Äitienpäiväkuvia

Kävin äitienpäivän kunniaksi pitkästä aikaa kotona niin, että jäin ihan yöksikin. Harhaanjohtavasta otsikosta huolimatta tämä postaus ei ole ylistyspuhe äidilleni (joka muuten kyllä on maailman paras äiti), eikä sisällä kuvia hänestä, isoäideistäni, saati minusta tai miespuolisista perheenjäsenistäni, jotka emme (yllättäen) ole äitejä. Tulin vain pitkästä aikaa ottaneeksi kameran mukaan kotona käydessäni ja äitien juhlimisen lomassa ehdin ottaa muutaman kuvankin, joita sitten lähetin äidille myöhästyneinä "äitienpäiväkortteina" sähköpostilla.

Varastin isäni "aamulenkin" äitienpäiväaamuna ja ensimmäisenä heränneenä kipitin hakemaan Aamulehden ja painuin sen jälkeen lähimetsään kameran kanssa. Äiti sai ensimmäistä kertaa moneen vuoteen äitienpäiväaamuna valkovuokkokimpun aamiaispöytään.

 

Sinivuokkoja on tänä keväänä ollut mun mielestä enemmän kuin vuosiin. Ainakin täällä Tampereella meidän lenkkipolkujen vierustat on monin paikoin ihan sinisenä. Ja kivahan se vaan on; mä ainakin kyllä tykkään sinivuokoista.

Kerrankin satuin olemaan uuden objektiivin kanssa sen verran hiljaa ja sen verran lähellä lintuja, että pääsin kuvailemaan niitä. Mun lintutuntemukseni on äärettömän huono, vaikka itse asiassa alakouluiässä tykkäsinkin katsella lintukirjoja (tosin silloin olin kiinnostunut ensisijaisesti petolinnuista), mutta veikkaisin, että kuvassa on peipponaaras.

Meillä alkaa tämän viikon lopulla todennäköisesti pienimuotoinen eläin-/ihmiskoeasetelma, kun tuttavan kissa tulee meille toistaiseksi määrittelemättömän pituiseksi ajaksi "koejaksolle". Puolison kanssa on puhuttu, että hankittaisiin jossakin vaiheessa kaksi kissaa, mutta mulla ei ole koskaan ollut akvaariokaloja karvaisempia lemmikkieläimiä, joten ajateltiin, että voisi olla ihan hyväksi testata kissatalouden elämää ennen oman elukan ottamista. Samalla nähdään myös, saanko mä atoopikkona heti välittömästi jotain allergiaoireita. Aikomus on toki käydä myös ihan allergiatesteissä vielä ennen omien kissojen hankintaa. Ja jos nyt jollain nousi suuri huoli meille tulevan koekisun puolesta, niin lepo vaan: jos se vaikuttaa meillä kovin stressaantuneelta ja ahdistuneelta, me ei toki sitä enempää kiusata, vaan palautetaan se pian omaan kotiinsa. Kissan omistaja tosin tuntui olevan enemmän huolissaan minun ja puoliskoni kuin kissan pärjäämisestä.

Kirjoittelen varmaan tästä käyttäytymistieteellisestä koeasetelmasta jotakin blogiinkin, mutta vaikka kissaihminen olenkin, tästä ei ole tarkoitus tehdä alustaa jokaisen raapaisun, leikkituokion, hiekkalaatikkokäynnin ja ruokailun kuvamaratonraportoinnille. Jokunen kuva saattaa kyllä ilmestyä, mikäli saan omistajalta luvan kuvien julkaisuun ja kissaneiti tulee kameran kanssa edes jollakin tavalla toimeen. Sen verran kaunis yksilö on nimittäin kyseessä, että olisi hauska saada siitä kuvia muidenkin ihailtavaksi.