Viisas elämä 2015

Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt Viisas elämä -messut tekivät muhun sen verran hyvän vaikutuksen, että varasin messuviikonlopun kalenteriini jo ajat sitten. Vuosi sitten olin messuilla silloisen poikaystäväni kanssa ystävältä saaduilla vapaalipuilla, mutta tänä vuonna lähdin Tampere-taloon yksin - ja opiskelija-alennetuilla, mutta itse maksetuilla lipuilla, jos se jotakin kiinnostaa. :D 5 euroa per päivä oli minusta varsin kohtuullinen hinta messuista, joilla oli muutakin tekemistä kuin rahojen tuhlaaminen näytteilleasettajien kauppaamiin tuotteisiin.

Jos viimeksi tuumasinkin, että uskomushoidot ja henkisyys eivät ole mun juttuni, enkä niihin juuri käyttänyt aikaa, tällä kertaa halusin messukojuilla pyöriessäni ottaa ihan rauhassa aikaa näytteilleasettajien jututtamiseen. Ei niin, että olisin yhtäkkiä suuresti henkistynyt - olen edelleen "tiedeuskovainen", jos näin haluaa asian ilmaista. Mulla on kuitenkin myös uteliaisuutta sitä kohtaan, miten eri tavoin asioita voi nähdä, ja kuinka mielikuvituksellisista asioista ihmiset hakevat ja epäilemättä myös kokevat saavansa apua ongelmiinsa. (Uteliaisuuteni johti tosin valitettavasti myös siihen, että osa näytteilleasettajista luuli "käännyttäneensä" minut aatteensa kannattajaksi, koska kuuntelin heidän kertomuksiaan ystävällisesti hymyillen. Jotkut taas suhtautuivat nyrpeästi siihen, että avoimen kuuntelun lomassa saatoin myös esittää haastavia kysymyksiä.) Toisaalta puhuin myös sellaisten aatteiden edustajille, joiden opit itsekin allekirjoitan.

Seuraavassa pari mielenkiintoista nostoa messuilta. Nämä eivät ole maksettuja mainoksia, vaan omia ajatuksiani; voisin toki puhua yleisemmällä tasolla nimiä mainitsematta, mutta minusta on asiallista viitata suoraan niihin henkilöihin ja yrityksiin, jotka uhrasivat aikaansa keskusteluun kanssani.

Kukkaterapia. Mun ensimmäinen mielikuvani tästä oli jotakin hyvin hippiä - tanssitaan ja maataan kukkien keskellä? - mutta ilmeisesti kyse on kuitenkin hoitomuodosta, jossa muun terapian tukena käytetään kukista uutettua liuosta. Liuoksen nauttimisen uskotaan käsittääkseni vaikuttavan ihmisen sisäisiin energiavirtauksiin ja sitä kautta tunne-elämään samansuuntaisesti kuin vaikkapa akupunktion. Ottamatta kantaa siihen, onko tämä tieteellisesti uskottavaa, ajatus on minusta aika hauska. Ja jälleen kerran: jos ihminen kokee hoidon antavan mielenrauhaa ja tukevan hyvinvointia, eikä haittavaikutuksia ilmene, mitäpä pahaa vaihtoehtohoidoissa olisi? Viisas elämä -messuilla kukkaterapiaa esitteli Tunnekeskus Lumpeenkukan Tarja Repo. Keskuksessa järjestetään hoitojen lisäksi luentoja ja kursseja - vaikkapa sitten kukkaterapeutiksi kouluttautumiseen.

