Syyssuunnitelmia

Tiedän, että monien verenpainetta nostaa puhe syksystä heti kun heinäkuu jää taakse - onhan se elokuu nyt vielä kesäkuukausi! - mutta pakko myöntää, että mä olen ihan tyytyväinen, että syksy vähitellen tulee. Ei välttämättä vielä se sateinen, lehdet puista pudotteleva, pimeä syksy, vaan se, jonka myötä pääsee taas kiinni jonkinlaisiin rutiineihin, unirytmiin ja harrastuksiin. Tosin myönnettäköön sekin, että mä olen jostain syystä aina nauttinut siitä, kun iltaisin alkaa olla pimeää ja itse asiassa pidän viileähköstä, pilvisestä säästäkin jollain tavalla enemmän kuin suorasta auringonpaahteesta.

Ilmeisesti mä olen muutenkin sopeutunut Suomen oloihin vähän liian hyvin, koska kesät on aina olleet niitä aikoja, kun mulla on vaikeaa, jos on ollakseen. Mun on vaikea käsittää ihmisten rutinaa kaamosmasennuksesta, koska mulla mieliala heittelee eniten juuri vuoden valoisimpana aikana. Syytä en tiedä, mutta pimeät ajat on mulle helpompia. Musta on kesälläkin aivan ihanaa, kun taivas välillä pimenee, vettä tulee kaatamalla ja ukkonen jyrähtelee. Ei sillä etteikö se lämpö ja auringonpaistekin olisi ihan ok, mutta sen verran mussa on vampyyrin vikaa, että hämärä viehättää enemmän.

Syksy on parina viime vuonna merkinnyt mulle jotakin uutta opiskelun suhteen, joten nyt on oikeastaan aika helpottavaa, kun tulevan vuoden kuviot on pääpiirteittäin selvillä. Kurssi-ilmoittautumiset on käynnissä ja tällä hetkellä ainoa oikea jännittämisen aihe on, pääsenkö läpi pakollisesta tilastotieteen kurssista. Lisäksi odotan jo innolla kandiseminaaria ja sitä, miten saan siellä jalostettua päässäni jo pidempään pyörineet avainsanat aiheeksi ja siitä edelleen tutkielmaksi asti. Sitten on toki myös niitä kursseja, joiden toivoisin olevan mahdollisimman äkkiä ohi (kuten tuo mainittu tilastotiede, puheviestintä ja julkisyhteisöjen strateginen johtaminen...). Ja samalla kun alan taas käydä yliopistolla luentojen ja seminaarikokoontumisten takia säännöllisemmin kuin kesällä, tulee mentyä kuntosalillekin.

Ilmeisesti joka syksyyn pitää kuitenkin saada ympättyä jotakin elämänmuutosta, koska meille muuttaa vihdoin syyskuussa kaksi uutta perheenjäsentä. Pienen sattuman kautta päädyimme heinäkuussa tervehtimään silloin kuukauden vanhaa kissapentuetta, josta sitten varasimme kaksi palleroa tuleviksi lemmikeiksemme. Tilanne on nykyisellään vielä vähän hassu, koska ensinnäkään emme vielä tiedä meille tulevien kissojen sukupuolta (jolla on meille merkitystä lähinnä nimen valinnan kannalta) ja toisekseen tarkkaa noutopäivääkään ei vielä ole omistajan kanssa sovittu. "Laskettua aikaa" ei siis niin sanotusti ole, mutta ainakin olen päässyt hehkuttamaan kavereille, että kauan sitten luvattujen kissanristiäisten pitäminen on taas yhden askeleen lähempänä.

Mä en ole koskaan asunut kissataloudessa, joten toisaalta mua myös vähän jännittää, osataanko me varmasti hoitaa niitä oikein. Huomataanko, jos niillä on joku hätänä, onko tarpeeksi virikkeitä, onko ruoka oikeanlaista jne. Toisaalta poikaystävän ja anopin puheista päätellen mulla on taipumusta aliarvioida rankasti kissan kykyä huolehtia itsestään ja vaatia haluamaansa.

Clairen tehokkaan aivopesun johdosta mun piti aloittaa roller derby tänä syksynä, mutta rahatilanne ei juuri nyt sitä salli (lähinnä kyse siis kalliista aloituspaketista), joten harrastuspuoli kootaan jostain vähän edullisemmasta. Kuntosalille menen heti, kun terveydentilani sen sallii; tällä hetkellä olen jonkinlaisessa ylikunnossa eli levon ja korkeintaan kevyen liikunnan tarpeessa, joten raskas painoharjoittelu ei juuri nyt taida olla hyvä idea. Suunnitelmissa on kuitenkin mennä puolison kanssa parillekin tanssikurssille ja toivon mukaan myös pitää tanssitaitoa yllä syksyn ja talven aikana.

Eilisen Stellar City -illan aikana ehdittiin vielä sopia, että syksyn aikana mennään porukalla Hämeenkadun Approon ja Tallinnaan, juhlitaan parin kaverin synttäreitä, yhden ylioppilasjuhlia, Stellareita vielä uudemman kerran ja taisipa siinä tulla mainittua pikkujoulut teemalla "Pohjanmaan kautta" ja Clairen tuparit. Tällä hetkellä mä tosiaan odotan syksyä vielä innolla, mutta saas nähdä, mikä on fiilis joulukuussa. Kalenteri alkaa nimittäin näyttää melko täydeltä, vaikka tässä on eräiden mukaan kesääkin vielä jäljellä.