torstai 18. huhtikuuta 2013

Lupa provosoitua

Ruotsissa on kuulemma perustettu jo aikoja sitten blogi, jossa levitetään juoruja maan tunnetuimmista bloggaajista. Taannoin joku valopää keksi tehdä tästä blogista Suomi-version, joka ilmeisesti keräsi jonkun verran katsojiakin. Kunnes homma tyssäsi siihen, että juoruilun kohteeksi joutuneet bloggarit tekivät rikosilmoituksen, koska katsoivat kirjoittelun täyttävän kunnianloukkauksen piirteet, ja GossipsFinland poistettiin.

Vaan mitäs siitä sitten seurasikaan? Juorublogin kohderyhmän keskustelupalstalla numero yksi, eli demi.fi:ssä, monen mielipide tuntuu olevan, ettei blogia olisi saanut poistaa, koska se oli hyvää viihdettä. Ja että bloggaajat ottivat sen liian tosissaan, kun eihän siellä suoraan esitetty mitään faktana. Sehän oli ihan vaan läpällä tehty, ei siitä saa provosoitua. Kaivelin blogin Googlen välimuistista, kun en sen virallisen olemassaolon aikana ehtinyt sitä kuin pintapuolisesti vilkaista. Näkemieni muutaman postauksen sisältö oli pääasiassa bloggaajien ihmissuhdeasioiden spekulointia, mutta joukosta löytyi myös vihjailua huumeiden käytöstä. Tyttö- ja poikaystäväasioista juoruilu on tottakai sekin harmillista, mutta täyttää vain harvoin rikoksen tunnusmerkit. Toisen väittäminen huumeiden käyttäjäksi sen sijaan on erittäin vakava syytös: siitä saa ja pitääkin "provosoitua", jos asia näin halutaan nähdä. Kunnianloukkaussyytteeseen riittää pelkkä vihjailukin.

Alppilassa tapahtuneen kurinpitotilanteen/pahoinpitelyn/ikuisuuskiistan opettajaosapuoltakin on syytetty provosoitumisesta. Kävi väkivaltaiseksi, kun ei osannut tyynesti kuunnella teini-ikäisen päänauontaa ja solvauksia. Ja näinhän ei olisi saanut tapahtua, koska ammattikasvattajan tulee ymmärtää asiakastaan ja tämän oikkuja, eikä henkilökohtaisiakaan loukkauksia saa ottaa henkilökohtaisesti, koska eihän nyt nuori oikeasti tarkoita, mitä sanoo - vai? Tottakai pointti on siinä, että jos opettaja on käyttänyt tilanteeseen nähden suhteettoman suuria voimakeinoja, hän on menetellyt väärin. En minä tiedä, mitä siellä on oikeasti tapahtunut, eikä suurin osa kansasta sen paremmin. Mutta mihin unohtui, että provosoituminen ja väkivaltainen käyttäytyminen eivät ole sama asia?

En pidä siitä retoriikasta, että verbaaliselta väkivallalta puolustautuminen olisi jollakin tavalla väärin. Eihän kukaan vaadi olemaan tyynesti paikallaan silloinkaan, kun toinen käy fyysisesti päälle, "koska ei saa provosoitua ja lähteä mukaan tappeluun". Tilannetaju on tietenkin aina paikallaan: jos joku tulee ilmaisemaan bloggarin päivän asukuvan alle mielipiteensä kypsästi argumentoiden "oot ruma", on ihan selvää, että asia kannattaa jättää omaan arvoonsa. Pahoinpitelytilanteesta kannattaa tietenkin mieluummin yrittää paeta kuin jatkaa itse mukilointia. Mutta jos tilanne sitä vaatii, voi lyödä takaisin ja myöhemmin viedä asian poliisille. Aivan samalla tavalla haitallisesta nettikirjoittelusta on voitava tehdä rikosilmoitus ilman, että sen uhria syytetään tosikoksi ja pahimmassa tapauksessa jopa ammattitaidottomaksi. Muuten mennään kohti kulttuuria, jossa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa ja kenelle tahansa, eikä siitä seuraa mitään, koska "ei saa provosoitua".

Jos Alppilan tapauksessa todella lähdetään sille linjalle, että opettaja ei olisi saanut provosoitua, aliarvioidaan mielestäni kummankin osapuolen inhimillisyyttä. Teini-ikäinen poika on täysin kykenevä arvioimaan puheensa loukkaavuutta ja tietää vallan hyvin, miten normaali ihminen reagoi haukkumiseen ja uhoamiseen. Ei hän ole kuohuvien tunteidensa tai itsekseen mölisevän suunsa orja; kyllä ne solvaukset sieltä ihan tietoisesti tulevat. Toisaalta taas kasvatustieteellinen tutkinto ja opetusalan työkokemus eivät tee ihmisestä tunnekylmää robottia, johon mikään loukkaus ei vaikuta. On aivan sama, kuka sattuu olemaan se henkilö, joka aukoo päätään, uhoaa ja haukkuu. Se tuntuu silti pahalta ja ennen pitkää suututtaa. Sama pätee blogeihinkin: ei sillä ole merkitystä, onko ikäviä juoruja ja kommentteja kirjoittava ihminen aikuinen vai lapsi, suomalainen vai ulkomaalainen, bloggaajan tuttu vai täysin tuntematon. Se satuttaa, kun itsestä levitellään perättömiä juoruja ja syytöksiä, nimitetään rumaksi, läskiksi tai huoraksi ja samalla vielä haukutaan kaikki läheisetkin sukulaisista kavereihin. Ja totta helvetissä siitä saa provosoitua.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)