Joskus sitä vaan havahtuu siihen, että telkkarissa pyörii jotain tajuttoman ärsyttävää kuraa, jota on jo seurannut useamman jakson kiinnostuneena. Siis ei välttämättä sellaisia sarjoja, joiden jokainen osa on pakko nähdä, mutta joiden kohdalla telkkari helposti aukeaa, jos ei satu olemaan muuta tekemistä tai katsottavaa. Mä olen jumittanut viime aikoina näiden äärellä:
Tatuointistudio HelsINK
Tajuan varsin hyvin, miksi puolisoni poistuu olohuoneesta, kun tämä ohjelma alkaa. En mäkään niitä jorinoita jaksais kuunnella, ellei mua sattuisi jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä kiinnostamaan, millaisia tatuointeja ihmiset ottaa ja miksi. Lisäksi muhun on näköjään helppo tehdä vaikutus hyvällä asiakaspalvelulla, joka tuntuu sarjan päähenkilöillä olevan hallussa. Omaa työtä arvioidaan koko ajan kriittisesti ja aina varmistetaan, että asiakas on tyytyväinen. Niinhän sen pitääkin mennä. Musta on kiva katsoa, kun ihminen tekee ja ennen kaikkea haluaa tehdä työnsä hyvin. Mutta onhan ne naurunrätkätykset ja huonot vitsit sinällään rasittavaa kuunneltavaa. Harvemmin mua HelsINKiä katsoessani suuremmin hymyilyttää.
Hulluna häämekkoihin
Joo, kyllä mäkin haluan hienon mekon, jos joskus menen naimisiin. Tässä ohjelmassa näkee mekkoja ihan tavallisten naisten yllä, eikä pelkästään nollakokoisten valokuvamallien, eli parhaassa tapauksessa saa vinkkejä, minkä mallinen puku omalle kropalle ehkä saattaisi sopia. Esillä olevista puvuista voi poimia elementtejä omaan unelmamekkoonsa: ei liikaa kimallusta, ei missään nimessä pitkiä hihoja, ei kermakakkumekkoa...no okei, ehkä mulla on tällä hetkellä enemmän mielessä inhokkimekko.
Toisaalta mä en ikimaailmassa laittais yhteen mekkoon tuhansia euroja. Enkä jaksa uskoa, että mekkojen sovittaminen aiheuttaisi mussa hillittömiä itkukohtauksia. En myöskään menisi paniikkiin siitä, että näkisin morsiuspukuni saumoja ratkottavan, koska sitä pitää kaventaa. Tai siitä, että etukäteen netissä ihailemani puku ei olekaan enää myynnissä.
Nigellan uudet herkut
En lainkaan epäile, etteikö Nigella Lawson osaa laittaa ihan hyvää ruokaa. Kokkausvinkkien takia mä sitä showta katsonkin, koska muuten se nainen on täysin sietämätön. Olkoonkin näyteltyä, mutta ne niin sanotut pöytäkeskustelut rouvan keitoksia maistelevien ystävien ja tuttavien kanssa eivät sisällä mitään muuta kuin sitä, että Lawson kehuu itsensä ja kokkaustaitonsa maasta taivaaseen. Sen jälkeen ei sitten olekaan taas vähään aikaan nälkä.
Kas kummaa, että nää on kaikki jonkin sortin tosi-tv:tä. Draamasarjoja ja komedioita en jaksa katsoa ollenkaan, jos ne ärsyttävät. Tai no joskus harvoin on pakko seurata vierestä, kun kaverit katsoo Salkkareita. Silloin saatan kompensoida puolen tunnin kärsimystäni huomauttelemalla huonosta näyttelemisestä ja kököistä juonenkäänteistä. Mieluummin katsotaan vaikka Neljän tähden talkoita, jos minä saan päättää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kaikki asiallisesti ilmaistut ajatukset, tervehdykset, risut, ruusut, ideat ja toiveet otetaan ilolla vastaan. :)