Lanzarote: Bodega Uga

Esittelytekstiini viitaten: mä en kuvaa jokaista syömääni ateriaa. Kaikki tietää, miltä kanasalaatti ja juustohamppari (joita tosin syön melko harvoin) näyttää. Kamera pysyi siis useimmiten laukussa, kun kävimme ravintoloissa Lanzarotella. Yhden aterian kuitenkin ikuistin - ja hyvä niin, sillä kyseessä olivat myös jälkeenpäin ajatellen koko reissun parhaat (ja kalleimmat) syömiset.

Kiertelimme eräänä iltapäivänä ensin La Gerian alueella, jossa on paljon viinitiloja ja niiden ohessa bodegoja (miten se sana kuuluu taivuttaa?), mutta ne olivat kaikki suhteellisen hintavia, joten emme jääneet niihin syömään. Kaikilla oli kova nälkä, kun bongasimme Ugan kylässä sijaintinsa mukaan nimetyn Bodega Ugan. Paikan omistajaksi otaksumamme herrahenkilö, joka ei puhunut englantia, ohjasi meidät pöytään ja kälyni opiskelemien espanjan alkeiden avulla saimme tilattua jotakin, minkä laadusta ja hinnasta emme oikeastaan olleet ihan varmoja. Ravintolan ulko-ovessa oli TripAdvisorin suositustarra, joten ajattelimme, että paikka on kuitenkin varmaan suhteellisen luotettava eikä meiltä kielimuurin varjolla veloitettaisi aivan hulluja summia.

Ensin pöytään kannettiin useampia tarjoiluastioita ja erotimme espanjankielisestä puhevirrasta sanan "tapas":

Parempia tapaksia - jos noita nyt siksi kutsutaan - ei kukaan meistä ollut ikinä syönyt. Kala oli Ugan perinteistä savustettua lohta, joka sopi loistavasti yhteen leivän ja vihannesten kanssa. Nuo mutusteltuamme oletimme seuraavaksi tulevan laskun, mutta tapakset osoittautuivatkin alkupaloiksi, joiden jälkeen pöytään kannettiin ehkä maailman herkullisinta kalaa.

Kalan jälkeen saimme vielä jälkiruoaksi lautasellisen hedelmiä ja Ugan mansikoita, joiden kimppuun kävimme niin nopeasti, että kukaan ei muistanut ottaa niistä kuvia ennen kuin ne oli jo tuhottu. :D Niiden jälkeenkin eteemme kannettiin vielä jotakin:

Näiden pienten jäätelöiden ja karhunvatukkaliköörien jälkeen koitti vihdoin sen laskun aika. Ja jos oli ruoka ollut hyvää ja palvelu vielä parempaa (tarjoilija kävi mm. vaihtamassa puolisoni juomalasin uuteen, kun näki kärpäsen käväisevän sen reunalla - ja istuimme sentään ulkopöydässä), niin oli laskukin sitten loistoravintolan tasoa - eli sikäläisillä hinnoilla kohtalaisen suuri. Suomen hintoihin verrattuna n. 30 euroa per nokka koko menusta juomineen (joimme bodegan omaa punaviiniä) ei kuitenkaan ole hinta eikä mikään ja maksoimme sen hyvillä mielin.

Tosin maksuhalukkuuteen saattoi vaikuttaa se, että tuo viimeisessä kuvassa näkyvä karhunvatukkalikööri oli todella hyvää. Kehuimme sitä tarjoilijalle ja kysyimme tuotteen nimeä - ja hänpä suuremmin kysymättä täytti shottilasimme pariin otteeseen uudestaan, vaikka estelimme, koska väkevänä alkoholina se tietenkin nousi päähän ja olo alkoi olla sen mukainen. Kolmannet shotit kumottuamme (lasku oli tietenkin tässä vaiheessa jo maksettu) pakenimme puolijuoksua autolle välttääksemme neljännen kierroksen. :D