Suvin erittäin asiallinen kirjoitus inspiroi mua viimeistelemään jo jonkin aikaa tekeillä olleen vuodatukseni samaisesta aiheesta: fitness-elämäntavan terveellisyydestä. Nyt kun karppaaminen alkaa olla mennen talven lumia, ehdin jo melkein huokaista helpotuksesta, että jospa se järkikulta taas palaisi osalliseksi ihmisten syömistottumuksiin. Kunnes sitten vähitellen huomasin, että ruokailutrendeistä on tullut - jos mahdollista - ehkä vielä älyttömämpiä.
Siis sinänsähän on kiva, että ihminen yrittää syödä terveellisesti eli karsii kovat rasvat ja liian sokerin pois ja katsoo, että kuluttaa enemmän kuin saa ravinnosta energiaa, mikäli mielii laihtua. Sekin on hyvä juttu, että ihmiset (ainakin näin uudenvuodenlupauskaudella) harrastavat liikuntaa, oli se sitten kuntosaliharjoittelua, lenkkeilyä tai mitä tahansa muuta. Enemmän kuin hienoa on tietysti, jos kauneusihanteet liikahtavat edes pykälän kauemmas siitä luuta ja nahkaa -mallista, joka tähän asti on vallinnut mallimaailmassa ja sitä myötä myös kauneuskuvastossa. Jotenkin silti tuntuu, että kun tämä fitnekseksi kutsuttu sinänsä ihan hyvä elämäntapa tuli muotiin, homma lähti monella lapasesta. Tai lähinnä unohdettiin se, että fitness elämäntapana ei välttämättä ole sama asia kuin fitness kilpaurheiluna. Toisin sanoen: vakavasti ylipainoiselle ja kilpaurheilijalle tarkat treenisuunnitelmat ja ruokavaliot on ihan perusteltuja, mutta tavalliselle itsestään huolehtivalle ihmiselle ei.
Treenipuoleen en nyt puutu sen tarkemmin, mutta ruokavaliosta sen sijaan kyllä. Sen lisäksi että joku riemuidiootti on nyt saanut päähänsä, että gluteeniton ruokavalio on terveellisyyden huippu (mitä se keliaakikoille toki on ihan oikeasti), ruoka-aineita vahdataan muutenkin aivan järjettömällä tarkkuudella. Kaikki annokset punnitaan gramman tarkkuudella, ruoan kanssa ei voi juoda kivennäisvettä ja aamiaisjogurttiin ei voi heittää mysliä koska kalorit. Pala kotipullaa ystävän luona kahvitellessa on täysin poissuljettu ajatus, koska se pilaa koko viikon syömiset ja nollaa kaikki treenaamisella saavutetut hyödyt. Sokeri tarkoittaa fitnekseen hurahtaneelle jotakin tappavan myrkyllistä ainetta ja sen saantia kytätään suorastaan vainoharhaisesti. Hedelmät on saatanasta ja salaattiin ei voi missään tapauksessa laittaa porkkanaa, koska siinä on sokeria.
Mä olen täysin tietoinen siitä, miten tätä hedelmävihaa perustellaan. Elimistö saa sokerista vain energiaa - oli se hedelmäsokeria tai mitä tahansa muuta sen sukulaista. Mutta montako omenalla itsensä lihottanutta olette tavanneet? Hedelmien kokonaisenergiapitoisuus on lopulta niin pieni, että niitä saa syödä varsin paljon ennen kuin voidaan puhua haittavaikutuksista. Ja onhan se nyt täysin naurettavaa, että normaali ihminen alkaa tuntea syyllisyyttä porkkanan pureskelusta.
Samaan aikaan kun kasvikunnan tuotteissa piileviä sokeripiruja manataan kauemmas weheartitissa ja muissa vastaavissa palveluissa leviävillä fitnessmantroilla, makeanhimoa lievitetään sitten esimerkiksi sokerittomilla mehukeitoilla, jotka vielä toistaiseksi makeutetaan yleensä aspartaamilla. Eipä senkään myrkyllisyyttä kaiketi ole pitävästi todistettu, mutta veikkaisin että keinotekoinen makeutusaine on keholle kuitenkin pahempi rasite kuin sokeri - joka suorastaan hälyttävästä vaarallisuudestaan huolimatta on luonnontuote. Ruokaansa kun voi (fitnesshörhöjen itsensäkin mukaan) tarkastella muidenkin asioiden kuin kalorimäärien kautta.
Jokainen toki eläköön kuten parhaaksi näkee, mutta minusta ruoan ja treenimäärien vahtaamiselle ei saisi antaa elämässä hallitsevaa osaa pahimmassakaan fitnesshuumassa. Siitä seuraa elämään ylimääräisiä rajoitteita, mistä taas seuraa helposti stressiä, joka ei tunnetusti ole sekään erityisen terveellistä. Liikuntaa ja syömistä voi harrastaa ilman, että niistä tai terveydentilasta tulee ongelmia. Kaikki trendidieetit ja ääri-ilmiöt ovat pinnalla vain aikansa; kummasti niistä yksikään ei ole vielä syrjäyttänyt niitä yleisiä itsestä huolehtimisen ohjeita: lautasmallia, liikuntasuosituksia ja kohtuutta. Toistaiseksi ei ole todistettu, etteikö itsestä huolehtiminen olisi täysin mahdollista ilman ruoan punnitsemista ja kalorien kyttäämistä.
Amen!
VastaaPoista