Puolan matka: Krakova

Viime viikkoina on taas tullut mutkia matkaan elämässä monella tavalla, mutta vihdoin pääsen takaisin matkapostausten pariin! Nämä ovat mulle tärkeä tapa purkaa ajatuksiani, kuviani ja matkapäiväkirjojani - ja toivottavasti näistä on lukijallekin jotain iloa. :D

Viihdyin matkani ensimmäiset päivän Gdanskissa ja sen ympäristössä, mutta koska varsinainen määränpääni oli aivan toisessa päässä maata, kaupungista piti lopulta poistua johonkin suuntaan, vaikka siihen kovasti olinkin ihastunut. Aikatauluja hetken pohdittuani päädyin siihen, että siirryn Gdanskista suoraan Krakovaan ilman välipysähdyksiä, sillä en halunnut reissustani turhan kiireistä. Mä olin lomalla enkä juoksukilvassa kellon kanssa.

Sellainen pikku juttu vain, että Gdanskista Krakovaan on melko pitkä matka. Nopeimmatkin junat kulkevat välin reilussa viidessä tunnissa, mutta näin alkuvaiheessa matkaani en vielä uskaltanut käyttää niin paljoa rahaa kuin siihen olisi vaadittu. Eikä yöjunakaan rehellisesti sanoen houkutellut, sillekin olisi kuitenkin tullut jonkun verran hintaa. Puolassa opiskelija-alennusta juniin ei saa ilman jonkinlaista kytköstä maahan, eli käytännössä Puolan kansalaisuutta tai vähintäänkin vaihto-opiskelua paikallisessa oppilaitoksessa, joten olisin maksanut kaiken lisäksi vielä täyden hinnan lipusta.

Niinpä mä sitten päädyin kaivelemaan vaihtoehtoja 10 tunnin bussimatkan taittamiseen. Ja mitä löysinkään: firma nimeltä Polskibus.com kuljettaa ilmastoiduilla, kaksikerroksisilla punaisilla autoillaan matkustajia pitkin maata (ja myös esimerkiksi Saksaan ja Tsekkiin) harvinaisen edullisin hinnoin. Kuulostaako tutulta? Kyseessä on tietenkin meikäläisen Onnibus.comin sisar. Homma toimii suomalaiselle ilahduttavan samalla tavalla kuin kotimaassa, ja tuntuu siksi myös turvalliselta. Mutta kyllähän se reilun 10 tunnin bussissa istuminen käy hermoille ja istumalihaksille. Ensimmäiset seitsemän tuntia sujuivat kohtuullisen mukavasti, mutta sen jälkeen loppumatka tuntui melko nihkeältä. Mutta istuttava se oli, ja lopultakin olin illalla helteisen hiostavassa Krakovassa, ja löysin jopa hostelliini suhteellisen helposti.

Viimeksi mainittua voin muuten lämpimästi suositella Krakovaan matkaaville: Hostel Giraffen sijainti on mainio, hintataso erittäin kohtuullinen, henkilökunta oikein ystävällistä, ja palvelut ylipäätään todella hyvällä tasolla ottaen huomioon, että ollaan hostellissa. Kirahviteema on mukana koko sisustuksen ja hymyilin itsekseni huomatessani makuusalissa, että asiakkaille tarjolla olevat kirahvikuvioidut huovat saavat aikaan hupsun mielikuvan siitä, että sängyissä retkottaa lauma pitkäkaulaisia sorkkaeläimiä. Sen annan Giraffeen menijöille vinkiksi, että respasta annettavat lukot säilytyslokeroihin ovat aika heppoisen oloisia - olisin ihan varmasti saanut omani tiirikoitua auki hiuspinnillä, jos olisin kokeillut - että mukana kannattaa olla oma riippulukko. Tosin hostellissa yöpyvillä varmaan usein on muutenkin, kuten minullakin.