Mindfulness. Tämä oli messujen kenties keskeisin yksittäinen termi; messujen järjestäjän, kirjakustantamo Basam Booksin julkaisuista hyvin monissa vähintäänkin sivutaan tietoisuustaitoja ja tapahtumassakin ne olivat esillä niin luennoilla kuin näytteilleasettajapuolella. Lyhyesti kerrottuna mindfulness tarkoittaa tietoista läsnäoloa, jossa tuodaan ajatukset arkipäivän stressaavista mietteistä ja ahdistuksista juuri tähän hetkeen. Se on eräänlaista meditaatiota, ja sillä on tutkitusti myönteisiä vaikutuksia erilaisten psyykkisten ja ehkä fyysistenkin oireiden hallintaan sekä yleisen hyvinvoinnin tukemiseen. Mindfulness on niitä asioita, joiden toimivuuteen itsekin uskon, siksi mainitsen tässä ihan mielelläni, että Resurssiverstaan Tuuli Mähönen kertoi mindfulness-kursseillaan olevan vielä paljon vapaita paikkoja. Nyt sellaiselle olisi siis oiva tilaisuus halutessaan päästä osallistumaan.

Luennot valikoin tänäkin vuonna enemmän itseäni koskettavien aihepiirien mukaan - mindfulnessia, ravitsemusasioita, stressin lievitystä. Jos jossain välissä osuinkin kuulemaan jonkun luennon loppua tullessani saliin odottamaan seuraavan alkua, kulmakarvani olivat aika nopeasti matkalla kohti katonrajaa. En voi mitään sille, että vaikka ilman muuta puolustan ihmisen vapautta uskoa mihin haluaa, mulle itselleni enkelit ja energiakentät ovat sen sortin soopaa, että pidemmän päälle alkaa ärsyttää. Se ei oikeastaan liity pelkästään itse aiheeseen, vaan myös siihen retoriikkaan, jota näiden aiheiden parissa usein käytetään. Puhujat ja kirjoittajat tuntuvat - ehkä huomaamattaan - haluavan esiintyä jonkinlaisina guruina, asioita esitetään ehdottomina totuuksina ja ohjeita annetaan käskymuodossa.

Politiikaltakaan ei messuilla vältytty...

Tieteellisemmillä luennoilla käytetään enemmän epävarmuutta osoittavia sanavalintoja - ehkä ja saattaa - ja korostetaan useammin sitä, että mikä toimii yhdelle, ei aina toimi toiselle. Mä en henkilökohtaisesti pidä valmiiden "helppojen ratkaisujen" tarjoamisesta, koska en usko minkään sortin ihmeisiin. (Pidän itselläni oikeuden sanoa asia suoraan omassa blogissani, joten kukaan älköön nyt ryhtykö mielensäpahoittajaksi.) Kuuntelin viikonlopun aikana paljon luentoja, mutta pakko se on sanoa, että messujen "pääesiintyjä" Brian Mayne jäi kyllä päällimmäiseksi mieleen, ja erittäin positiivisesti. Hänen Goal Mapping -metodinsa on yksinkertainen ja ainakin minulle tarpeeksi tieteellisesti perusteltu, mutta mikä tärkeintä: Mayne ei lupaa mitään oikotietä onneen, ainoastaan työkalun onnea tavoittelevan ihmisen tueksi. Se teki minuun vaikutuksen ottaen huomioon, millaisia ihmeratkaisuja monilla muilla luennoilla halutaan ihmisille tarjota.

Raahasin messuilta kotiin vinon pinon kirjoja, muutaman pussin hamppurouhetta ja luonnonkosmetiikkaa. Viimeksi mainitusta kirjoittelen vielä myöhemmin, koska näytteilleasettajan kanssa jutusteltuani päätin hetken mielijohteesta tarttua hänen tarjoukseensa: sain roiman alennuksen ostamastani tuotteesta, ja lupasin kirjoittaa siitä blogiini. Rehellisesti, minkä totesin myyjällekin jo valmiiksi. Ei tästä mitään kaupallista blogia tule sen paremmin kuin aiemminkaan, mutta on mielenkiintoista kokeilla niin sanotusti toimeksiannosta kirjoittamista, vaikka toisaalta itsenäisyyttäni sanankäytön suhteen lisää entisestään se, että alennuksesta huolimatta maksoin tuotteesta myös itse. En ole kosmetiikkabloggari (minkä yrityksen edustaja senkin tietää), joten tuon postauksen kirjoittamisesta tulee lievästi sanottuna mielenkiintoinen prosessi.