Rappiolla on paha olla + testikuvia

Tää viikko ei menny kyllä nyt ihan putkeen. Olin keskiviikosta alkaen pari päivää täysin hikoilu- ja liikuntakiellossa ja loppuviikkokin on pitänyt ottaa varovaisesti eli käytännössä kaikki liikunnallinen toiminta on ollut pannassa. Syynä käsivarressa oleva haava, jonka täytyi antaa parantua. Ei se vieläkään kunnossa ole, mutta huomenna uskaltaudun varmaan taas salille.

Samalla rysäyksellä treenien kanssa meni sitten nollille myös ruokavalio. Ilmeisesti mä osaan pitää molemmat osapuolet kuosissa vain samanaikaisesti. En mä nyt millekään herkkulinjalle sortunut, mutta leipää on tullut puputettua ja kasvikset on jääneet turhan vähälle. Vaikka tein mä sentään bataattilaatikkoa pari päivää sitten. Joidenkin mielestä se on jouluruokaa mutta mä olen vissiin tottunut perihämäläisen sukuni pitopöytäkäytäntöön, jossa ainakin juhlapöydässä on aina samat tavarat, oli joulu tai juhannus. Eikä poikaystäväkään ruoasta valittanut.

Kokonaisuudessaan olo on kuitenkin ollut koko loppuviikon varsin nuutunut ja tunkkainen. Perjantaina piti viettää kavereiden kanssa iltaa meillä, mutta jouduin perumaan koko homman, kun vielä kevyen valokuvauskävelynkin jälkeen olo oli kaikkea muuta kuin pirteä. Kipeäksi en sentään toivottavasti ole tulossa, en soisi tämän treenitauon jatkuvan enää yhtään pidempään.

Ostin hiljattain uuden objektiivin, jota kävin tosiaan perjantaina testailemassa. Kittilinssiin verrattuna uusi telezoom on valtava ja sen mittasuhteet ovat pieneen putkeen tottuneella (ja muutenkin vielä aloittelijalla) vähän hukassa, mikä näkyy kyllä ottamistani kuvistakin. Opettelua tuon käyttäminen siis vielä vaatii, mutta kyllä mä tuosta myös tykkäsin. Ei nimittäin tullut kertaakaan sellainen olo, että haluaisin kuvata kuusenoksalla pomppivia pikkulintuja, mutta en pysty kun objektiivi ei siihen veny. Tosin ulkona oli niin kylmä että ei siellä niitä lintujakaan ollut.

 

 

 

Siinä niitä testikuvia; putkenahan oli siis Sigman 70-300 mm f/4-5.6.