Krakovassa se alue, jolla turisti enimmäkseen pyörii, on suhteellisen pieni ja tiivis. Siksi siellä on helppo liikkua, ja kaupunki on myös turvallisen oloinen. Tosin yksin matkustavana ja pelkästään jo kotimaassa yökerhoja karttavana jätin Krakovan hurjaksi kehutun klubielämän katsastamatta. Ilta-aikaan kaupungin pääaukiolla kauppahalli Sukiennicen ja Mariankirkon ympärillä on ihana tunnelma - ja pimeän aikaan lämpötilakin on siedettävä. Päiväsaikaan sen sijaan päähine, aurinkorasva ja reilu määrä juotavaa on syytä olla mukana. Allekirjoittanut oppi tämän valitettavasti kantapään kautta unohtaessaan kaksi ensimmäistä ja aliarvioidessaan reippaasti viimeisen tarpeen. No, hengissä ollaan.

Krakovassa on kirkkoja vähän joka nurkalla ja tämä on kaupungin kirkoista pienin - niin pieni, että apostolienkin piti jäädä ulos seisomaan, vinoilevat paikalliset. (Kirkon edustalla seisovat patsaat esittävät apostoleja.)

Mulla oli Krakovan alueella suunnitelmissa paljon muutakin kuin kaupungin katselua, joten tärkeimpien nähtävyyksien tarkastelu piti ahtaa käytännössä yhteen päivään. Heittäydyin perusturistiksi ja liityin kameroineni eräälle kaupungissa tarjolla olevista ilmaisista kiertokävelyistä. Niitä pyörittävät englantia (tai joskus espanjaa tai jotain muuta kieltä) puhuvat oppaat, joille voi antaa kykynsä ja omantuntonsa mukaan tippiä kävelyn lopussa. Siellä sitä sitten tassulteltiin kiltisti Krakovan kuumuudessa Mariankirkolta kansallisteatterille ja Wawelin kukkulalle korkokengissään ja minihameessaan kierrosta vetävän nuoren naisen perässä - ja vaikka vaatetus tuntui työn fyysiseen vaativuuteen nähden aika epäkäytännölliseltä, kyseessä oli muuten todella teräväpäinen nuori nainen, joka puhui erinomaista englantia. Ihmettelin, miksei häntä oltu jo ryövätty jonkin korkeita maksuja veloittavan turistikierrosfirman palkkalistoille.

Iltapäivällä liityin samaisen oppaan kierrokselle Kazimierziin, Krakovan vanhaan juutalaiskortteliin. Kaupunki säästyi kuin ihmeen kaupalla toisen maailmansodan tuhoilta niin, ettei sitä jouduttu rakentamaan käytännössä kokonaan uudelleen, kuten vaikkapa Gdanskissa kävi. Silti natsivallan jättämät arvet ovat läsnä sielläkin. Kazimierzin läheisyydessä, Podgórzen kaupunginosassa, sijaitsi kolmannen valtakunnan aikaan ghetto, jonne ahdetut juutalaiset lopulta kuljetettiin keskitys- ja tuhoamisleireille pitkin Puolaa. Työleireille päätyneistä osa pelastui teollisuusmies Oscar Schindlerin ansiosta - moni on varmasti nähnyt näistä tapahtumista kertovan elokuvan Schindlerin lista. Kazimierz-kierros ei ole sieltä iloisimmasta päästä, mutta siellä kannattaa ehdottomasti käydä.

Krakova on kaunis kaupunki ja monen suosikkilistan kärkipäässä. Kuten aiemmista postauksista voi päätellä, se ei näyttäytynyt mulle yhtä viehättävänä kuin Gdansk, mutta sinnekin voisin yhtä kaikki palata oikein mielelläni. Paljon jäi aikapulan vuoksi tietenkin vielä näkemättä, minkä vuoksi olen aika varma, että palaan Puolaan vielä uudemman kerran, ehkä siinä samalla Krakovaankin.