Pikavippikissa

Tuttavan kanssa oli tosiaan sovittu kissan lainaamisesta hetkeksi, ennen kuin otamme puolison kanssa oman lemmikin. Eilen se koe-eläin sitten saapui, loukkaantuneita maukaisuja kuljetuskopasta päästellen, kun häntä oli niin Mahdottoman Huonosti kohdeltu. Autolla matkustaminen on ilmeisesti aivan hirveää (ja saattoi myös olla, että kissa kuvitteli olevansa menossa eläinlääkäriin). Meillä se sitten kipitti ensimmäisenä puolisoni työpöydän alle piiloon ja uskaltautui sieltä pois vasta tuntien päästä. Loppupäivästä se jo vähän tutki asuntoa ja ruokakin alkoi maistua.

Neidin nimi on Pipsa ja rodun nimi abessinialainen. Rotua kuvaillaan Wikipediassa ihmisrakkaaksi ja huomionkipeäksi, ja sitä Pipsa kyllä todella on, kun pääsee alku-ujoudestaan. Jouduimme sulkemaan makuuhuoneen oven yöllä, kun sille tuli jostakin syystä suuri tarve kävellä naaman päältä. Raukka jäi yksin oven taakse maukumaan ja ilmeisesti jatkoi useampia tunteja, koska heräsimme kahden, kolmen aikaan siihen, että kissa yrittää edelleen tulla ovesta läpi. Päästimme sen hetkeksi sänkyyn kiehnäämään: minä sain osakseni jopa pienen näykkäisyn nenään. Se on kuulemma suuri rakkauden osoitus Pipsalta. Hellyydestä huolimatta se joutui loppuyöksi olohuoneeseen, jossa se oli sitten ilmeisesti todennut, että rapsutuksia ei tänä yönä enää tipu, ja käynyt itsekin nukkumaan.

Pipsalla on kotonaan mahdollisuus päästä ulos jahtaamaan hiiriä ja lintuja, mutta meillä se ei päässyt parveketta pidemmälle ulkoilemaan, mikä ilmeisesti ottaa vähän koville. Ulkokissasta ei saa yhtäkkiä sisäkissaa ja niinpä kissalaina lyheni varsinaiseksi pikavipiksi, kun neiti pääsi jo tänään iltapäivällä takaisin kotiin. Koti-ikävä tuntui kerrostalossa vähän vaivaavan ja puolisoni murehti sen puolesta, kun se tuijotti ulko-ovea kaihoisasti. Enkä minäkään sitä halunnut syyttä suotta kiusata, vaikka se mukava ja seurallinen kissa onkin. Poikaystävä haluaa joka tapauksessa pennun tai ainakin hyvin nuoren kissan sitten, kun meille joskus sellainen hankitaan, joten se on sitten helpompi totuttaa sisätiloissa oleiluun kuin paljon ulkoillut aikuinen kissa.

Kumman tyhjä olo siitä tuli, kun kotona ei olekaan kattia pyörimässä jaloissa. Siitäkin huolimatta, että Pipsa ehti viettää meillä vain vuorokauden. Kyllä me taidetaan kissaihmisiä olla.