Kiitollisuuskulttuuri

Mua on vähän ihmetyttäny viime aikoina tää suomalaisten ihmeellinen kiitollisuusajattelu. Ihan sama mikä on keskustelun aihe tai kuka kokee tulleensa ymmärretyksi tai kohdelluksi väärin, niin aina pitäis olla niin saatanan kiitollinen kaikesta mahdollisesta ja omien oikeuksien puolustaminen osoittaa hirveää itsekkyyttä ja epäkiitollisuutta..

Asiakaspalvelijan pitäisi olla kiitollinen kaikista asiakkaistaan, siis myös niistä kusipäistä, joiden käytöstavat ovat unohtuneet jonnekin ilmeisen kaukaiseen paikkaan. Onhan se nyt ihan tavattoman kauheaa vaatia aikuiselta ihmiseltä sellaisia sanoja kuin "päivää" ja "kiitos", kun asiakashan se viime kädessä palvelijan palkankin maksaa. Että kehdataan vielä vaatia ystävällisyyttä, kun tässä on kerran jo vaivauduttu pelastamaan toisen ihmisen toimeentulo hoitamalla ruokaostokset kaupassa, jossa ei muuten koskaan palvelu pelaa kunnolla, valikoima on aina vääränlainen ja vielä pyydetään niin hirveitä hintojakin. Ja kuviohan on täysin sama paikasta, valikoimasta ja hinnoista riippumatta.

Toinen hyvä esimerkki on blogimaailma. Siis mikään blogihan ei elä bloggaajan työpanoksesta ja taidosta tehdä blogistaan mielenkiintoinen. Ei toki: lukijathan sen blogin tekevät, eihän sitä sisältöä olisi olemassakaan ilman niitä ihmisiä, jotka täysin vapaaehtoisesti uhrautuvat tuhlaamaan kallisarvoista vapaa-aikaansa toisen ihmisen hengentuotoksen lukemiseen! Sehän onkin sitten loistava perustelu kaikelle päänaukomiselle bloggaajan ulkonäön kommentoimisesta, kunnianloukkauksen rajoja hipovasta haukkumisesta ja valheellisen tiedon levittämisestä vaatimuksiin siitä, kuinka kirjoittajan pitäisi kertoa itsestään kaikki faktat, mitä lukijan mieleen juolahtaa kysyä ja toteuttaa lukijoiden kaikki mahdolliset toiveet. Kun bloggaaja sitten kieltäytyy kertomasta esimerkiksi raha-asioistaan, eikä julkaise kommentteja, joiden sisältönä on suunnilleen "vittu oot ruma", hän on tietenkin hirveän ylimielinen eikä osaa osoittaa lainkaan kiitollisuutta saamastaan huomiosta ja "palautteesta".

Ja näitä esimerkkejä on toki vaikka kuinka, varsinkin kun puhutaan rahasta, maahanmuutosta ja muista mielipiteitä vielä jyrkemmin jakavista asioista. Kaikkien pitäisi olla joka suuntaan niin mahdottoman kiitollisia ihan kaikesta mahdollisesta; olit kuinka pahassa ahdingossa tahansa, aina löytyy joku taho, jota kohtaan pitäisi olla niin kiitollinen, ettei huomaa mitään ongelmia olevan olemassakaan. Ja kun kiitollisuuden vaatimukseen liitetään vaatimus siitä, että omaa olemassaoloa pitää samalla pyydellä anteeksi, saadaankin sitten todella tervehenkinen suomalainen kulttuuri, jossa kaikki ovat aina väärässä ja kukaan ei ole tarpeeksi kiitollinen.