Ulkoasuarvostelu

Ulkoasupäivitystä suunnitellessani tulin miettineeksi sitä, miten blogosfäärin ulkoasustandardit on koko ajan vaativammat. Tarkoitan siis sitä, miten herkästi varsinkin nuoret bloggaajat arvostelevat ikätovereidensa blogeja nimenomaan niiden ulkoasun perusteella. Järkkärivaatimus (eli kuvitelma siitä, että kallis kamera takaa laadukkaat kuvat) alkaa olla jo vanha vitsi, kun nyt pitäisi jokaisen 12-vuotiaan bloggaajan osata vaikka mitä kooditemppuja ja animaatioefektejä, jotta blogi kelpaa toisille.

Mulla lienee keskimääräistä teinilifestylebloggaajaa parempi html- ja css-tuntemus ja javascriptin opettelu on työn alla. Periaatteessa osaisin näitä käyttäen rakentaa nettisivun alusta pitäen ja tehdä siitä vielä siedettävän näköisenkin. Kun katson blogin lähdekoodia, ymmärrän suurin piirtein, mitä siinä sanotaan. Toisaalta viime päivien ulkoasutaistelu osoittaa sen, että Blogger ei ole maailman helpoin paikka soveltaa opittuja koodaustaitoja, sillä aina toisinaan eteen tuli sellaisia ongelmia ja virheilmoituksia, että nettisivuja vuosien ajan työkseen tehnyt puolisonikaan ei aina ymmärtänyt, mistä ne johtuvat. Kaikilla ei ole lähipiirissään alan ammattilaista, kuten mulla, eikä koodikielien opettelu ole kaikkien mielestä helppoa, mielenkiintoista tai ylipäätään vaivan arvoista, joten siihen nähden blogimaailman ulkoasuodotukset ovat minusta suhteettoman korkealla.

Ulkoasu ei saisi olla tummasävyinen, kun siitä tulee silloin synkkä. Liian värikäs ulkoasu taas aiheuttaa herkille esteetikkoteineille "epilepsiakohtauksia". Toisaalta sitten taas kokovalkoinen eli massavalkoinen ulkoasu on tylsä, koska kaikilla on sellainen. Paitsi on se hieno niiden mielestä, jotka arvostavat yksinkertaisuutta. Taustakuva tai -kuvio kun tekee blogista helposti levottoman näköisen - ja sehän saattaa myös toistua rumasti. Ja auta armias, jos joku käyttää blogissaan Bloggerin valmista ulkoasua, eikä ole halunnut/osannut/ehtinyt muokata sitä niin, että se varmasti näyttää erilaiselta ja muokatulta. Värimaailma voi olla nätti ja kokonaisuus tasapainoinen, mutta eihän se blogi nyt voi millään olla hyvä, jos ulkoasuun ei ole panostettu niin paljon, ettei sitä tunnista Bloggerin valmiiksi malliksi.

Bannerittomuus on suuri rikos, tekstibannerit yleensä tylsiä ja mitäänsanomattomia, kollaasibannerit taas sitä massaa ja minkään bannerikuvan laatu ei ole tarpeeksi hyvä. Jos blogissa ei ole mitään animaatioefektejä, se on tosi tylsä ja osoittaa tietoteknistä osaamattomuutta. Paitsi kursorimuokkaukset, jotka on lähinnä ärsyttäviä. Varsinkin ne, joissa kursorista putoilee jotain pikselihileitä. Blogi on tylsä myös silloin, jos siinä on käytetty samoja fontteja kuin kaikilla muillakin. Toisaalta on olemassa kiellettyjen fonttien lista, jonka kärkipäässä ovat ah! niin raivostuttavat ja rumat Courier ja Comic Sans.

Kaikki meistä eivät voi olla tekniikkaneroja. Bloggerin ja muiden blogipalveluiden idea on minun nähdäkseni juuri se, että kuka tahansa voi pienellä vaivalla ja tietämyksellä pitää yllä nettipäiväkirjaa, johon saa napin painalluksella kaikenlaisia pieniä muutoksia ja toimintoja. Nyt kun bloggaaminen on muotia, on ryhdytty sitten siihen, että sen tulisi olla elämän tarkoitus ja pääsisältö, jonka vuoksi pitäisi uhrata satasia kameraan ja tunteja tietotekniikan opetteluun. Ulkoasun muokkaaminen on mahdotonta, kun sen pitäisi olla samaan aikaan sekä persoonallinen että massoja miellyttävä - ja sitten sen pitäisi kelvata vielä bloggaajalle itselleenkin. Lukijan huomioiminen esimerkiksi blogin asettelussa on toki ihan fiksua, mutta toisaalta: jos Maija 11 vee haluaa Maijan elämä -blogiinsa banneriksi 2000 pikseliä korkean kirkkaanpunaisen laatikon ja teksteihinsä muiden mielestä ruman fontin, niin mitä väliä? Se on Maijan blogi, Maijan oma tila, julkinen päiväkirja.

Mutta niin se kai menee. Ensin kaikilla on blogi. Sitten joku keksii, että värimaailman pitää olla vaalea. Seuraavaksi vaaditaan kustomoitua kursoria, koska se tavallinen on tylsä. Kohta blogitekstien otsikoiden pitää varmaan heittää klikatessa pari volttia ja etusivua ladatessa bannerin pitää liukua kauniisti paikalleen kahden kyyhkysen lennättämänä nauhana. Ne linnuthan pitää siis jokaisen piirtää ja animoida itse, muuten kyse on matkimisesta. Ja nopeat syö hitaat, koska jos Liisalla on blogissaan kyyhkysiä, Jennan täytyy käyttää papukaijoja välttyäkseen plagiointisyytöksiltä ja Maisalle voikin käydä niin, että lomamatkan aikana kaikki kivat linnut on jo ehditty varata ja jäljellä on enää ruma ja tylsä varis. Mutta lintuja on pakko olla, koska muuten bloggaaja on trendeistä mitään ymmärtämätön, jälkeenjäänyt moukka.

Bloggaa ja anna toisten blogata. Se on ehkä tämän vuodatuksen opetus.