Yllärijuhlat

Rakas ystäväni Claire muuttaa viikonloppuna uuden opiskelupaikkansa perässä toiselle paikkakunnalle. Se tarkoittaa sitä, että me nähdään entistä vähemmän ja tapaamiset pitää sopia entistä tarkemmin ja tiukemmin aikataulutettuna. Skype, Facebook ja WhatsUpp lohduttavat toki hieman, mutta ei ne livenä näkemistä koskaan korvaa.

Henkilökohtaisesti inhoan yllätyksiä, varsinkin ajatusta yllätysjuhlista. Paitsi kun olen itse järjestävänä tahona. Silloin mä suorastaan rakastan yllätyksiä. Näin Clairen tulevassa muutossa loistavan tilaisuuden järjestää yllätysläksiäiset, joita me ollaan tyttöporukalla pahaa-aavistamattoman neidin selän takana valmisteltu viikon ajan.

Claire itsehän kuvittelee olevansa tulossa meille tänään ihan vaan vaihtamaan mun kanssani kuulumisia (meidän kohdalla tosin ehkä voisi sanoa, että vaihtamaan valituksia) ja ottamaan lisää traumaattista valokuvaa. Olen luvannut myös laittaa ruokaa, mutta veikkaan, että Claire ei todellakaan odota, että pöydässä on juustokakkua, mutakakkua, lämpimiä voileipiä, dippivihanneksia ja Fresitaa. Sillä ei myöskään ole mitään aavistusta siitä, että täällä on mun lisäkseni koko jengi paikalla.

Vielä jonain päivänä mä onnistun tekemään juustokakun, jossa on nätti ja tasainen pinta...

Tätä postausta lukiessanne totuus on jo paljastunut juhlakalullekin, mutta vielä tätä kirjoittaessani mä hihittelen Clairen muutaman päivän takaiselle viestille, jossa se onnitteli mua "laihdutussaavutuksestani" (mahdun taas lukioaikaisiin farkkuihini, nähkääs) ja ehdotti vissiin puolitosissaan, että pidetäänkö sen kunniaksi kakkubileet. Ei muuten tiedäkään, miten lähelle osui.