta mahdollisesta maustetustakaan.

2. Hauduta liian kuumaan veteen.
Vaikka niissä pakkauksissa ja pusseissa lukisi mitä, musta tee on (minun tietääkseni) ainoa teelaatu, joka kestää myös kiehuvan kuumaan veteen hauduttamisen. Vihreää ja valkoista teetä varten veden pitää ehdottomasti antaa jäähtyä hetken aikaa, muuten tuloksena on todella kitkerä litku, jota eivät mitkään makeuttajat pelasta. Valitettavasti kahviloissakaan ei aina tiedetä tätä, ja monta kertaa on käynyt niin, että ennen kuin ehdin kieltää, myyjä on jo laittanut teesihdin tai -pussin suoraan 100-asteiseen veteen.

3. Hauduta liian kauan.
Sen lisäksi, että ainakin pussiteepakkauksissa neuvotaan teeveden lämpötilat usein päin honkia (ks. edellinen kohta), niissä käsketään usein myös uittamaan teepussia vedessä useita minuutteja. Unohdin kerran teepussin mukiin pariksi minuutiksi ja tuloksena oli sellaista tervaa, että viemäriin meni. Itselleen sopivan haudutusajan löytää vain kokeilemalla, mutta alkuun puolikin minuuttia on jo pitkä aika. Missään nimessä teetä ei kannata juoda niin, että jättää pussin lillumaan veteen samalla kun juo.

4. Lisää vihreään teehen makeuttajia.
Mulla kävi vihreän teen kanssa ensimmäisillä kerroilla ihan perinteisesti: ensin haudutin liian kuumaan veteen, sitten keksin, että kitkeryyden voi yrittää peittää makeuttajilla. Jossakin vaiheessa oivalsin, että kumpikaan ei oikein ollut hyvä idea. Vihreä tee ei minusta tarvitse makeuttajia, päinvastoin sokerit ja muut vastaavat tekevät siitä vähintään yhtä pahaa kuin liian kuuma vesikin. Makeuttajien määrä on toki makuasia siinä missä hauduttamisajan pituuskin, mutta vihreästä teestä saa helposti aivan väärän käsityksen, jos sitä ei koskaan maista sellaisenaan.

5. Lisää teehen maitoa.
Maitoteellä ja homejuustolla on se yhteinen piirre, että ne jakavat kumpikin mielipiteitä aika voimakkaasti. Itse en voi sietää kumpaakaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että teehen ei saisi lisätä maitoa, vaan kuten edellisessäkin kohdassa, teetä kannattaa kokeilla myös "mustana" eli ilman maitoa ja makeuttajia. Jos maitoa kaadetaan teen joukkoon sillä ajatuksella, että se peittää teen makua ja täten teetä on helpompi oppia juomaan, litkun kamalasta mausta ei välttämättä kannata syyttää teetä. Maito ei myöskään taatusti sovi kaikkien teelaatujen kanssa samalla tavalla yhteen.

6. Pelkää irtoteetä.
On totta, että pussitee on helppo ja nopea. Olen kuullut sitä sanottavan "pikateeksi", vähän samaan tapaan kuin Mäkkärin hampurilaiset ovat pikaruokaa ja ravintolasta voit tilata syötäväksesi "kunnon" hampurilaisen. Olen kuullut myös, että pussiteessä on usein hyvin minimaalinen määrä teetä ja paljon kaikkea muuta, kuten mausteita. Tämän väitteen paikkaansa pitävyydestä en tiedä, mutta sen tiedän, että irtotee on usein maultaan huomattavasti parempaa kuin pussitee. Irtoteetä ei siis kannata pelätä: sen valmistaminen ei lopulta ole huomattavasti hitaampaa kuin pussiteenkään, eikä se ole vaikeaakaan, tosin suosittelen kunnollisen, tarpeeksi tiheän sihdin hankkimista. Makuvalikoimakin on usein laajempi. (Kiinassa irtoteetäkin käytetään kuulemma pikateenä siten, että heitetään vain lehdet kupin pohjalle ja vettä päälle.)

7. Älä osta teemerkkejä, jotka ovat sinulle vieraita.
Lipton, Nordqvist, Twinings. Siis silloin, kun ei osteta Pirkkaa ja muita halpamerkkejä. Edellä mainituilla on toki paljon vaihtoehtoja, mutta markkinoilla on paljon muutakin. Pienimmistä kaupoista ei ehkä saa muuta kuin Liptonin keltaista ja Tiikerin päiväunta, mutta jos teeostoksia varten uskaltautuu edes vähän isompaa markettiin, alkaa valikoimaa jo olla. Citymarketeissa ja Prismoissa on ihan hyvät teevalikoimat ja katse kannattaa suunnata yleensä ylähyllylle; tavanomaisimmat pussiteet ovat siinä silmien tasalla. Ylempää löytyy yleensä irtoteetä, ainakin Forsman ja Clipper sijoitetaan monesti sinne. Vielä parempi tietysti on, jos käy jossakin erikoisliikkeessä (Ruohonjuuri, Punnitse ja säästä, luontaistuotekaupat jne.) silmäilemässä teehyllyjä. Kaikki eivät pidä niistä massojen suosimista juomista; itsensä voi yllättää iloisesti, kun rohkaistuu kokeilemaan jotakin uutta ja erilaista.

8. Juo teetä väkisin.
Kaikki eivät pidä teestä, vaikka sen kuinka valmistaisi oikein. Joku ei tykkää kuumista juomista, jollekin itse teen maku on vastenmielinen ja toisten mielestä kahvi on ainoa oikea lämmin juotava. Mitä enemmän itsensä pakottaa juomaan teetä, sitä suurempi inho sitä kohtaan muodostuu. Kun itseään ei pakota, voi teestä tulla vaikka sellainen "hätävarajuoma", jota juodaan flunssaisena tai vaikkapa tilanteessa, jossa kieltäydyt juomasta kahvia ja sen sijasta tarjotaan teetä.

Edit: Tätä postausta on muutamassa tunnissa katsottu liki 300 kertaa, mikä on mulle hurja määrä! Uteliaisuus voitti ja on pakko kysyä, että mistä teitä oikein tulee? :) Googlen tilastot kertoo, että tänne on tultu Facebookista, mutta mihinkäs tää teksti on linkattu? Kommentoikaa! :D