Terveellisen elämän alkuhuumaterveiset

Niin mähän en siis ole tehnyt uudenvuoden lupausta. Mä vaan päätin jälleen kerran ryhdistäytyä, tällä kertaa se ryhtiliike vaan sattui osumaan kivasti vuodenvaihteeseen. Tai siis tammikuun alkupuolelle, Lanzarotelta paluun jälkeen. Motivaatio on kova, mutta ei jatkune samoissa mitoissa koko kevättä, joten olen ottanut alkuhuumasta kaiken irti. Siis liikkunut paljon ja yrittänyt syödä terveellisesti.

 

Viime viikko näytti liikunnallisesti tältä. Joka päivä tuli liikuttua, oon ylpee itestäni. :D Ilmeisesti tollanen suht pienissä pätkissä tapahtuva liikunta sopii mulle. Tulee sellanen olo että on tehny jotain, mutta ei tarvitse väkisin pitkittää treeniä yhdessä lajissa vaan vaihtelee vähän fiiliksen mukaan. On siis tullu käytyä salilla, gymstickailtua, käveltyä - ja tuo sisäpyöräily tarkoittaa kuntopyörällä polkemista, en vaan löytänyt sille parempaa vastinetta HeiaHeiasta. 

Mutta mitäs tuo Wii tuolla tekee? Olkoonkin "liikunnalliseksi" tarkoitettu konsoli, niin ei niiden peruspelien pelailu ole urheilullisuutta nähnytkään. Wii-keilailua tai -tennistä voi ihan hyvin harjoittaa sohvalta löhöillen, sen kun heiluttelee sitä kapulaa sopivassa tahdissa. Eikä se Fit Plus -pelikään tasapainolautoineen paljon muuhun kelpaa kuin tasapainoharjoitteluun, ja siinähän ei hiki tule kovin äkkiä.

Oikean pelin tullessa kohdalle Wiikin muuttuu kummasti paremmaksi liikuttajaksi. Tein viikonloppuna heräteostoksen nimeltä Zumba Fitness 2. Joka ikinen, joka on joskus kokeillut niitä muropakettien mukana tulleita, myötähäpeää herättävän kömpelösti dubattuja Les Mills -dvd:itä, suhtautuu pelikonsolille sovitettuun "ryhmäliikuntatuntiin" suurella varauksella. Tai ainakin minä suhtauduin, mutta Prisman pelihyllyllä tuota pakettia katsellessani aloin sietää ajatusta telkkarin edessä zumbailusta. Niinpä kiikutin paketin kassan kautta kotiin.

Tuo vihreä-mustakirjava kangassuikalekasa on vyö, jossa olevaan taskuun Wii-ohjaimen voi laittaa, jos sitä ei halua pitää kädessä. Siellä se sitten lantion päällä laskeskelee, kuinka suuri osa heilumisestasi menee ruudussa näkyvän mallin mukaan.

Ja itse asiassa tuon pelaaminen oli ihan hauskaa! Matkimisen kohteena on oikean ihmisen sijaan animaatiohahmo, hiki tulee tehokkaasti pintaan siinä missä oikeallakin Zumba-tunnilla ja vaaravyöhykkeellä olevat mariskoolit voi siirrellä sivuun, toisin kuin kanssazumbaajat livetunneilla. Jos sekoaa askelissa, kaatuu tai heiluu muuten vaan hölmön näköisesti, häpeä jää pelaajan ja konsolin (ja mahdollisesti vieressä katselevan puolison) väliseksi salaisuudeksi. Olen tyytyväinen ostokseeni, en valita.

Viime viikon kaltaista tahtia on jatkettu tällä viikolla, katsotaan kuinka pitkään puhtia riittää.